Kevään korvalla 5.3.2017

"..lainatuin lausein me puhumme vapaudesta...", lauloi tai lausui joku. Mutta koska olen kevään lapsi, katsoin asiakseni lainata otsikon merkkimiehen plokista. Suuri suomalainen uutinen tänään. Päivä jää historiaan ja antaa merkityksen Kevään korvalle; nenän mallia, kuten Timo Soini sanoo. Joskus joku tekee väitöskirjan Soinismien vaikutuksesta suomenkielen rikastuttajana. Tänään on mukava huomata, että toimittajat kirjoittavat kilvan Timosta; jopa myönteisessä mielessä. Siitä hatunnosto ao. toimittajille. Tänään lumikenkäilin mökillä. Kuvina muutamia otoksia Pohjois-Karjalaisesta keväänkorvasta. Ai että minä pidän kevättalvesta ja keväästä.

Joku ehkä löytää Pärnävaaran ja Hoprinkallion

Mökin takana on korkeahko vaara. Kuva on lounaaseen, minne Kutseitti teki edessäolevan aukon, missä on ollut Vatasia liikenteessä. Vähän matkaa eteenpäin on jontka, mikä oli metsäisenä tavallaan jännittävä paikka.

Jontka vaaran kupeessa

Huomasin vähän myöhään tuon velipuolikuun. Vähältä piti, etten saanut samaan kuvaan ylilentokoneen ja sen viirun, puolikuun ja kelon.

Ykisnäinen kelo keskellä aukkoa

Veli puolikuu oli aikanaan mainio ohjelmasarja. Tänään ikuistin sen upeansiniselle taivaalle. Joku ehkä löytää sen myös ylläolevasta kuvasta.

Kasvava kuu; vasemmalta vaurastuu

Jontka ruokkii alapuolella olevaa kalliota. Taustalla Marita Taavitsainen laulaa kauniisti Andresta eli suomalaisittain Anterosta. Hiekkateihin on vielä matkaa. Toistaiseksi tallustellaan hangessa. Tuosta tulikin mieleen, niisk, Tallustaa, makkustaa... toisteli esikoinen lasten lorua; olikohan se muumijuttuja? Noin parikymmentä vuotta sitten sylissä tuossa seinän takana. Soittelin juuri äsken ja juttelin tulevaisuudesta.

Jontkan ura johtaa jäille

Jonkin verran luonto on kaunista lähikuvassa. Kuvassa froteeta, livenä kimaltelevia tähtiä.

Froteeta

Yksi suosikkipaikoista penskojen kanssa pääsiäisen tietämissä. Korkeuserot ovat suuret.

Jäämassiivi

Juupa juu, minä näin jäärouvan. -Pikku Myy-

Vähän alempana

Mikäpä siinä. Reitti palaa omalle manttaalille jäätä pitkin

Oma ranta, oma maa

Maailma on mahdollisuuksia täynnä.
Tein myös tänään drinkin, ainekset olivatkin jo valmiiksi hankitut. Napue, kansainvälisesti parhaaksi valittu drinkki.
Napue Gin, original Indian Tonic Water, jäitä, karpaloa, rosmariininoksa.

Tyylikäs asetelma

Ja valmis juoma. Mielelläni olisin laittanut omin voimin poimittuja karpaloita, mutta siellä Paskalammella ei nyt viime syksynä käyty. Taustalla soi Yölinnun: Mä putoan. Mutta ei, minä en putoa.

Napue Gin tonic by Antti

Laitan tähän, jos onnistun, aasinsillan kautta. Vuodelta 1757.

Cora Munro, kaunis katse

Cora / Madeleine Stowe

The last of the mohicans

"Siellä ovat jo kaikki muut paitsi minä, Chingahgook, viimeinen mohikaani."

Palaan vielä otsikkoon. Timo sai kahdeksan päivän levon ja hyvän olon. 13.03.2017 klo 13.00 Suomen Uutisten sivut kaatuivat. Sieltä ei tullut mitään pikku läpsettä. Sieltä tuli oikein olantakaa. Kas kun kukaan pilapiirtäjä ei asiaa hoksannut. Olisi saanut hyvän kuvan runsaasti hikoilevasta ja solmiota oikovasta Timosta. Jussilla oli asiaa; toimittajat ja media putosivat persiilleen. Ja siellä hämillisinä haukkoivat henkeään. Maailma muuttuu.

Suomi 100, suomalaisen kulttuurin päivä

Läksin tänään töihin sinne mistä olen syntyisin; syvältä. Ekana törmäsin Kesä-Jussiin. Vaihdettiin muutama repliikki venäjäksi. Aloitin näet venäjänkielen opiskelun, opetan sitä myös vähän Kesälle. Ja eteenpäin-paitsi että unohtui! Tänään on liputuspäivä-eikun takaisin ja lippu salkoon. Se on tärkeää.
Käväisin siis parissa paikkaa töissä synnyinkaupungissani; se oli oikeastaan ihan mukavaa. Tänään mukanani oli ihan itse tekemäni eväät ja hyvin maistui. Mökin kautta kotiin. Matkalla oli tilanne: raktorimies töytäisi peräedellä ja linko ylhäällä vauhdilla tielle, siis käytti koko vastaantulevan kaistan omiin tarpeisiinsa, suuntaani ei vilkaissutkaan. Vähän viston näköinenhän se linko on tuossa vajaan metrin päässä päästä seitsemänkympin vahdissa. Enpähän kerinnyt tekemään yhtään mitään.
Onnin ja Sisun päivä.

Yksinkertaisen kaunista

Ylläoleva kuva on edelliseltä mökkireissulta, kun kävin lumikenkäilemässä tänä talvena ensimmäsien kerran. Käväisin katsomassa 3. ja 4. rastit edelliskesältä. Lenkin jälkeen puukiipijä ilahdutti vierailullaan. Useampi vuosi taitaa olla edellisestä käynnistä. ja mökin ostosta on nyt 15 vuotta.

Puukiipijä, vienoääni

Edellisellä kerralla se oli rantasaunan männyssä; nyt sisääntulon puissa. Teen vielä tänään suomalaista kultturia: ruskean kastikkeen.

Ruskea kastike

 Tuli tehtyä, ja syötyäkin; hyvää, sanoi Joose Keppilä.

1117, Minä, juoksija

Noin, vuosi vaihtui. Nyt minä olen yrittänyt. Se siitä.
En ole koskaan pitänyt lenkkeilemisestä, vaikkakin suunnistan. Viime kesänä 55 kertaa. Juoksemistahan se on. Onhan sitä juostu pesisharjoituksissa, intsissä ja missä lie. Mutta ja varsinaisesti, en muista koskaan käyneeni lenkillä. Ajattelin menneenä syksynä, kun suunnistuskausi päättyi, että alan lenkkeillä kohottaakseni kuntoa ja kestävyyttä. Kun kestävyysuintikin alkoi sujua, ja on sujunut jo pitkään, mukavasti. Mutta se on rata, ja se on monesti rasittavaa.
Mutta tänään korjasin tilanteen. Kävin lenkillä, juoksin noin 6 km. Yhtä kyytiä, kakistelematta. Ei ollut rataa, ei ollut ketään törmäilemässä eteen. Saa nyt nähdä, muodostuuko tästäkin intohimo. Jos, niin sitten varmaankin voin sanoa: Minä, juoksija.

Lenkkipolku

Olenhan minä juossut, vuosia, kymmeniä. Heräsin kuitenkin ajattelemaan, että miksi? Aikaa ei saa kiinni, se vain pakenee. Tuolla tavalla se voi kyllä pysähtyä äkisti. Sitä minä en tavoittele. Päätin hiukan löysätä, ja olla tekemättä niin paljon.
Sain vasta joulun jälkeen ostettua nastalenkkarit. Osin senkin takia lenkkeilyn aloitus siirtyi tähän päivään. Mutta olipa niillä Icebug Kajaneilla hyvä juosta.
Nyt olen juossut lenkillä monta kertaa. Se on mukavaa. Talvirastitkin alkoivat. Nyt on sitten myös kohde, minne juosta. Outoja, talvisia polkuja. Sekin on mukavaa.

Oudon polun pää

Toisinaan on mukava juosta ilman päämäärää, sen tällä lenkkeilyllä olen oppinut. Senkin olen oppinut, että ei koskaan tiedä minne päätyy, tai minne polku johtaa. Tai mitä sieltä löytyy. Joskus on hyvä olla hukassa, valmiissa maailmassa.

Auringonlasku

Nyt ollaan taas yhtä talvirastia rikkaampi. Oli tässä kotikulmilla, ja siten tutuilla seuduilla, Rantakylässä. Lähtö oli kirjaston aulasta. Hyvin lähti; vauhdikkaasti. Keli oli mukava pikkupakkanen. Yhden koukun tein, toista minuuttia. Neljäs olin ja tyytyväinen. Uusi emittikin tuli käyttöönotetuksi. Teemu kävi sen Suunnistajan kaupasta. Tämähän alkaa näyttää hyvältä: kahdet juoksut ja molemmilla kerroilla tyytyväinen!

11.3.2017 päivitystä tänään aiheeseen. Nyt on takana puolitusinaa talvirastia. Ja niistä viidestä olen tullut tyytyväisenä maaliin. Nepenmäellä olin vähän väsynyt ja huolimaton; mutta se kasvattaa. Rasteilta ei oikein saa kuvia, mutta laitan muuta, näin Kevään korvalla.

Kevään korvalla

20.03.2017 talvipäivänseisaus. Tänään juoksin 10km, Sports Trackker on ollut muutan kerran mukana. Se on minulle rajapyykki. Toki Utran suunnistus oli matkoineen, mitkä myös juoksin, noin 11km. Viimeisimmät suunnistukset on olleet A-radalla, ja hämmästykseni oli suuri, kun Karsikossa olin kymmenes, vaikka en ollut ihan terässä flunssan kolkutellessa. Nyt se on ollut päällä monta päivää. Toivottavasti tokenee Kontiorannan suunistukseen. Lenkille en nyt ennen sitä lähde.

SUOMI 99 - 06.12.2016

Itsenäisyyspäivää. Tänään onkin ollut pirteä ja kirkas pakkassää, puolikuu paistaa. Linnanjuhlat ovat juuri alkamassa. Itsenäisyyspäivän paraati oli Kajaanissa. Pakkanen pitää pahimmat höyrypäät kuosissa mielenosoituskulkueissa. Tasavallan presidentti puhuu ensimmäisessä haastattelussa erittäin viisaasti. Toivottavasti toimittajat ymmärtävät viestin ja ottavat opiksi.

Pakkasta -15 C

Satavuotiaat veteraanit saapuvat kättelemään. Kaikki kunnia heille ja heidän veljilleen ja sisarilleen, jotka kohtasivat matkansa pään Suomen puolesta. Kuka siipeensä saaden, kuka kaatuen, ja ketkä vastuun kantamisen taakan saivat.

Vanhaa Tuntematonta katsoessa tuli taas keeran mieleen, kuinka paljon voimia sotilaat tarvitsivat aliravittuina ja väsyneinä. Sitä ei energiasisällöillä mitata. Se on mittaamaton voimavara, Sisu.

Suomalainen Sisu

Tänään valmistui yksi Jopo. Alkuperäiskuntoinen vuoden 1975 IsoJopo, Duomatic automaattivaihteistolla.

IsoJopo, kotimaiset A10 nastarenkaat alla

Sitten kohti satavuotiasta Suomea.

30000 kävijää

Antinpäivää. 1.11.2016 meni 30000 kävijän raja rikki. Nyt viimeisenä marraskuun päivänä on nähty jo monta talven alkua. Toissapäivänä - 15 C ja tänään tihkuttaa vettä nollakelissä. Antinpäivästä alkaa talvi ja talvikalastusaika. 77 vuotta sitten alkoi pieni rajakahakka naapurin luoteisrajalla. Kävin tänään eräässä firmassa, minkä rappukäytävässä on muistotaulu rajakahakasta. 9 nimeä.

Talvi oli Tukholmassakin

Jopon puolikaariketjusuoja

Matkan varrella on kysytty lukuisia kertoja Jopon alkuperäisen puolikaariketjusuojaa, sen mallia ja mittoja. Tartuin nyt toimeen. Tätä Jopon ensimmäistä versiota on käytetty vuosina 1965-68.
1mm:n pellistä taivutettu ja kaksi liitosta hitsattu.

Malli A

Päämitat ovat l 496mm, h 130 ja R47.

Profiili

Suoja on kiinni kolmella ruuvilla. Taivutettu lerssi on 20mm leveä.

Levityskuva sisältä päin mittoineen

Tällaisesta pellinpalasta suoja on helpohko taivuttaa. Liitokset ovat tehty lähes päittäisliitoksilla, hitsaamalla tai juottamalla. Mikään ei estä tekemästä limiliitosta. Pienasauma on helpompi hitsata.

Reiät ovat 5mm:n koneruuvia varten

Etukiinnikehän on tässä mallissa kulmaprofiili ja reiät ovat lyömällä tehdyt asennuksen helpottamiseksi. 6mm:n reikä poralla ajaa saman asian.

Seuraava malli onkin sitten tehty pellistä prässäämällä. Laitan sen tänne, kun sille päälle satun.

Malli B

Alapuolella on malleja toteutuksista.

Kuusvitoset

1966

Kuusseiskat, mitä puuttuu?

Kuuskasit

Palataan takaisin, 1965

Jatkuu...

Jopon romutus

Jos noita Jopoja on tullut jokunen tehtyä, niin onpahan tullut nähtyä melkoinen määrä romuja. Eihän siinä mitään, kun romun ostaa ja luo sille uuden elämän.
Kun kaunokainen on sitten saatettu maailmalle, kyllähän se tekijää riepoo, kun se samainen kaunokainen on aivan romuna muutaman hassun käyttökuukauden kuluttua.

Hieno armyJopo myyntikuntoisena

Sama Jopo muutamaa kuukautta myöhemmin. Käytännössä kaikki paikat ovat rikki. Ostin romun siis takaisin. Purin ja maalasin uudelleen. Korjasin tekniikan ja laitoin puuttuvat osat. Kuvaa kunnostuksen jäljiltä en nyt löytänyt.

Romutettuna

 Tämän vuoden keväältä, kevät Jopo.

Koivunlehtiä odotellessa

Sama Jopo kolmen kuukauden runtelun jäljiltä. On keulittu, jarruteltu ja tehty kaikkea vanhaa epäkunnioittavaa. Etuhaarukan ydinputki oli saatu poikki ja takanapa lonksui karmeasti. Rikki oli saatu uudet sisäkalut. No, ne nyt sai vaihdettua. Ja ydinputken korjaaminen hitsaamalla on rutiinia, mutta tarkaa työtä.

Niin

Enpähän minä näitä vanhoja Jopoja tuollaista kohtelua varten tee.

Suomalaisten polkupyörien perusongelma on korjattu. Nämä vanhat aina tuonne 90-luvun taitteeseen ovat niin hyviä ja lujia, etteivät ne mene rikki helposti. Rikkomalla pitää rikkoa.
Enää ei tarvitse. Nyt on käytössä uusi taktiikka. Näennäisesti runko on vahva ja sillä on pitkä takuu. Tehdään muutama heikkolaatuinen osa, ja niinpähän pyörä näyttää nopeasti rähjäiseltä. Kunnioitus maksettua kovaa rahaa kohtaan vähenee ja pyörä rapistuu kiihtyvällä vauhdilla. Sitten sitä ei enää kannatakkaan korjata. Ostetaan uusi! Valmistajan ja myyjän taktiikka toimi.