Blue Moon

Tänään, 31.7.2015, on hyvä jäädä lomalle. Blue Moon.

Ilta-aurinko rantasaunalla

Täysikuu esiintyy toistamiseen tässä kuussa. Sinisellähän ei ole mitään tekemistä tuon kuun kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, että laitan sinivalkoisen IsoJoponi myyntiin; se näet on viimeinen viimeaikaisista tuotoksistani.

IsoJopo Helsinki, Baana

Martin Helkama Helsinki, Hasanniemi

Taiteilijaelämää. Loma- vain työt vaihtuvat. Tulevalle keikalle on jo siunaantunut hankintoja: jäänsininen 24" jopo ja metallin ruskea Poni 24".

Jäänsininen Jopoporojekti II

Olen tehnyt noita valkoisia/pinkkejä Jopoja nyt neljä kappalaetta. Sinällänsä hauskaa on, että Mark III meni aikauiselle miehelle ja Mark IV meni nuorelle pojalle. Ei halunut bulkkiJopoa, vaan erilaisen kuin muilla; siinä onkin jo otetta, ja esimerkkiä. Hienoa Oskari!

Pinkki/valkoinen Jopo Mark II Vuosaari, Ekotop-duuning

Ilosaarirockin aikoihin Laululavan takana.

Sammaleenvihreä Jopo-malli, ent. Helkaman postipyörä(Delly)

Blue Moon

Kesä, ja työloma, etenee. ArmyJopo on nyt käyttökuosissaan. 7-vaihdetta, käsi- ja jalkajarrut, napadynamo ja retro halogeenivalo ihan katkaisijan kanssa. Tavarateline on rakennettu armypyörästä. Välitykset on valittu Savonlinnan mäkisiin maisemiin.

Samppalinna? Ei. Olavin

Olin kerran ostamassa juuri tällaista Ponia. Kaupankävijöitä on monenelaisia; kun tämä hyväkäs tajusi laittaneensa liian halvan hinnan, niin kummallisesti löytyi kesken kaupan "sisko" joka halusi ehdottomasti "ostaa" sen. Nostinko hattua? En. Tämä kuvan hevoskauppa taas syntyi oikein hyvin.

Uustuotannon Tunturi Poni 24"

En tietenkään ollut tyytyväinen alkuperäiseen asuun, vaan duunasin hiukan. Alkuperäiset renkaat olivat tottakai umpisurkeat kinukit; roskiin. Jopo- tanko ja satula kehiin ja vähän uutta osaa. Nyt on tyylikäs ja hyvä ajaa.

Tunturi Poni, Ekotop-duuning

Yhytin tämän vuosi sitten myymäni Jopon Länsisatamasta. Hyvin on kuulemma pelannut; rengasrikkoja ei ole tullut. Perheen toisesta Joposta taas on takarengas tyhjänä.

RetroRide! Jopo 2014

Jopoilin Baanan. Niinhän ne ovat byganneet kuppilan ja terassin tuohon sillan korvaan.

Tutut maisemat

Jopoilin myös asuntomessuille. Mukava matka. Opastus pyöräilijöille oli surkea. Pyöräparkki oli ensimmäinen, ja ainut, merkki pyöräilyn mahdollisuudesta. Alapuolella on ainut messuilta ottamani kuva. Douglas DC-3 Dakota. Alumiinipellit kiiltää. Tuon Tunturi Ponin myyjä kävi myös messuilla; ei kehunut. Yhdyn käsitykseen. Kaksi- tai kolmikerroksisia taloja ympattu pienille länteille; ei mitään järkeä. Järjetöntä näennäisenergiansäästöä.

Lentökentältä eksynyt

Seuraava päivä Vekaralla. Hieno tapahtuma, 1612 valanvannojaa.

215

Prikaatinkenraali

Karjalan Prikaatin lippu

Welkome to DDR, sanottiin, kun kävin tuolla ekan kerran kertaamassa

20000 kävijää

Tänään meni rikki 20000 kävijän raja. Alla viimeaikaisia otoksia. Avaan hiukan kävijöitä. Kirjallisista tuotoksistani eniten on kiinnostanut Jopo Projekti, kakkosena on Jopo 22" renkaat ja pronssilla on historian suurin huijaus: Jaffa Jopo ala Kesko ja Citymarket.

Viskipannu Valamossa, todella tyylikäs

Palaturvetta polttopuupedillä

Taiwanin pinkki Jopo vuodelta 2008

Helkaman postipyörä Jopo-ohjaustangolla

Kevätjuhla

Uintireissu retrohengessä

Illan hämy

Kesäyö

Kevättyö

1515 - Vappu - Suomalaisen työn päivä

Taitaa olla kolmas vuosi peräkkäin kirjoittaa Vappuna. Tänään on mukava numero 1515. Tavataan sanoa Suomalaisen työn päiväksi. Aika tosin on muuttanut työtä, suomalaisuustta ja työväenaatetta, mikä aikoinaan oli keskeistä vapussa.
Eilen, vapun aattona, heitin lakin kalotille ja läksin haistelemaan tuulia, mikä kylmästi ja kovasti puhalsikin. Oli minulla työkin tehtävänä. Panosvyö kaulaan ja IsoJopon selkään.

Suomalaisen työn symbooleja

Asiakkaan kysymys kuului: Käykö nämä Ekotop JoyRide! harmaat päälirenkaat Helkaman juhlavuoden Jopo50:een? Kyllähän ne käy, rengaskoko on sama. Ja kyllähän suomalainen rengas käy suomalaisen juhlavuoden Jopon renkaaksi paremmin kuin Indonesiassa valmistettu saksalaisella tuotenimella oleva rengas. Hyvää Suomalaisen työn päivää vain. Asiakas saa nyt paremman Jopon.

Ajelin postin kautta kaupungille. Ylisoutajan sillankorvassa oli ryhmä opiskelijoita. Yhdellä oli kitarakin. Kuului saundeja ja tyttö aloitti laulun, johon muut yhtyivät. Pysähdyin kuuntelemaan.

Ylisoutajan silta ja entinen Mäntylän metsä takana

Tytöt lauloivat tuossa selän takana Haloo Helsingin -Maailma on tehty meitä varten-. Hyvin lauloivatkin; mukava tunnelma, mieleinen kappale. Seuraava olikin sitten Beibi. Jatkoin matkaa joenvartta pitkin.

Aittaranta ja Suvantosilta, mikä menee nousviikolla remonttiin

Sain tarpeekseni urbaanista Vapusta ja päätin lähteä aamulla kaupungin sijasta mökille vähän rapsuttelemaan. Se oli hyvä ratkaisu. Ensimmäisenä puronpäässä näin sorsan ja hetikohta mökin pihassa pyyn. Seuraavaksi katsoin, että pihakuuseen lennähti käki. Hain kameran, ja kun lähestyn, lintu läksi karkuun. Ei se ollut käki. Se oli noin käen kokoinen haukka, ja kaksi kolmesta ototksesta osui.

Tuulihaukka

Seuraavaksi kuikat kahahtivat lentoon ja laiturilla sain ensimmäisen näköhavainnon västäräkistä. Ääniähän on kuulunut jo pitkään. Saunan lauteilla kuulin avoimesta ikkunasta kummallista vihellystä. Hetken tiirailtuani näin puukiipijän läheisen männyn rungolla kiertämässä. Vuosia on edellisestä havainnosta.

Järvi on vielä pääasiassa jäässä. Rannassa on sulaa ja vähän pohjoisempana on poikkisula.

Kalliolta kuvattuna poikkisula

Mökkimaisemiin olikin satanut enemmän lunta kuin kaupunkiin. Haravointi onnistui tästä huolimatta. Narsissit ovat pian tulossa.

Kun kevät koittaa taas

Kaikenkaikkiaan onnistunut mökkireissu. Yhtä-äkkiä oli taas fiilis, että nyt talviturkki lähtee. Kolmesti kävin vedessä, eikä ollut kylmääkään. Lähtiessä kävin vielä ns. salapaikalla ja siinä lähellä rannassa näin jonkin möyrivän vedessä. Seisoin liikkumatta kalliolla ja otus läheni rantavettä pitkin. Kalaksihan se paljastui. Sitten kahdeksi, kun rupesi vedenheijastus vähenemään. Toinen oli puolimetrinen hauki ja toinen noin 35cm. Ihan rinnakkain uivat; liekö kutupaikkaa etsivät.

Lumenrippeet vappuna

Ja kotona sitten lippu salosta. Ja tässä kirjoitetaan nyt. Hyvää 1515 Vappua!

Suomalaista työtä: Jopo 50 vuotta, SL-35 päälirenkaat 80 vuotta, entisöinti 2015 suomenlipun väreihin.

Jopo 1965, suomenlipun värit

Jopo 50 - Hra 47

Kevään lapset!

Viime aikoina on hiukan hymyilyttänyt, tänään erityisesti. Aurinko auttaa ja aika parantaa. 80/90-lukujen taitteessa tuli hienoa viihdettä Peteliuksen ja Kallialan toimesta. Tuo huumori on kulkenut mukanani läpi vuosikymmenten, kuten tänään.
Tapana on käydä Prismassa ostoksilla, niin nytkin. Se, että jotkin seuraavat esimerkkiä ja perässä, ei hämmästytä. Joku kulkee aina ensimmäisenä, joskus tutkimattomia ja tuntemattomia polkuja. Yllättää se kyllä, yhtä-äkkiä ja iloisestikin.
Lanseerasin tämän XXX-Jopon markkinoille pari vuotta sitten. Hiukan sattumaa ja luovuutta.

XXX-Jopo Ekotop-duuning

Sain myytäväksi kotimaisia XXX-merkkisiä päälirenkaita suomenlipun kerä. Tuli tyylikäs peli, yksinkertainen ja mukava ajaa paksut renkaat alla.

Prismaan oli ilmestynyt myytäväksi Jopo-mallinen pyörä. Kas kummaa, esikuva on tuossa yläpuolella. Aika oli kypsä, monta kärpästä yhdellä iskulla. Mad Crock mainostaa energiajuomaa, suomalainen pyöränkokoaja "suomalaista" tuotettaan. Niin, osathan ovat kaikki kiinalaisia tai itämaalaisia, takanapana kuitenkin kunnioitettavasti Velosteel. Renkaiksi oli valikoitunut 60mm leveät saksalaiskiinalaiset laatutuotteet. Menköön tuo nyt irvistyksenä. Ideakokonaisuus ja kokoonpano on tietenkin hyvä. Ainoa pieni ongelma on, että pyörä on laiton. Eteen näes osataan laittaa heijastin, mutta takana ei ole kissansilmää. Lokasuojiksi on asennettu muoviset lokarit, jotka hyvin ilmeisesti ovat paikalla vain pois otettaviksi. Hinta on satasen halvempi kuin Jopolla.

RetroRide!

Tulihan noita tehtyä, ja mikäs siinä, oikein suosittu ja mukava ajaa. Ennenkuin lanseerasin Retroraidin, tein luonnollisesti tarkan selvityksen käyttöoikeuksista ja tavaramerkeistä, jo pelkästään verkkotunnuksen takia. Eipä löytynyt mitään estettä, mistään.
Seuraavana RetroRaid-kesänä hämmästys ja hilpeys oli hyvin suuri, kun huomasin kansainvälisen yrityksen hiihtelevän avaamaani latua. Tuollainen pienehkö rengasvalmistaja oli sujuvasti omaksunut lanseeraamani nimen. Mikäs siinä, mitä pienet edellä, sitä suuret perässä. Itse en löydä tuosta rengasmallista mitään retroa, mutta ei se mitään, nimi on hyvä ja fontti tyylikäs.

Continental RetroRide

Jotkut avaavat latua, toiset kulkevat sillä, niin se menee. Tärkeintä on, ettei suunta ole hukassa. Tänään siis, Herra 47. Tuli mieleeni, ettei juuri nyt ole kuuskasia Jopoa. Mutta kuvia niistä on.

Sytytä Päältä-Jopo 1968

RetroRide-Jopo 1968

Orkkis 1968

Onhan noita, 1968 vuosimalli on yleinen, kun taas edellinen vuosimalli hyvin harvinainen. Yhden tuollaisen mustavihreän aion tehdä, kun valmiita osia siihen on.

Viime aikoina on valmistunut hyvin pitkällisiä projekteja. Jo pelkästään se hymyilyttää. Se on ollut valmistautumista tuleviin mahdollisiin koitoksiin, mitä nyt ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Sekin hymyilyttää.

Sain valmiiksi Jopon 50-vuotisen taipaleen juhlavuoden kunniaksi kaksi ensimmäisen tuotantosarjan palkkirunkoista Jopoa vuodelta 1965.

Esisarjan Jopot kesä- ja elokuulta 1965

Helkama lanseerasi juuri markkinoille retrohenkisen Jopo50-mallin. Pidän sitä pienenä viitteenä siihen intuitioon ja avarakatseisuuteen, mikä 60-luvun alkupuolella loi legendan.

Näissä väreissä Helkama tuo markkinoille Jopo50-mallin

Jopo50 on 70-luvun malli. Värit ovat koivunlehden vihreä, kulleron keltainen ja pihlajan punainen. Oli tietynlainen nautinto miksata itse nuo värit, ja jopa onnistua siinä. Kovin pahasti metsään nuo eivät olisi voineet mennä, kun takana on vain kolme kuusta.

Tänäänkin sain jotain valmiiksi. Olkoon se Jopo47.

Metallinpunainen Jopo 1971, Hra47-duuning

Hiukan epäsovinnainen, paraskoppainen Jopo, duuned by Hra47. Hyvin polkee!

Ekotop Retro SL-35 80 vuotta, 1935-2015

Earth Hour 2015 - Ice Age

Energian säästö on hyvä asia. Kansainvälisellä tempauksella siitä haluttiin taas muistuttaa. Öörth auö. Pelkästään valoja sammuttamalla säästettiin sähköä jokunen gigawatti maailmanlaajuisesti. Sähköntuotannosta piti pudottaa pois muutama generaattori, kun ei ollut kulutusta. Näitä generaattoreita pyörittävät esimerkiksi veden staattinen paine ja höyryturbiinit. Turbiiniin tulee höyry voimalaitoskattilasta, missä poltetaan kivihiiltä, turvetta, puuta, yhdyskuntajätteitä, öljyä, kaasua. Reaktorissa vesi höyrystyy atomin halkeamisesta. Jotkin näistä siis ajettiin alas tuoksi tunniksi. Ainakin Suomessa öörth oli illalla pimeän aikaan. Aurinko ei paistanut, tuuli ei puhaltanut.

Kynttiläillallinen?

Meinasin unohtaa, jälleen, kyseisen tapahtuman, mutta kaverini huomatti puhelimessa asiasta. Olin saunassa 6kW:n kiuas päällä. Kävin jäähyllä ja otin tuon kuvan. Mieleeni palautui hetki kuluneelta viikolta, kun kävin suuressa teollisuuslaitoksessa. Olin portaissa, kun teknologiajohtaja tuli vastaan. Tervehti, ja hymyili leveästi, kun huomasi minunkin käyttävän portaita hissin sijaan. Tuolla asialla ei ole itikan pissin vertaa merkitystä sillä laitoksella. Siellä kun pyörii sähkömoottoreita pilvin pimein, mihin virta syötetään ranteenpaksuista sähkökaapelia pitkin. Että ihmiset saavat hyödykkeitä. Tyynesti, tyynellä ilmalla, tuon tunnin jälkeen, pimeällä, muutamat laitokset ajetaan taas ylös. Alas- ja ylösajot syövät kaiken tuon säästetyn energian, moneen kertaan. Siinä sitä on miettimistä, ja uskomista.

Herra Hakkarainen ikuistettuna tuohon hetkeen

Ilmastonmuutoksen torjunta on sama kuin yrittäisi torjua yläpuolen kuvan Herra Hakkaraista sulamasta. Todistettavasti tuo mielikuvitusolento on ollut olemassa. Yhtä varmasti, kuin aurinko nousee ja laskee, Herra Hakkarainen katoaa. Uskomattoman paljon maailmassa hukataan resursseja ja rahaa auringonlaskun torjuntaan. Kyllä, ilmastonmuutos on totta. Se on pysyvä, normaali tila. Me olemme menossa kohti jääkautta. Ihan niinkuin historiallisessa valossa ja todistettavasti. Sitä ei voi torjua mitenkään. Eikä tarvitsekkaan.

Ice Age

Tulee päivä, kun tämän järven jää ei sulakaan keväällä. Tämä maaliskuinen jää onkin tilanne keskikesällä, ja siitä sitä mennään taas kohti ankaraa talvea. Myöhemmin tässä päällä on parin kilometrin paksuinen jääkerros. Hyvä lukija, älä säikähdä ja lähde karkuun. Tuo äsken kuvattu on tapahtunut tällä samalla paikalla monta kertaa, todistettavasti. Nykyihminen ei vain ole ollut sitä todistamassa, livenä.

Mielenkiintoinen kysymys on, miten kauas populaatio on valunut ja miten se on pärjännyt. Karsiutunut se on varmasti. Tämä paikka on jo muuttunut ihmiselle asuinkelvottomaksi, kun jäät jälleen vetäytyvät. Miksi? Nykyihminen on jo tuhonnut elinmahdollisuutensa pilaamalla pohjavedet etukäteen. Miten? Varastoimalla käytetyn ydinpolttoaineen vahvaan, stabiiliin, suomalaiseen kallioperään. Betonoituun kuparisylinteriin, bentoniittisavella täytettyyn tunneliin. Kun maankamaran päällä on tulevan jääkauden jään paino, mikään ihmisen rakentama ei kestä sen aiheuttamaa painetta kallioperässä ja ns. "suojatut" säiliöt musertuvat kuin rusinat ja sitten pohjavesi onkin radioaktiivista ihmismittakaavassa ikuisesti.

Ei ole kuitenkaan syytä vaipua synkkyyteen. Päinvastoin kuin ilmastonmuutosta, tuon asian voi vielä torjua. Jos ymmärrystä, ja halua on.

On siis kevät

Jopokevät.

Tavaramarkkinat

Kalevalan päivä - Suomalaisen kulttuurin päivä

Tänään, 28.2.2015, on Kalevalan päivä. Sinivalkoinen suomalaisen kulttuurin päivä. Se on myös kolmannen nimipäivä. Inspiraatio kirjoitteluun on ollut kadoksissa. Tänään se kuitenkin löytyi, kun nostin lipun salkoon.

Sinivalkoinen lauanatai

Yksi syy lienee asioiden eteneminen. Maalasin hilajakkoin kaksi Jopoa siniseksi. Kaikki tarvittavat osat alkavat olla jo väreissä. Tekniikan kasaaminen alkaa.

Jopo 1965 ja IsoJopo 1975

Yksi vaikuttavimmista kirjoista, minkä olen lukenut, on Väinämöisen vyö. Kannessa lukee Kalevala, sisällä on Kirjokansi. Tapahtumat sijoittuvat osin tänne Joensuuhun. Se on hienoa. Kirja on esikoiskirjalijan, Mikko Karpin, tietynlainen raakile. Mitähän se olisikaan, jos se olisi jo mones kirja? Hui! Uskaltaisikonhan sitä edes lukea? Sateenvarjo oli jo niin hullu teos.

Suomalaiset sisarukset kesä- ja elokuulta 1965

Työn alla on siis kaksi huippuharvinaista Jopoa vuodelta 1965, ajalta kun kyseinen suomalainen tuote lanseeratttiin markkinoille. Nimikilpailun, syksy 1964, perusteella pyörälle tuli nimi Jopo. Jokaisen polkupyörä. Tänä vuonna 2015, Jopon juhlavuonna, Helkama lanseeraa markkinoille RetroJopon. Siinä jäljitellään tätä levyrunkoista Jopoa. Teknisesti mielenkiintoista on, että rungon valmistustekniikka on lähempänä tätä ensimmäistä palkkirunkoista Jopoa vuosilta 1965 ja 1966.
Runko ei ole siis prässätty levyrunko kuten kulttipyöräksi muodostunut Jopo vuosilta 1966-1979.
Ymmärrän sen hyvin. Jos olisin itse ollut päättämässä tekniikasta, niin toteutus olisi ollut jotakin samanlaista. Tosin olisin hitsauksessa käyttänyt robottia. Hatunnosto kuitenkin tietynlaiselle intuitiolle.

Retro Jopo 2015, lupaa kuvan käyttämiselle en ole kysynyt

En avaa tekniikkaa tässä; avatkoon Helkama jos haluaa. >En käytä luvattomasti toisten kuvia, mutta menköön tämä nyt. Omia otoksiani on käytetty vaikka kuinka paljon ilman lupaa. Ihmisillä ei liene tietoa tekijänoikeuksista.<  Mielenkiintoinen joka tapauksessa. Varjoprojektin koivunlehden vihreä on tainnut sattua just kohdalleen.

Sain kulttuuripläjäyksen kuluvalla viikolla, kun kävin Lyseon lukiolla kuuntelemassa jännityskirjailija Tuomas Liuksen esityksen. Se oli mainio. Jännittävää, ettei mikään tule sattumalta. Siihen on aina joku jatkumo. Lius, lyseon kasvatti, on nyt merkittävä tekijä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tapasin käytävällä myös Pepin, jota Pipsaksi muistelin. Mukavimmaksi arvostamani oppilaan Pielisjoen koulusta. Sain myös hetikohta tilaisuuden korjata nimen kirjaston portaissa.
Vapaan kielivalinnan puolesta; opin myös tänään mitä on punainen ja sininen venäjän kielellä. Tuli mieleen myös toinen oppilas: Sini, joka on edelleen samalla luokalla pojan kanssa.

Teen tästä itselleni IsoJopon

Tämä sininen on tosi hieno, pari Jopoa tällä värillä on tullut tehtyä. Sininen ei ole kuitenkaan minun värini. Ei ole oranssikaan. Siitäkin huolimatta, jos pyöriin voi rakastua, viimekesäinen Jopo Tour oli jotakin sellaista. Aivan mielettömän hyvä 3-vaihteinen, millä kiersin Helsinkiä ympäriinsä. Sydän verta itkien möin sen. Tästä sinisestä tulee jotakin sellaista. Käytettävissä on käyttämätön Torpedon kolmevaihteinen takakiekko. Eteen voisi heittää levyjarrullisen etukiekon. Alle luonnollisesti kotimaiset SL-35:t, kuten alapuolen kuvassa.

Miten se meni: James Bond - Rakastettuni

Tuon sinisen IsoJopon ostin muistaakseni Juuasta. -65:t tulevat Varsinais-Suomesta ja Kymeenlaaksosta. Ensimmäisen hattuprofiilin vannekehät ovat aivan hapantuneet. Joltinenkin sattuma oli, että alapuolen kuvan ProjektiJopon mukana tulivat juuri oikeanlaiset kiekot. Takanapa Sturmey Archerin tekniikalla.

Jopo-aihio Lappeenrannasta, vuosimalli 1975

Elämä on sattumia täynnä. Kävin tänään Jopoilemassa Joensuun torilla Kettusen Penan hernerokkaa maistamassa, ja kirjastossa. Niillä eväillä saattoi käydä uimassa session.

Propagandaosaston lippukuva Suomalaisen kulttuurin päivänä

Yläpuolen kuvan julkaisemiseen en lupia kysele. Vaihtakoon yle sen vaikka punalipuksi.