...uniin kauneimpiin, hetkiin menneisiin...
Yölinnun kappale on kaunis, puhutteleva, kaihoisa.
Minä putosin, jäihin sukelsin.
 |
| Pallosalama? |
|
Meillä on nyt pitkä kevät. Päätin taannoin testata mökkimaisemia tukikohtana työssäkäynnille. Menneellä viikolla tuli tilaisuus. Työt ja harrastukset olivat sopivasti samalla suunnalla. Tiistaina suunnistukset olivat mökkimaisemissa. Toissa kesänä sinne mentiin soutuveneellä, viime kesänä maastopyörällä, herroiksi. Juostenkin olisi päässyt. Nyt sitten autolla. Tartuin haasteeseen, oletuksien varassa. Ei olisi pitänyt. Tulos ei ollut huono, mutta en ollut tyytyväinen. Lopultakin outo maasto on parempi. Lähin rasti oli noin rantasaunan kohdalla vastarannan nyppylällä Tarjottimesta etelään. Taisi muodostua parhaaksi rastiväliksi, ihme kyllä.
 |
| 9. rasti n. 500m eteen |
|
Yläpuolen kuva kertoo jotakin keväästä ja kesän tulosta. Lopultakin, viihdyin hyvin mökillä pakkasesta, lumisateesta, ja kylmästä kylvystä huolimatta, tai sen takia. Kokeilin näet jalalla, onko jo aiemmin sulaaneen kohdan jää vahvaa. Laiturin sivulla oli, päädyssä ei ollut. Jalka painui jään läpi ja tasapaino meni. Mikäs siinä, vanha ja kokenut ryömijä ja kiipeilijä. Varsi kääntyi lennosta, ja putosin. Kädet kainaloita myöten laiturille. Sen verran kerkesin ajatella, etten välttämättä pääsisi ylös murtuvaa jäätä vasten, tai että aikaa siihen ei olisi paljoa.
 |
| Miehen mentävä reikä |
|
Löin vissiinkin kädellä tuonne takavasemmalle. En kuitenkaan kokenut laiturille nousua kovin vaikeaksi; raskaista vaatteista huolimatta. Vesi kun on niin tuttu elementti. Kylmä iski vasta terassilla. Äkkiä rytkyt pois, ja onneksi sauna oli lämmitystarkoituksissa lämmin. Ei siis heikkoakaan. Kaikenlaista rojuahan siellä taskuissa oli. Lompakko povarissa rintakehän tasalla sai vain vähän vettä. Kamera sai eniten.
 |
| Heti uiton jälkeen |
Ihme kyllä sain otettua tuon yläpuolen kuvan heti uiton jälkeen. Sittenhän kamera rupesi sekoilemaan. Parempi niin. Kai miehen on hyvä ainakin kerran pudota.
Uusi aamu.
 |
| Pitkät varjot vaaran takaa, pakkasaamussa |
Työpäivä, ja kuntosuunnistus nyt Pärnävaaralla. Olin maltillinen. Ei ainuttakaan virhettä, ei haparointia, hyviä reitinvalintoja. Paljon porukkaa, kylmä ja tuulinen keli. Vauhtiakin oli. Börje veti pohjat, ja vertailuna siihen, tiesin, etten kaukana ollut. Se oli mukavaa. Kaikki mukava loppuu aikanaan. Paskasakki tuli huutamaan ja karjumaan seuraavana aamuna; paikkaan, missä olin kuullut kaksi vuorokautta käytännössä vain linnunlaulua. Siitä käytiinkin sitten ihan keskustelua, hedelmätöntä, kuten paskasakilta voi odottaakin. Mutta elämä jatkuu.
Niin. Putoanko? En, minä en putoa, kyykyssä saatan käydä, mutta jaloillani seison. Voisin tästä jatkaa toista aihetta sivuten, kun asiaa on, mutta pannaan hautumaan.
 |
| Mauno Koivisto 1923-2017, kansallinen suruliputus 13.5.2017 |
|
Harvinainen tilanne. Liputus kolmena päivänä peräkkäin. Suomalaisuuden päivä, Mauno Koiviston suruliputus, äitienpäivä. Lieköhän koskaan ollutkaan?
Mauno Koivisto haudattiin valtiollisesti helatorstaina 25.5.2017. Katsoin sen suorana netistä. Komeaa, arvoista. Helsingissä oli ihan vihreää. Sitä voi verrata vaikka tuohon yläpuolen kuvaan. Täälläpäin helatorstaiviikolla tulivat vasta silmut koivuihin. Ja sitten, hautajaisten aikoihin ukosti.
