5115

Tänään on 5115 päivä ja 51. blogikirjoitus. Eilen tulin kuunnelleeksi 51 koodia Pohjois-Karjalasta.

Retroraidin paperit laitoin mappiin. Hyvät kokemukset jäivät siitä projektista.

Toimipaikka oli keskeinen aivan Baanan kupeessa.

Rantareittejä riitti ja jopoilullekin jäi aikaa iltaisin.

Kesän mieluisin kulkupeli, original Jopo Tour, duunattu kolmivaihteiseksi.

Afrikka, sarvikuonojen maa.(Eppu Normaali). Joskus epäusko yllättää.

XXX-Jopo Ekotop Duuning.

Kesällä oli paljon mukavia asiakkaita. Tässä heistä ehkä merkittävimmät.

Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei, maailmanpyöräni vei.

Oopperatalo sillalta kuvattuna.

Kahden Jopokesän veteraani, IsoJopo 1975. Kaima osti ja polkaisi pois.

Joskus näen.

Midnight Run, (suosikkielokuva). Tunnelma oli huumaava.

Jopokesä ja perhonen.

Näkemystä ja kokemusta kertyi.

"joskus elämä kusettaa, sen täällä oppia saa"(Eppu Normaali).

Se oli Jopokesä 2014.

Suomi pelastuu

Kotimaisen energian käyttöä on lisättävä. Tätä toitottavat nyt vaalien alla useamman väriset torvet oikein kuorossa. Suomi pelastuu. Oikeaa asiaa, kun tarkastelukulma on tuontienergian korvaaminen kotimaisella. Tämä saa aikaan toimeliaisuutta ja raha pyörii yhteiskunnassa. Sitten meneekin metsään, kirjaimellisesti.

Eräs hyväkäs, entinen ministeri, mr valtakunnatupee toitotti verkkokirjoituksessa:
Saastuttavasta maakaasun käytöstä on luovuttava ja siirryttävä puhtaaseen biokaasuun!
Tämän sanoo entinen ministeri, jolla on käytössä ylimaallinen tieto yhteiskunnallisista asioista päätöksentekoa varten.
Avataan tuota lausahdusta vähän. Maakaasu ja biokaasu on ihan sitä samaa metaania. Syntypaikka ja -tapa on vain eri. Molemmat ovat sitä samaa aurinkoenergiaa. Ja kun aikäväli on pitkä, toista sanotaan fossiiliseksi polttoaineeksi. Bioenergia on kotimaista, minkä tuotantoa ja käyttöä voimakkaasti lisäämällä juurikin liikennepolttoaineeksi, saadaan aikaiseksi työtä ja työpaikkoja tänne Härmään. Yksi asia on varma: kaasu on puhtainta polttoainetta niin liikenteeseen kuin lämmön- ja sähköntuotantoon.

Siellä se puhdas biokaasu, metaani, palaa sinisellä liekillä

Bioenergiaa on monenlaista.
Ikävistä ikävin. Biopolttoaine ja suuri palakoko. Epähomogeeninen materiaali ja vesi. Yksinkertainen tekniikka; kuin vuosisata sitten. Missä mennään? Siellä juuri, menneisyydessä. Outoja sanoja, kummallisia määreitä.
Onko se yllätys kenellekään? Ketä kiinnostaa? Fittaninko väliä?
Kaikkein saastuttavin tapa tehdä energiaa on siellä kotona. Puun pienpoltto. Halkoja ja klapia takkaan, uuniin hellaan, kaminaan, kiukaaseen; tulipesään, siellähän se hyvin palaa.

Pyhäinpäivänä, hautausmaalla

Hakkeen poltto on kantava voima kaukolämmön tuotannossa. Hake on pieneksi tasakokoiseksi palaksi hakattua puuta; melko puhdasta puulastua. Metsähake on pieniksi hakattua puuainesta, puun kuorta ja oksia, ja osin lehtivihreää. Näillä kahdella on oleellinen ero: toinen on aika puhdasta ja toinen on lähes mitä sattuu. Tavan tallaajalle aivan sama. Mutta tavan tallaaja voi kokeilla autossansa sitä pientä eroa, kun laitaa penssaa diiselin joukkoon tai päinvastoin; meno hyytyy.

Turve on Härmässä ehtymätön luonnonvara. Fasistien tuomitsema ja siksi sen käyttö on vähentynyt. Turve on tuota suolta kuivaamalla otettua biopolttoainetta. Erittäin hyvä polttoaine. Turpeen energiasisältö on noin 30%:a suurempi kuin puuhakkeella. Sitä siis tarvitaan kolmannes vähemmän saman lämpömäärän tuottamiseen kuin puuta. Ja tämä tuomitaan, kirosana, hiilidioksidipäästöjen takia!

Yksinkertaistettuna, kaikki nopeasti kasvanut biopolttoaine on sontaa, kun se laitetaan tuottamaan energiaa voimalaitoskattilaan. Verrataan vähän. Raakaöljystä jalostetaan tuolla öljynjalostamoilla erilaisia hiilvetyjä pääasiassa lämmöllä: diiseliä, bensanjakeita, lentopetroolia, propaania(nestekaasut) jne. Raskasöljy(POR) on raakaöljyn jätettä, minkä käyttö onneksi loppuu. Miksi onneksi? Koska se on törkeä päästöjen lähde. Kaikilla jakeilla(jalosteilla) on oma käyttökohteensa, eivätkä ne sovellu toisiin käyttökohteisiin.

Biokaasupolttolaitteisto, tätä on mahdollisuus lisätä valtavasti

Tulin aasinsillalle, ja hyppään siitä suoraan biomassaläjään, vertailukohteeseen. Päättäjät näyttävät lilluvan tietoinensa tässä biomassaläjässä. Ammattitaitona kotitaloustieto siitä puun pienpoltosta, siitä kaikkein saastuttavimmasta tavasta tehdä energiaa. Biomassassa on paljon eri jakeita. Kuten öljystä, biomassasta pitää erotella eri jakeet omiin käyttökohteisiinsa. Eikä kaikkien käyttökohde ole poltto, kuten nyt ehkä kuvitellaan ja tehdään. Tämä ei ole tie, millä biopolttoaineen käytön voimakas lisääminen, mikä vie pitkälle ja Suomi pelastuu. Se on vain tukikiiman tie. Jos jotain tuetaan, niin se on jalostamisen tie.

Tämä kirjoitus jatkuu käyttöpolulla, kun aikaa ja inspiraatiota on.

Jopon etuhaarukka, korjaus

22" retro Jopon kysytyin osa on etuhaarukka. Sitä on näet törmäilty. Haarukka on luokilla. Haarukoita ei kasva puissa, eikä missään, eikä millonkaan enää. Suhtaudu siis siihen kunnioituksella, jos haluat ajella orkkis Jopolla. Asia ei ole yksinkertainen, ainakaan amatöörille. Haasteita siinä on myös sepille. Toisinaan minuun otetaan yhteyttä tämän ongelman tiimoilta. Minullahan noita haarukoita on, ja jotkut kuvittelevat, että niitä saa vitosella, esimerkiksi. Kyllä siinä jää luu käteen, tai raato, niinkuin yksi hyväkäs tytärtään arvosti.

Joskus joku osaa vetää oikeasta narusta. Tässä sellaisen tarina. Autan mielelläni Jopoilijoita, kun ollaan oikealla asenteella liikenteessä.

Jopon etuhaarukka poikki kierreosaltaan

1968 Jopon etuhaarukka oli mennyt rikki kierreosaltaan. Ei kovin harvinainen vika tässä vuosimallissa, jossa on 22 mm:n ydinputki sisähalkaisijaltaan eli tanko on juotettu kiinteäksi. Tunnet sen siis siitä. -70 vuosimallissa on 21mm ydinputki ja siis lujempi sellainen. Tähän haasteeseen vastasi Kunto Jopo.

Kunto Jopon etuhaarukka käy 68/69-haarukoiden korjaamiseen

Ensimmäisenä on syytä tarkistaa kierreosan toimivuus. Tässä mentiin kivuttomasti pohjaan saakka.

Ohutseinämäinen ydinputki ja ehjä kierreosuus

Alkuperäinen ydinputki pistettiin poikki juuriosan kohdalta

Pistin putken poikki tästä kohdasta. Ydinputkessa oli vaurioita aikaisemmista törmäilyistä ja oli parasta mennä vaurioitumattomalle alueelle.Tein tämän ydinputken 5mm pitempänä, koska haittaa siitä ei ole ja alapuolella kierrettä riittää.

Normaali mitta juuresta otsapinnalle 237mm

Heppivalmius

Kiinni on, ja pysyy.

Kuka ties

Hitsisauma suojattu maalipinnoitteella, sisälle sertsi.

Haarukan muoviosa ja alalaakeripinta talteen

Ei kovin vaikeaa. KuntoJopon ydinputkessa ei ole alhaalla juuriosaa eli se ei kelpaa maantiekäyttöön.
Nämä ohjeet kelpaavat sellaisenaan minkä hyvänsä etuhaarukan rakentamiseen, erityisesti Jopoihin. Normaalisti ydinputken sisähalkaisija on 21mm. Se on parasta, jos mahdollista, katkaista ylempää ja käyttää juuritukena kromattua ohjainkannattimen pätkää. Vaikka kehuinkin operaatiota helpoksi, ns. "sepät" älkööt vaivautuko. Ei siitä tule kuin sanomista.

Tämän Jopon etuhaarukka oli ihan luokilla. Onneksi se taipui melko helposti alkuperäiseen asentoon.

Jopo 1969, jäykkä ohjaustanko

Orkkis 1968 ja jäykkä ohjaustanko, ei toimenpiteitä

KuntoJopo ja ehjä etuhaarukka asennettuna

Jopo Rodeo ja Helkaman poikien pyörästä rakennettu etuhaarukka

Vuosien saatossa harukkamalleja on ollut lukuisia. Tässä jutussa korjattu on toinen malli. Yleisin ja näkyvin ero on putkiprofiili. Alakuvan ensimmäisessä on profiilina ympyrähalkaisija, seuraavassa taas soikea. Tämä on luonnollisesti lujempi edestä suuntautuvia törmäyksiä vastaan. Ydinputkessa se sitten näkyy. Lattarautojen muoto ja koko sekä liitostapa vaihtelevat myös. Kierreosa on sitten samanlainen kaikissa poislukien 1965 ja -66 vuosimallit.

Haarukkamalleja on monta

1968 haarukkamallin putket ovat juotettu haarakappaleeseen, näkyy alapuolen kuvassa jouhevana liitoksena.

Kestävä juotos

Tämä tarvikehaarukka on sakemannin tekemä 24". Vissiinkin tarkoitettu Jupiter Lomaan. Jonkin sortin juotos/puristusliitos, eikä kovin laadukas ja vahva.

Jopo 1968 24" duuning

Alapuolella samalla tavalla korjatut etuhaarukat syksyltä 2015. Toinen on jo paikoillaan. 22mm:n sisähalkaisijaiseen alkaa olla vähän korjaavaa osaa. Näistä toiseen joutui tekemään yhdistelmän, eli yläosa on 21mm:n putkea.

-68 mallin etuhaarukat

22" ja 26" haarukat

Jopon etuhaarukka on aika kapoinen eli tuo haarukkaputkien sisäpuolinen väli on niukka kun siinä päälirengas pyörii. Jos kiekko lieppaa vähän, niin kumi osuu putkeen.

Eri putkimallit

Ylläolevissa kuvissa on nähtävissä eri putkimallit. Vasemmanpuoleisessa on uudempi ellipsimallinen putki, mikä antaa muutaman millin lisää pelivaraa. Vuoteen 1973 saakka putken poikkileikkausprofiili on ympyrä ja se on tehty 44mm leveälle päälirenkaalle. 47 mm:n päälirengas ottaa jo melkein kiinni putkiin. Tämänkään takia ei ole yhdentekevää, mitkä renkaat Retro-Jopossa pyörivät. Ekotopin Retro SL-35 on oikea rengasvalinta.

Jopo 1968 ja Ekotopin Retro SL-35 päälirenkaat

Tässä on nyt haarukankantaja valmiina, Suomalaisen Sisun päivänä, siis Kalevalanpäivänä.

Jopo 1968 projekti

Jopon matka Kainuusta Joensuun kautta Helsinkiin. Yhytin tämän metallinpunaisen Jopon Torilta, ja nouto tapahtui työmatkalla viime vuoden lopulla Kajaanista. Pyörään oli vaihdettu Tunturi Ponin etuhaarukka ja alkuperäisen juotetun tangon 22mm ydinputki ei siihen ollut sitten sopinut. Vähän tursastelua ja siinähän se sitten jökötti. Muuten hyväkuntoinen pyörä.

RetroRaidissa on tänä vuonna 22" orkkis Jopoja niukanlaisesti. Tämä projekti on sitä paikkaamaan. Otin pyörän työn alle Juhannuksen alla ja ne kylmät päivät siinä sitten menikin. Alakuvan vaiheeseen pääsemiseksi on jo tehty lujasti töitä. Osat sinänsä lähtivät irti helposti, koska tätä pyörää on huollettukin. Ainoastaan epäsopiva etuhaarukka teetti enemmän työtä.

Etuhaarukaksi löytyi liekö alkuperäinen Jopon tarvikeosa. Haaraosa on samanlainen kuin orkkisosa, mutta alapään kiinnitykset poikkeavat Helkaman tekemistä. Hionta ja maalaus metallinpunaisella.

Poljinkammet ovat 155mm pitkät ja vinot; oikenevat kuitenkin helposti. Takanapa on hyväkuntoinen. Ratas on kierrekiinnityksellä ja se teetti sitten ylimääräistä työtä ja päänvaivaa. Alkuperäisen 16 hampaisen tilalle kun ei ollut kuin laittaa 19 hampainen. Siinähän sitten välitykset muuttuvat aivan liian kevyiksi 44 hampaiselle eturattaalle. Niinpä tuo kuvan 46 hampainen tuli kehiin.

Tuossa on muutama ylimääräinenkin osa. Positiivinen yllätys oli, kun koko tekniikassa oli vain kaksi vaihdettavaa laakerikartiota. Vasemman jalan poljinkeskiön kartio  ja vetäjän kartio. Rasvanäppihommia.

Navat auki. Kaikki laakeripinnat hyväkuntoiset.

Ja takaisin läjään. Eturengas oli Nokian M&C, takarengas vanha Golden Boy, aika hyvä rengas kiinalaiseksi.

Haarukka ja poljinkeskiö paikoillaan. Jopo-tarrat ovat hiukan ränsistyneet ja näyttäisi siltä, ettei tässä ole ollut Laatutakuu-leijonanpäätarroja ollenkaan.

Hattuprofiilin vannekehät ovat huippukuntoiset 46 vuoden ikäisiksi ja aivan suorat.

Alkuperäiset ensiasennusrenkaat SL-35:t menossa paikoilleen. Aidon Jopon ainoat oikeat päälirenkaat. Nokia nimi muuttui Ekotopiksi.

Sisärenkaiksi en kelpuuttanut uusia, vaan laitoin vanhat Nokialaiset lyhyellä tapilla ja profiiliprikalla.

Ekotopin Retrot asettuivat nätisti vanteille ja Jopon sai jalkeille.

KuntoJopo on vuodelta 1967. Polkimet näyttivät hyviltä, mutta toinen akseli oli vino. En kelpuuttanut.

Voi tuntua joistakin vähäpätöiseltä asialta, mutta ihminen voi olla onnellinen näistä uusista orkkis 6 mm ruuveista.

Ostin tämän harmaan Basta Basic-lukon aika kovalla rahalla. Näyttää melkein orkkislukolta. Näitä on asennettu hetken aikaa niihin jäänsinisiin 22" Jopoihin 2000-luvun puolivälin tietämillä. Erittäin harvinaisia.

Ensimmäinen koeajo, ja samalla työmatka, 1968 Jopolla. Panosvöinä oli valkosivurenkaat Imatralle ja Kauniaisiin, Jopoilijoille, terveiset sinne!

Projekti on valmis suunnitellussa aikataulussa. Kaikki pelaa ja poljento on kevyt. Syytä tyytyväisyyteen on. Huomenna junakyydillä Helsinkiin ja Kamppiin. Vuokrattavaksi.

Huljakka kyyti! Tämä on kai Hra 47, kun tämä on 47:s kirjoitukseni, tekijänoikeudella.

Nyt ollaan RetroRide! Jopo vuokraamossa. Ihmiset ympäri maailmaa olivat katsoneet netistä, ja halusivat ajaa ainutlaatuisella suomalaisella design-pyörällä. Levyrunkoisella retro-Jopolla. Sen tarjosi vain Ekotop. Nämä mukavat matkailijat olivat Australiasta. Muunmuassa El Pais kirjoitti Marimekosta, Eero Rislakista ja RetroRidestä!(Jopo).

Toisinaan puhun sisaraluksesta. Tässä on pikkuveli(1970).

-68 on vielä tässä kuvassa. Tämä Jopo löysi arvoisensa kodin. Hyvä niin, ja se oli tarkoituskin.
Nyt eletään elokuun puoliväliä 14.8.14, hyvä ja tärkeä päivämäärä, viimeisiä parhaita Ekotop-Jopoja on kaupan.

1968 rumilus

Tämä 1968 aihio tuli ikäänkuin työn alle kaupan yhteydessä loppukesästä 2013, kun vuokrattiin ja myytiin Jopoja Helsinginkadulla Kalliossa.

Sama Jopo 1968 kuin yllä

Mittava entisöintityö ja teos on ilo silmälle. Ulospäin ei ole vaihtunut muuta kuin kissansilmä alkuperäiseen malliin.