Ekotop: Jopo 50 vuotta projekti

Tänään aloitan jatkokertomuksen Jopo 1965 - projektista. -65 Jopoja on kaksi kappaletta. Toinen jo pitkään työvuoroansa odottanut ja toinen juuri purettu. Mukana kulkee myös varjoprojekti.

Ensimmäisen tuotantosarjan Jopo 1965

Palasina, poljinkeskiö on osista ainoa, mikä ei heti auennut. Ja kyllähän sekin aukesi ja kaikki nämäkin laakeripinnat ovat hyvät.

Positiivinen yllätys, kun osat lähtivät irti helposti

Valmistusnumero FF041 eli kesäkuu 1965

Tässä se toinen projekti.

Valmistusnumero FH128 eli elokuu 1965

Varjoprojektit

Aneemisen väritöntä. Heitetään vähän väriä kehiin.

Noin, hyvin lähellä alkuperäisiä värejä

Ja vähän lisää.

Takaapäin, 1974, 1973, 2*1972 ja 1970

Hitsasin tänään 50 vuotta vanhaa Jopoa.

Räppänä auki. Aika rumaa on.

Hioin ja hiekkapuhalsin tuon karsean sisuksen. Tarkaavainen huomaa, että kyseinen luukku on luiskahtanut nyt stilisoituna sisäpuolelle. Siitä on muodostunut lisätuki, ja juurituki, vasemman jalan puolelle.

Lujuus kasvaa ja reiät umpeutuvat

Noin, sisäosa on kiinni ja reiät ulkoapäin paikattu. Takahaarukan alaputken reiät ovat myös hitsattu umpeen.

Luukku on kiinni. Kestäisiköhän seuraavat 50 vuotta?

En juuri pakkeloi pyöriä, mutta tämän kanssa teen poikkeuksen

Putken sisällä aavistus alkuperäistä väriä

Pohjamaalissa

Tyypillisiä korjauskohtia

Alapuolella myös IsoJopon runko. Sisäkurvit olivat säröillä molemmilta puolilta. Kuvassa pienempi korjaus. Ketjusuojan kiinnike oli myös hitsattava. Ihastuin menneenä kesänä kovin Jopo Touriin, joten hitsasin tähän rinkulat vaijeria varten. Tähän on uusvanha käyttämätön Torpedo 3-gang kiekko.

Vaijerin lapiviennit hitsattu

Siitä ne silisivät. Pinta- tai väliväri on nyt päällä. Tämäkin pyydys oli sinisestä pintaväristä huolimatta ainakin pohjaltaan tuollainen beige tai vaaleanruskea. Entisöintiä tai ei, niin sillä värillä en näitä vedä.

Ensimmäinen pintamaali; toinen näistä jää valkoiseksi

Valkoisen päälle on hyvä vetää varsinainen pintaväri. Sitä ennen epätasaisuuksien hionta ja kiillon poisto.

Ajattelin Suomen lipun värejä. Sininen ja valkoinen.

Osat vaihtuivat

Jopo-kilvellä varustetusta piti tulla sininen, mutta se oli paremmin maalattu

Kiekkojen kanssa oli hiukan haastetta. Syystä tai toisesta toisen parin kiekkojen pinnat olivat menettäneet sinkkisuojauksensa. Ei auttanut kuin hiekkapuhaltaa myös pinnat ja vetää sinkkimaali ja päälle kromipintamaali. Jokseenkin kelvollinen tulos.

Hattuprofiilin vannekehä hiekkapuhallettuna ja pohjamaalattuna

-65 takalokarinkiinnikkeet poikkeavat kaikista muista Jopoista. Sikäli erikoista, kun nämä ovat varmasti halvemmat valmistaa ja paremmat. Etummaisessa ei tietystikään ole lukonkiinnikkeitä.

Lokarinkiinnikket

Vanhat kunnon sisäkumit alle

Yhtä-äkkiä homma etenee vauhdilla. Kaikki osat ovat olemassa ja ehjiä. Kasaaminen on näin jopa hauskaa. Sipistelyä on tietyisti vähän jokapuolella.

Tänään 3.3.15 on edellytykset saada projekti valmiiksi. Matkalla oli pieni yllätys. Aidannurkkauksessa oli fasaani. Lähestyin lumikinoksen takaa niin, ettei se rohjennut mennä kuin nurkaan. Sain kuviakin.

Fasaani nurkassa

Näissä ympäristöissä on paljon vatasia. Talvella nähtiin kiiruna tai ainakin se oli väritykseltään sellainen. Taisi se kuitenkin olla nuori riekko. Myöhemmän jopokuvan taustapenkasta saukko oli sukeltanut läpi ja kulkenut juuri lumipinnan alla kuin hiiri.

Jotkut lyövät hanskat tiskiin. Minä löin kiekot hankeen ja hanskat niiden päälle, kun läksin kuvaamaan kihua. En ensiksi nähnyt kuin vilauksen linnusta.

Spontaani "hanskojen" tiskiin lyönti. Hanskat eivät ole enää kuvassa

Kiekkojen maalaus onnistui hyvin; käytin nyt suojausta pinnoille. Takakiekkoon piti vaihtaa 6 pinnaa.
Ostin Tampereelta kaimalta retroketjut, tsekkiläiset Velot

Retroa

Ketjut ovat pakattuna paperiin ja ovat kunnon öljyssä.

Kerrankos sitä saa laittaa alle kunnon ketjut

Kasaamisvaiheesta en juuri ottanut kuvia, joten hypätään suoraan valmiiseen Jopoon.

Ensimmäinen kuva valmiista projektista

Kantamalla ulos; aika painava vehje, raudan äärellä tehty. Ajotuntuma oli mukava.

Tsiisuksenvanhat Jopotarrat, viimeinen oo oli luiskahtanut vähän ylös

Jopon ensimmäinen kissansilmä, mallia "tipparellu"

Wupperin aika harvinainen, ja hintelä, seisontajalka

Ekotopin Retro SL-35 päälirengasmalli on nyt huikeat 80 vuotta vanha. Tämä Jopo on kesäkuussa 50-vuotias.

Laitetaan auringonpaistekuvia, kunhan pilvet väistyvät

Naistenpäivänä etenivät nämä kaksi kaunokaista.

Poljinkeskiöt, ohjainpylväs ja lokarit asennettuna

Todella herkkäkulkuinen Jopo, lyhyistä poljinkammista ja 16-hampaisesta takarattaasta huolimatta. Pientä hieromista vielä riittää.

Toinen kuusvitonen

4.4.2015 Projektit ovat valmiit.

Tämä on sininen alkupään kuvissa

Ja tämä se valkoinen; osat vaihtuivat sattumalta

Mielettömän hyväthän näistä tulivat, vaikka itse teinkin. Näyttelykamaa. Satulat pitää vielä verhoilla uudestaan. Herkkäkulkuisia pelejä.

Ja varjot seuraavat perässä. Jopojen perusvärit 1974-75. Koivunlehden vihreä, kulleron keltainen ja pihlajan punainen. Maalasin runkojen kanssa samalla uudet lokarit, varoilta. Tarpeeseen tulivat, kun alkuperäisiä ei ollut riittävästi. Samalla tuli todetuksi, että nämä Ekotopin lokarit ovat oikeastaan paremmat kuin alkuperäiset. Tyyli muuttuu myös hiukan nykyaikaisemmaksi.

Aidosti kotimainen värisuora

Jopo on nyt "vaatimattomasti" 50 vuotta vanha. SL-35 päälirenkaalla on 80 vuoden taival takana.
Sinivalkoinen suomalainen kestää ja rullaa kevyesti, edelleen.