Sisu Mobil

Sisu oli Jopon vientimalli, lähinnä Ruotsiin. Luonnollisesti siinä oli parhaat varusteet siihen aikaan. Ruostumaton teräs maksoi mustaa rautaa selvästi enemmän, ja rst-lokarit olivat vielä harvinaisia. Ruotsiin sitä kyllä laitettiin, eikä takalokarin päätä tarvinnut maalata valkoiseksi. Kissansilmäkin oli rst-runkoinen ns. mopomallinen. Vannekehät kromatut ja etujarrukin löytyi.

Sisu Mobil Ekotop-duuning

Tein itselleni Sisu Mobilin. Aihio on suomalainen kullanvärinen Luxus-malli. Sisuja on viety Ruotsiin ainakin metallinsinisenä ja -punaisena. Tarramalleja on ainakin kaksi. Tuo yläpuolella näkyvä ja Jopo-kirjassa on kuva tyylitellymmästä fontista.

Hiekkarannalla

Tuokiokuvia matkan varrelta. Ostin tämän aihion Tuusulasta ja se jäi odottamaan aikaansa useaksi vuodeksi. Kunnes sai raepuhalluksen pintaansa ja edelleen odottamaan.

Lukon profiili

Karpaasit halki vuosikymmenten ovat rutistelleet alahaarukkaputkia jalasta kiristäessään. Haarukkaputket ovat molemmista päistään umpinaiset ja vuodeaikojen vaihtelusta aiheutuva kondenssivesi syö putkia sisältä.

Tyypillinen Jopo jalaksen kiinnityskohdasta

Reikien paikkaaminen hitsaamalla on aika turhauttavaa hommaa, eikä millään tavalla järkevää, jos reikiä on hajallaan ja paljon. Helpompi on laittaa syöpynyt putki poikki ja uusi tilalle.

Pätkä pois...

... ja uusi tilalle

Runko oli siis kolaroitu tai romuna kasan alle jääneenä. Heijasteet mallipinnassa kertovat muodonmuutoksista. Vastavoimaa ja sitkeyttä tilalle, ja niin vain runko oikeni niin, että renkaat kulkevat samaa uraa ja ohjain- ja satulapylväs ovat samassa linjassa tarkasti.

Heijasteita riittää kovia kärsineessä rungossa

En ollut tyytyväinen tuohon ensimmäiseen pintakerrokseen, joten karhunkieltä ja uusi pinta.

Tästä sain idean kemuun

Kevät

Tuohon aikaan taivaalla pörräsi vanha kaunotar, Dakota. Siihen oltiin asentamassa nykyaikaista navigointijärjestelmää. Ylilentoja oli lukemattomia. Kaunista katseltavaa.

Douglas DC-3, Dakota

Vaikka Jopojen laittaminen ottaa paljon aikaa, ei se koko elämä ole. Jopon selässä saa kyllä laajennettua näköaloja.

Vappu 2016

Valaisevia yöpilviä

Toteutin myös pitkäaikaisen suunnitelman musta/harmaasta Ekotop JoyRide! Joposta, kun sopiva aihio löytyi.

Ekotop JoyRide! Jopo, näin aika paljon vähemmän taiwanilainen

Jatkan kertomusta, jahka seikkaluja Sisunselässä syntyy...

Kalevalan päivä - Suomalaisen kulttuurin päivä

Tänään, 28.2.2015, on Kalevalan päivä. Sinivalkoinen suomalaisen kulttuurin päivä. Se on myös kolmannen nimipäivä. Inspiraatio kirjoitteluun on ollut kadoksissa. Tänään se kuitenkin löytyi, kun nostin lipun salkoon.

Sinivalkoinen lauanatai

Yksi syy lienee asioiden eteneminen. Maalasin hilajakkoin kaksi Jopoa siniseksi. Kaikki tarvittavat osat alkavat olla jo väreissä. Tekniikan kasaaminen alkaa.

Jopo 1965 ja IsoJopo 1975

Yksi vaikuttavimmista kirjoista, minkä olen lukenut, on Väinämöisen vyö. Kannessa lukee Kalevala, sisällä on Kirjokansi. Tapahtumat sijoittuvat osin tänne Joensuuhun. Se on hienoa. Kirja on esikoiskirjalijan, Mikko Karpin, tietynlainen raakile. Mitähän se olisikaan, jos se olisi jo mones kirja? Hui! Uskaltaisikonhan sitä edes lukea? Sateenvarjo oli jo niin hullu teos.

Suomalaiset sisarukset kesä- ja elokuulta 1965

Työn alla on siis kaksi huippuharvinaista Jopoa vuodelta 1965, ajalta kun kyseinen suomalainen tuote lanseeratttiin markkinoille. Nimikilpailun, syksy 1964, perusteella pyörälle tuli nimi Jopo. Jokaisen polkupyörä. Tänä vuonna 2015, Jopon juhlavuonna, Helkama lanseeraa markkinoille RetroJopon. Siinä jäljitellään tätä levyrunkoista Jopoa. Teknisesti mielenkiintoista on, että rungon valmistustekniikka on lähempänä tätä ensimmäistä palkkirunkoista Jopoa vuosilta 1965 ja 1966.
Runko ei ole siis prässätty levyrunko kuten kulttipyöräksi muodostunut Jopo vuosilta 1966-1979.
Ymmärrän sen hyvin. Jos olisin itse ollut päättämässä tekniikasta, niin toteutus olisi ollut jotakin samanlaista. Tosin olisin hitsauksessa käyttänyt robottia. Hatunnosto kuitenkin tietynlaiselle intuitiolle.

Retro Jopo 2015, lupaa kuvan käyttämiselle en ole kysynyt

En avaa tekniikkaa tässä; avatkoon Helkama jos haluaa. >En käytä luvattomasti toisten kuvia, mutta menköön tämä nyt. Omia otoksiani on käytetty vaikka kuinka paljon ilman lupaa. Ihmisillä ei liene tietoa tekijänoikeuksista.<  Mielenkiintoinen joka tapauksessa. Varjoprojektin koivunlehden vihreä on tainnut sattua just kohdalleen.

Sain kulttuuripläjäyksen kuluvalla viikolla, kun kävin Lyseon lukiolla kuuntelemassa jännityskirjailija Tuomas Liuksen esityksen. Se oli mainio. Jännittävää, ettei mikään tule sattumalta. Siihen on aina joku jatkumo. Lius, lyseon kasvatti, on nyt merkittävä tekijä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tapasin käytävällä myös Pepin, jota Pipsaksi muistelin. Mukavimmaksi arvostamani oppilaan Pielisjoen koulusta. Sain myös hetikohta tilaisuuden korjata nimen kirjaston portaissa.
Vapaan kielivalinnan puolesta; opin myös tänään mitä on punainen ja sininen venäjän kielellä. Tuli mieleen myös toinen oppilas: Sini, joka on edelleen samalla luokalla pojan kanssa.

Teen tästä itselleni IsoJopon

Tämä sininen on tosi hieno, pari Jopoa tällä värillä on tullut tehtyä. Sininen ei ole kuitenkaan minun värini. Ei ole oranssikaan. Siitäkin huolimatta, jos pyöriin voi rakastua, viimekesäinen Jopo Tour oli jotakin sellaista. Aivan mielettömän hyvä 3-vaihteinen, millä kiersin Helsinkiä ympäriinsä. Sydän verta itkien möin sen. Tästä sinisestä tulee jotakin sellaista. Käytettävissä on käyttämätön Torpedon kolmevaihteinen takakiekko. Eteen voisi heittää levyjarrullisen etukiekon. Alle luonnollisesti kotimaiset SL-35:t, kuten alapuolen kuvassa.

Miten se meni: James Bond - Rakastettuni

Tuon sinisen IsoJopon ostin muistaakseni Juuasta. -65:t tulevat Varsinais-Suomesta ja Kymeenlaaksosta. Ensimmäisen hattuprofiilin vannekehät ovat aivan hapantuneet. Joltinenkin sattuma oli, että alapuolen kuvan ProjektiJopon mukana tulivat juuri oikeanlaiset kiekot. Takanapa Sturmey Archerin tekniikalla.

Jopo-aihio Lappeenrannasta, vuosimalli 1975

Elämä on sattumia täynnä. Kävin tänään Jopoilemassa Joensuun torilla Kettusen Penan hernerokkaa maistamassa, ja kirjastossa. Niillä eväillä saattoi käydä uimassa session.

Propagandaosaston lippukuva Suomalaisen kulttuurin päivänä

Yläpuolen kuvan julkaisemiseen en lupia kysele. Vaihtakoon yle sen vaikka punalipuksi.

Sinivalkoista Vappua!

Tämä on paras päivä miettiä hiukan, minkälaisia valintoja tekee. Valtionjohto on sotkenut eurokiimassaan Suomen syvälle suohon. Sieltä ei nousta noin vain, jos ollenkaan, mikäli sama tahti jatkuu.
Suomalaisen kaupan liitto on lähtenyt voimakkaasti kampanjoimaan kotimaisuuden ja kotimaisten tuotteiden puolesta. Hyvä. Lähtökohta on selvästi, että kotimainen tuote on kallimpi kuin halpatyövoimamaissa tehty tuote. Siinä on vai sellaisen sivujuoni, että suomalainen tuote tuo työn ja leivän Jounille ja Pirkolle.
Mainostetaan sinivalkoisia jalanjälkiä. Se on hyvä asia. Uskottavuutta nakertaa vain se, että hyllyt notkuvat Changin ja Tsaon verenpunaisia jalanjälkiä...

Sinivalkoista Vappua!

Meillä Suomessa on monia suomalaisuutta ja suomalaista laatua kuvaavia tunnuksia. Oli Joutsenlippua, on Avainlippua ja Sirkkalehtimerkintää ym. Nämä kaikki ovat yrittäjille maksullisia tunnuksia; niiden eteen täytyy tehdä kovasti töitä ja käyttää reilusti rahaa. Alapuolen kuvassa on Leijonanpää-tunnus, Suomalaista takuutuotantoa. Aikanaan ainakin Tunturin ja Helkaman käyttämä tunnus polkupyörissä. Hyvä merkki, hyvät tuotteet.

Leijonanpää - Suomalainen laatutakuu

Ekotopin sinivalkoinen renkaanjälki jää kotimaahan; toisinaan ulkomaillekin. Jätä sinäkin. Osuvasti mainostavat, että käyttämällä kymmenen euroa kuussa kotimaisiin tuotteisiin, seurauksena on kymmenen tuhatta työpaikaa, tänne meille. Ekotopin Lieksassa Antin, Eeron ja Sirkan tekemä päälirengas maksaa noin kymmenen euroa enemmän kuin halvin kauppaketjun myymä kiinalainen rengas. Ja sitten: Ekotopin rengas ei maksa yhtään enempää kuin saksan verenpunaisen joutsenen(siis Changin tekemä) renkaanjälki. Suomen joutsenhan on valkoinen. Tässä vaiheessa on syytä tuoda esille, mitä eurokiima ja punavihersokeus on tuonut tullessaa: "kyllä meidän nyt pitää ajatella Changin ja Tsaon asemaa ja hyvinvointia... on se julmaa jättää nämä heikompiosaiset oman onnensa nojaan..." Samaan aikaan kun Sirkan työpaikka leikataan pois.

Valinnoilla on väliä, hämmästyin itsekin, kun emäntä jätti ostamatta jonkin vaatteen sen alkuperän takia. Miten kuluttaja voi valita polkupyörien päälirenkaista, kun kaikki(melkein) on tehty vinkuintiassa? Joiden renkaiden kyljessä on kansainvälisten tunnettujen yhtiöiden nimi, tai jopa kotimainen tavaramerkki. Ovatko ne sitten parempia kuin tsintsinnit? Eivät ole. Jos hinta on matalahko, laatu on yhtä matala. Kyllä ne muuten kiinassakin osaavat tehdä; hinta on vain silloin huomattavasti korkeampi, esim. noin 50e kpl, siis selvästi enemmän, kuin normaalin hyvälaatuisen Lieksalaisen.

Siinä pohdintaa Suomalaisen työn päivänä.

Suomalaista ja Taiwanilaista tuotantoa

Yläpuolen kuvassa on Ekotop-tuuninkia. Jälkeen jää sinivalkoiset renkaanjäljet, paitsi noista kahdesta takimmaisesta mustasta. Niitäkun ei ole vielä laitettu. Toinen on Suomessa tehty, toinen Taiwanissa. Alla on Kendat, Continentalit, Jopo-logolla varustetut Impacit; nämä menevät käyttökelvottomina kierrätykseen. Ei suomalaisella pyörällä pidä jättää verenpunaisia jälkiä. Tai millään muullakaan tuotteella, jos on hyvä kotimainen vaihtoehto. Typerintä mitä olen viime aikoina kuullut tai lukenut aiheeseen liittyen: "onko sillä nyt väliä ostaako suomalaisen, kun siinä on kuitenkin kiinassa tehtyjä osia". Niin. Hyvää Vappua senkin artikkelin kirjoittaneelle toimittajalle.

Made in Finland

EARTH HOUR with Jopo in Joensuu Finland

I almost forgot the Earth Hour. Happily my doughter remembered me. I toke my Jopo and jumped fast on its seat. Fine. I saw the stars shining upon the Utra Road. I loved the darkness, but not the traffic which made the picture taking painful. Bright lights - poison to my eyes.

My Ekotop tuned Jopo on the midlle of the Utra Road at Earth Hour 2014

Seeing has been quite nice for a past few days. Also in this evening. I was delighted to meet my old frieds Jupiter and especially March, now, at the earth hour.

Planet Jupiter

Planet March and speed limit in km/h

I went to the Pielisjoki river. I haven't been there for a while. The cycle road was disappeared because of the construction works for a new residental area. I survived altough of the earth hour.
And thanks to my Jopo dynamolight. I think that a third of the illumination of street lights would be enough.

JOPO

Joillekin Jopoilukausi on alkamassa. Omalta osaltani nastarenkaat vaihtuvat kesäisiin Nokialaisiin. Tämän talven ajelin syksyllä rakentamallani 2010 Jopolla. Liekö tämä Suomen ensimmäinen IsoJopo? Tai tarkkaan ottaen toinen, kun tein pari vuotta sitten samanlaisen armyvihreän. 24" runkoon on asennettu 26"(559mm) kiekot. Nyt markkinoille tulleessa Isojopossa on 37*584 renkaat, eli vähän isompi ja Srammin 2-vaihteinen Duomatic.  Tässä on alla Torpedon 2-vaihteinen Automatic, pidän siitä kovasti. Tavarateline on "pörkki" jälkikasvun mielestä, joten ei kelvannut. Levyrunkoinen -75 IsoJopo Duomaticilla sitten kelpasi.

Tein upean löydön!
Jopo Jumbo -75 sattui kohdalle ja kaupat syntyivät heti. Kilometrejä tälle ei ole juuri kertynyt, osat ovat niin kulumattomat. Alle on vaihdettu kapeammat Nokialaiset. Jumbo lienee niitä harvinaisempia Jopoja. Perusrakennehan on sama kuin PostiJopossa ja RahtiJopossa (havunvihreää väriä myöten) eli alle mahtuvat leveämmät niinsanotut matalapainerenkaat 54*584mm.

Ekojopo
Tämän talven ajot jäivät vähiin, kun nastarenkaat meni Ainoon. Tämä on aivan hulppea ajettava! Alla myös 2-vaihteinen Automatic ja napajarru edessä. EkoJopo palaa alkuperäiseen IsoJopo kuosiin, kuva alla. Tavarateline, rst-lokasuojat, kiekot, renkaat, etuhaarukka ja muutamia muitakin osia. Siitäpä tulee vaikka jollekin ekoyrittäjälle oiva mainos- ja kulkuväline.

IsoJopo on ollut käyttämättömänä tämän talvea, kun lukon avain oli kadoksissa; onneksi löytyi. Takakiekon ja satulan vaihto alkuperäiseen ja huolto. Sitten joku saa tästä hyväkuntoisen superorkkis Jopon alleen.
Joo, meni mukavalle kaverille tuonne Juicen kuntaan.
Juuri ennen RetroRide!:n alkua. Olisi siis ollut käyttöä itselläkin. No, löytyihän näitä keltaisia IsoJopoja sitten kaksin kappalein vuokrakäyttöön.
Päivitys 13.10.13.