121212

Mukava päivämäärä ja tämän kuukausiperustaisen numerosarjan viimeinen, tällä erää. Seuraava onkin sitten vuonna 2101. Numeroilla on mukava kikkailla, varsinkin kun niitä historiankirjoihin asettelee. Onhan meillä vielä 20.12.2012 ja 21.12.12. Ensi vuonna 13.1.13 ja 31.1.13 sekä 31.3.13, marraskuussa ei ole, kun se päättyy Antinpäivään, mikä tänä vuonna toi myrskyn.

Maistraatti oli buukattu täyteen vihkimisiä, oikea hääpäivä. Tästä aasinsillan kautta maakunta-aviisin toiseen artikeeliin, eikä niinkään kauas: Häästä on kyse.

Aviisin mukaan pelastuslaitos on hommannut nuohoojille häkämittarit. Ensimmäisenä tuli mieleen nuohoojien työturvallisuus. Työ kun on huomattavan riskialtista: pitää keikkua katolla, hengitellä pienhiukkasia ja varmaankin myös häkää. Mittarit ovat kuitenkin kansanvalistusta varten, eli kertomaan uuninlämmittäjille mahdollisista kohonneista häkäpitoisuuksista kotitaloudessa.

Niin, häkähän tappaa. Häkää syntyy epätäydellisen palamisen seurauksena.

Aviisi julistaa: Ehkäise häkäpitoisuuksien syntyminen
-Tulisijan oikea käyttö: pellin sulkeminen vasta kun hiillos on täysin musta

Ei saakeli. Kyllä se on tarkoitus polttaa polttoaine ihan loppuun, ihan tuhkaksi.

Perinteisen rakoarinan läpi saat tuhkat huomattavasti helpommin tuhkalaatikkoon.

Väännetäänpä ihan rautalangasta.
Puupolttoaineen energiasisällöstä noin 30% on puun kiinteässä ainesosassa, jäännöshiilessä.
Hiilen poltto on kiinteän aineen palamista, ja se vaatii runsaasti palamisilmaa eli happea. Hiilen palamisessa ei vapaudu kaasua, mikä palaa pitkällä keltaisella liekillä, vaan hiili hehkuu oranssina hapettuessaan.
Palamisreaktiossa syntyy runsaasti energiaa(lämpöä) vain jos happea on runsaasti.
Muussa tapauksessa syntyy vain häkää, pienhiukkasia ja hiiliä jää jäljelle. Alapuolella on kiukaan yhden lämmityskerran saldo: tuhkaa, pieniä hiilinokareita ja osittain palamatonta puuta.

Puun poltto kiukaassa ei ole kovin optimaalista. Tuhkaa, hiiltä ja palamatonta.

Se, että varttuneella väellä on kova hinku ja kiire laittaa hormipelti kesken polton kiinni, selitys löytyy taas kerran tuolta historiasta. Ei tarvitse mennä kuin tuonne 60-luvulle, niin oli ihan yleistä, ettei taloissa ollut sähköä. Nykyihmiselle voi olla ihan mahdotonta ymmärtää sellaista tilannetta. Valaistus tapahtuu tulella, ruoka laitetaan tulella, kuuma vesikin syntyy tulella. Jos tulta ei tehdä, niin mikään noista ei onnistu. Tuossa tilanteessa kuivat polttopuut ovat elämän ehto. Asunnot ovat hataria ja vetoisia. Kaikki tuo vaatii melkoisen määrän pilkkeitä, ja se taas vaatii valtavan työn että niitä on jatkuvasti käyttää. Puusavotassa ja lämmittämisessä on kova homma, ja sitä työtä ei haluta päästää harakoille. Pelti siis kiinni nopeasti. Hatarissa kämpissä ei ehkä kuoltu häkään niin helposti kuin nykyisissä tiiviissä rakennuksessa kävisi. Perinteet säilyvät ja ne omaksutaan yhä uudelleen. Perusteet, jos niitä edes oli, ovat hälvenneet.

Tuhkakerroksen alla osaa olla kerros hehkuvaa hiillosta vielä päivien päästä

Ensin se tärkeä turvallisuusasia. Tuossa yläkuvan tuhkalaatikossa on tyypillisesti jopa useita vielä hehkuvia kerroksia pintatuhkan alla. Palaminen(kyteminen) voi kestää melkein viikon ja ilman savupeltiin tehtyä epätiiveyttä häkä voi levitä asuintiloihin vaikka alipaineisuudesta johtuen. (Tämän pystyy niillä nuohoojien häkämittareilla, mahdollisesti, todentamaan).

Sitten tekniikka- ja päästöasia. Tuo puun kiinteän ainesosan, hiilen, energia on tarkoitus ottaa talteen. Hiilet ovat siis tarkoitus polttaa ihan viimeiseen pisaraan saakka, siis, viimeiseen tuhkahiutaleeseen saakka. Polton kesken jättäminen tarkoittaa suoraan väärää polttotekniikkaa, energian tuhlausta ja tarpeettomia päästöjä, ja boonuksena tulee hengenvaara. Hiilen poltosta tulee toiseksi eniten päästöjä. Ilmapellin laittaminen pienelle hiiliä poltettaessa, siis kituuttaminen ja kuvitelma ettei lämpö karkaa harakoille, ei tuota toivottua energiaa. Pihistelyllä ei synny energiaa. Syntyy häkää ja pienhiukkasia. CO:sta puuttuu se toinen O; energiaa ei edes syntynyt. Syntymätöntä energiaa kun on vähän huono ottaa talteen. Tähän kuvioon istuu hyvin mattinykästely: Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.
Se entisajan pihistely kenties soveltui, ainakin kuvitteellisesti, hatariin mökkeihin. Ettei kaada kannettua vettä maahan.
Jäännöshiilien poltossa ilmapelti täysille, hehkua hiilille, näin syntyy energiaa. Sitten kun hiiliä on enää vähän, ilmapeltiä pienemmälle, tuhkat luukkuun ja savupelti hiukan raolleen. Saatavissa oleva energia tehtiin, otettiin talteen ja häkälähdettä on mahdollisemman vähän ja sekin menee pellin raosta tai siihen tehdystä reiästä ulos. Vaikka savupellin jättäisi kokonaan auki, silloin ei juurikaan tapahdu virtausta uunin läpi, kun kaikki ilmapellit ovat kiinni. Harakoille menee säteilylämpöä rakenteista. Tässä mielessä savupellin voi jättää aavistuksen raolleen vaikka yöksi. Energiahukkaa ei juuri synny, mutta turvallisuustaso nousee merkittävästi.

On noissa lehtien artikkeleissa ihan oikeaa ja tähdellistä asiaa. Viranomainenkin tekee ihan oikein noin neuvoessaan. Käsittämätöntä vain, ettei noita savutupalaisten perinteitä edes kyseenalaisteta, vaan samaa perinnettä jauhetaan kirkkain otsin aivan kuin niillä olisi joku oikeutus määritellä nykyisyyttä.