Tänään, neljännesvuosisata sitten, astuin armeijan harmaisiin, inttiin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin; muistan sen kuin eilispäivän. Paloaukea oli kuuma koko kesän. Eipä ollut turha keikka, ei. Jatkan tästä myöhemmin.
Ylihuomenna Status Quo esittää varmaankin otsikon kappaleen Helsingin-konsertissa.
Oho. Tämä blogi on jäänyt hiukan kesken. Ja siitä on jo aikaa. On siis aika päivittää ja aika on kyllä ajannut ohi aikalaisen sotakokemusten. Sain muuten tällä lauseella idean uudesta ja aika tärkeästäkin kirjoituksesta. Palaan siihen tuonnempana.
Laitetaan nyt tähän seuraavan sukupolven kuvakavalkaadia. Sanoisinko, että viihdyin kamaran takana ja olen kovin ylpeä; isänä.
 |
| Viestipataljoona; komea lippu |
Ihmiset päivittelivät, kuinka niitä on paljon. Komea ja vaikuttava näky, kun prikaatin uudet pojat saapuvat paraatikentälle. Yleisöä oli hämmästyttävät reilut 7000 ihmistä. Sää suosi.
 |
| Yli 1600 alokasta vannoo sotilasvalan |
Prikaatin lippu lähtee kohti lippupataljoonaa, mikä sattui kohdalleni sijainniltaan.
 |
| Karjalan Prikaati lippu, oikealla Tampella K155 |
Prikaatinkenraali on ottanut vastaan joukot ja tarkastus alkaa. Yleisölle tuntui olevan vierasta tuommoinen mesominen. Sanoin siinä muutamille lähimmille, että koettakaapas itse saada parituhatta ihmistä tekemään niinkuin itse haluatte; samanaikaisesti. Taitaa olla parin jälkeen ylivoimainen tehtävä. Monille edes yhden.
 |
| Prikaatin komentaja |
