Haavantuoksuisessa saunassa

Talvi tulee, keikkuen. Sain inspiraation pestä rantasaunan. Ritilät irti lauteista ja kunnon jynssäys. Lattia ja lattiakaivo samoin. Kylmällä vedellä, olihan se hiukan hyyvävä kokemus, jos lie raikaskin.
Lauteet ovat olleet paikallaan melkein kymmenen vuottaa. Tein ritilät oikein kolmoslaadun haavasta. Hyvin ovat asian ajaneet. Toinen inspiraatio ajoi nämä kolmoset pätkiksi, tulipahan puhdasta polttopuuta kiukaaseen.

Kummasti se mieltä virkistää, kun alla on uudet laudelaudat. Nyt ihan kakkoslaatua. Nämä haapalaudat olivat pitkään jemmassa. Saunassa on aika monta puulajia: haapaa, leppää, kuusta, lehtikuusta, mäntyä ja tammea. Lehtikuusi on erinomainen välitasolla ja penkissä. Kaikki on raakapuuta, mitään suoja-aineita ei ole käytetty, hyvin ovat säilyneet runsaasta käytöstä huolimatta.

Ei vielä, kengät jalassa. Tulet ensin.

Rakovalkia, noin ne liekit etenevät ylhäältä alaspäin. Pyrolyysikaasut palavat; se on vähän niinkuin pakkorako. Liekkiä pitää tuijotella, että sen palamisen kemian ja fysiikan ymmärtää. Suurin osa toljottaa liekkiä ajattelematta mitään. Kumpi on parempi?






Nuo savut eli pienhiukkaset syntyvät edellisen kuvan seuraavassa vaiheessa, kun liekit etenevät alapuolella oleviin koivuklapeihin. Koivun tuohi saastuttaa muuten niin puhtaan ilman mökillä.

Kaunis ilma, kaunis kuva, ennen hämärää.
Kävin kahdesti tuolla vedessä, villasukat jalassa.
Haavantuoksuisesta saunasta. Siellä, saunassa, mieli lepää...