PORTIMO

Kuka vei porstuasta porkat pois sian sorkat? Tammikuu

1.3.13. Tämä on eräänlainen matkakertomus. Jotenkin tuntui, että tästä päivästä puuttui muutama tunti. Ei siis kovin vieras tunne. Kuu vaihtui ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan saattoi todeta, että sähkön kulutus oli helmikuussa selvästi alempi kuin aikaisempina vuosina. Lauhaa ja harmaata oli helmikuussa. Päättyi vesi- ja räntäsateen siivittämänä lumipurkuun plus kolmesta miinus kahdeksaan. Työmatkat heittelivät pohjoiseen ja etelään pitkän kaavan mukaan.

Aurinko antoi mailleen painuessa huikeita näytelmiä Valtimolla

Jään yli kulkija, ote helmikuun harmaudesta Kolilla

Sinisyys jaksaa aina hämmästyttää

Kaadoin mökillä muutamia haapoja, tänään pätkin ne ja kaadoin yhden lisää. Sää oli mitä parhain. Työ sujui ripeästi ja aikaa jäi lähteä tutkimusmatkalle. Puhdas lumikerros oli kertomassa metsän tapahtumista. Ensimmäiseksi suuntasin ilveksen tavanomaiselle kulkureitille; eipä näkynyt töpöhännän jälkiä. Yksi Vatanen oli mennyt. Huomenna on varmaan juhlat haavanoksien parissa.

Tämän kuusen juuret ovat kuvaajan takana viiden metrin päässä

Mökin pihaan parkkeerattuani pistin merkille elukan jäljet. Tunnistaminen oli jokseenkin helppo. Aloitin juuri lukea Veikko Huovisen tuotannon Luonnonkierto-nimistä kokoelmateosta, missä ensimmäisenä juttuna on kertomus "Tarina valkoisesta kärpästä". Aika pian tuli vastaan ilmaisu: portimo. Aika outo, paitsi Arto Paasilinnan teoksesta "Ulvova mylläri" tuttu ...vanha mukava poliisi Portimo...Selvisihän se, portimo tarkoittaa pientä näätäeläintä, kärppää. Hirveä peto, Huovisen mukaan. Mennään kuitenkin mukavampien mielikuvien pariin, vaikkakin fiktiivisten. Matti Röngän luoma hahmo, Viktor Kärppä, inkeriläinen paluumuuttaja, rehti, avulias, alunperin Viktor Kornostajev. Samuli Edelmannin hienosti tähdittämä tv-sarjan päähenkilö...Näiden parissa ihminen viihtyy.

Tästä lähdettiin

Leppä alkaa kukkia

Sama vesirajan tervaleppä

Kelottuvia mäntyjä kalliojyrkänteellä

Katajanmarjat kallionkupeessa

Kärppä oli sahannut vaaraa ahkerasti ristiin rastiin

Luonnossa joutuu tekemään kovasti töitä leipänsä eteen

Eipähän se ole mikään ihme, että Suomen lipun värit ovat sininen ja valkoinen

Nöyrästi aurinkoa kohti

Laskeutuminen vaaralta alkaa, valolle joutuu heittämään hyvästit. Olikin jo yllättävän vilpoisaa, viistoista miinusta,vaikka tuossa alapuolella auringosta nuoskaantunut lumi tarttui lumikenkiin. Näissä mökkimaisemissa on hienointa luonnon monimuotoisuus, näköalojakin, mitä lujasti tarvitsen, löytyy vaaran päältä kymmenien kilometrien päähän. Tähän aikaan vuodesta on toisinaan aivan hiljaista tiestä ja asutuksesta huolimatta.
Siltähän ne taas, alhaalta rantakoivikoista, löytyivät vikkelän portimon jäljet. Tämä yksilö taitaa ollakin oikea metsälainen, kun ei huomannut käydä polttopuupinon ja puuceen nurkilla, missä hiirenjälkiä riittää. Puunkolot ja muut oli kyllä tarkasti tutkittu. Huovisen kärppä tuli nälkäisenä ihmisasumusten lähelle peijaisiin. Lopulta kävi vanhanaikaisesti, kun valpas pystykorva lotaisi portimon hengiltä. Metsässäkin riittää vaaroja, ainakin ilmavaaroja.
Matka päättyy, aika rientää. Kamat kasaan ja menoksi, uusia tulia tekemään. Pöllien pilkkominen jää toiseen kertaan. Onneksi pakkasherra tekee työtä sen eteen.