Sixtysix. Ensimmäisen tuotantosarjan Jopoja on tehty vuosina 1964-1966. Ensimmäisellä ei ollut vielä ristiäisiä pidetty, ennenkuin nimikilpailu heitti -65 nimen Jopo, jokaisen polkupyörä. Enimmäinen Jopohan on palkkirunkoinen ja tuotantoteknisesti jo tuohon aikaan kömpelö. Vuonna 1966 tehtiin jo ensimmäiset levyrunkoiset Jopot, siis prässätystä levyistä rullapistehitsatut.
 |
| Aito palkkirunkoinen vuoden 1966 Jopo |
Vuosimallien 1965 ja 1966 välillä ei ole isojakaan eroja. Muutama pieni yksityiskohta kuitenkin. Jemmassa on pari sixtysix-Jopoa; toinen on tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Hankin sen jo vuosia sitten muistaaksen Espoosta. Toinen on jo tuttu -65 projektista, ainakin kuvana. Nämä tehdään ensi vuodeksi valmiiksi.
 |
| Sieltäpähän se alkuperäinen väri, punainen, paljastuu kahden kerroksen alta |
Tämä aihio on sikälikin miellyttävä, että kaikki osat löytyy ja vielä kaikki käyttökelpoisina, melkein. Työ on käynnissä, hiomakone on laulanut, muttei lakannut.
 |
| Kohtuullisen hiomatyön tulos |
Puolikaariketjusuoja, etu- ja takalokari aisoineen. Uskomattoman hyväkuntoisia 50-vuotiaiksi. Takalokari on tosin -68-Joposta, ja vaikka malli on sama, reiät ovat aavistuksen eri kohdissa. Teräketjuviila auttoi siinä asiassa.
 |
| Osat ennen hointaa |
Kuten monesti, työkohde saa seuraa. Mukana on alkuperäisiltä väreiltään metallinsininen vuoden 1968 Jopo ja metallinpunainen vuoden 1971 Jopo, puolikaariketjusuojalla. Näissä molemmissa on ongelmana se, että ne ovat ostettu ilman etuhaarukkaa. Tarkkaan ottaen, se on suurin ongelma Jopoissa.
 |
| Ikäjärjestyksessä edestäpäin: -66, -68 ja -71 |
Tässä pääsi vertaamaan hyvin palkkirunkoista 1966 Jopoa ja prässättyrunkoista 1968 Jopoa. Viimeksimainittu on ns. 67 look eli takalokarin kiinnikkeet ovaat vanhaa mallia. Muuten mitat ovat täsmälleen samat, vaikka valmistustekniikka poikkeaa. -66 pystyrunkoputki on jo tehty samalla tavalla jouksupistehitsaamalla kuin myöhemmät mallit.
Kaikki ovat nyt pohjamaalissa. Seuraavaksi tulee väliväri.
 |
| Jopo-kilpi 1966 |
Väliväri tuli noihin prässättyihin Jopoihin. Tallinvintiltä kaivoin kehiin tämän jo kauan sitten siniseksi maalatun -66:n. Nyt on aika ottaa sekin työn alle.
 |
| Väriäkin on saatu ja poikakaveri rinnalle |
Panaisen värin veto onnistui kerralla. Alkuperäinen värihän on karpalonpunainen; tämä väri on hiukan raikkaampi ja siis vaaleampi. En lähteynyt sitä miksaamaan mustalla. Seuraavaksi tulevat työn alle kiekot, missä hommaa riittääkin. -68:n etuhaarukan ydinputki tuli korjattua, muutoin projekti jää nyt huilaamaan hiukan.
 |
| Jonkin lipun värit |
Mielenkiintoinen, mutta työläs projekti on saada kiekot kuntoon. Hattuprofiilin vannekehät ovat jo aika harvinaisia ja monesti ruosteen riivaamia. Alapuolella vannekehät ovat hiottu ja hiekkapuhallettu pohjamaalausta varten.
 |
| Roston näköistä |
Pohja- ja pintamaali on nyt vedetty. Saavat tekeytyä nyt kotvasen tornisterissa. Muutama pinna paikalleen ja napojenhuoltohommiin. Rungoissakin alkaa nyt tekniikan kasaus. Toki kromatut ym. osat täytyy käsitellä ennen.
 |
| Kooste |
Yläpuolella samaiset takakiekot nyt maalipinnassa. Oheisprojektienkin rungot saivat värin pintaan. Metallimaalissa oli lievää haastetta, kun maali kiehui muutamista paikosita. Tätähän nyt ei ole sattunut vuosiin. Tiedä syytä, mutta pinta pohjaa myöten auki ja uutta pohjaa ja pintaa. Noin sitten kävi kuin kuvassa näkyy. -71 oli tarkoitus vetää aluperäiseen metallinpunaiseen kuosiin, mutta toisin kävi. Epäilin välimaalin onnistumista ja Deltronnin päälle vetämistä. Neonvihreällä Delfleetillä mentiin ongelmitta. Tästä on hyvä jatkaa.
Kiekkojen navatkin on nyt huollettu. Toinen takanapa sai uuden jarrukengän ja kaiki kuulalaakerit. Toinen sai sitten melkein kaikki uudet osat. Akseli, kytkin ja jarrukenkä jäivät. Jarrukartionkin laitoin uuden Torpedo Schwainfurthin. Navathan ovat FuS Torpedo. Etuset olivat ok.
 |
| Ekotop Retro SL-35 XC päälirenkaat |
-66:n kiekot ovat nyt rengastettu kotimaisilla päälikumeilla.
 |
| -66 ohjaustanko on hiukan korkeampi ja kahvat käännetymmät |
Siitä se pikkuhiljaa alkaa kasautua. Ohjauspylvääseen uudet laakerit ja ylempi kooli. Kromiosat ovat kohtuullisessa kunnossa. Poljinkampi täytyy uusia, ja siihen löytyikin hyvä osa.
Lokareita, kummasti etusia on tuplaten. Noita varten on pitänyt ostaa 6-9 vanhaa Jopoa.
 |
| Keskimmäiset tulevat -66:een |
Poljinkeskiö on nyt paikoillaan. Tarkkaanottaen enää puuttuvat kissansilmän kuori, mikä sai tänään uuden maalin pintaan, ja tarrat. Hiukan pidemmällä on samanaikaisesti tehty pinkki/valkoinen vuoden 2010 Jopo, Ekotop-duuning Mark V. Siitä ei puutu enää kuin tarrat.
Näinhän se lopultakin valmistui. Mukava polkea, ensiajo 25 C pakkasessakin.
Kissansilmä on jo toista Jopon mallia. Yleinen ja hyvin kestävä metallikuorinen, ja näistä sitä suurinta tai syvintä mallia kolmella sivu "valolla". Nyt sekin häikäisy jäi maalin alle.
Satula on alkuperäistä mallia, mutta uudempi. Kädensijat ovat myös uudempaa, mutta retromallia ja valkoisina aika harvinaiset.
Kaikenkaikkiaan, nämä ensimmäiset alkavat olla jo tosi harvinaisia. Myyntimäärät olivat aluksi pienempiä. Vasta vuonna 1968 myynti lähti vetämään ja määrät kasvoivat. -68 Jopoja on eniten liikkeellä edelleen siltä vuosikymmeneltä. Sama tilanne oli uustuotannon Jopojen myynnin kanssa. 2003/2004 leveätarakkaisen Jopon myötä luvut kääntyivät huimaan nousuun. Näin tekijän kannalta, nämä harvinaisemmat mallit ovat aika mukavia prjojekteja.
 |
| Onnea 50v! |
Vielä on yksi 1966 projekti-Jopo jäljellä. Se on maalattu jo aikaa sitten tumman siniseksi. Ajattelin ensin kasata sen näin, mutta sitten jätin sen tekeytymään. Saataa olla, että joku haluaa sen 50-vuotislahjaksi. Värin voi vielä tarvittaessa muuttaa.
 |
| 1966 Jopo odottaa vielä aikaansa |
Noin, väri muuttui hiukan, sinne Suomenlipun suuntaan.
 |
| Valmis viiskymppinen |
11.3.2017 mukavaa, että tämä päätyi kapiaiselle, Kainuun prikaatin luutnantille; mukava mies.
