Jopo Retro 50

Minulta on monesti kysytty tästä uudesta Retro Joposta. "Eihänse ole edes yhtään sen vanhan Jopon näköinen". Kannattaako sitä ostaa?
No eihän se olekaan alkuperäisen ja aidon näköinen. Tarvitseeko sen ollakaan? Nykyaikaisilla valmistustekniikoilla. Hyvä jäljitelmähän se on. Ja onhan siinä vähän näköäkin. Laittaisin tähän kuvan ao. Retro Joposta, jos minulla sellainen olisi. Asia on nimittäin niin, että ainuttakaan en ole liikenteessä nähnyt, liikkeissä kyllä. Markkinoinnissa taidettiin luottaa liikaa someen ja tavara jäi myymättä. Lienee korkealla hinnallakin vaikutusta. Nythän noita näyttää olevan Prismat pullollaan ja voidaan olettaa, että niitä kadullakin vastaan tulee. Kuvaa ei siis vielä ole.
Nyt on, ja muutama muukin on havaittu liikenteessä.

Ensimmäinen bongaamani Jopo 50 huhtikuun 2016 lopulla

Itselleni Retro Jopo on kyllä tullut vastaan toisella tavalla. Ihmiset ovat halunneet ostaa uutukaiseen Retro Jopoonsa suomalaiset päälirenkaat. Niin, 450e maksavaan Jopoon, missä on ensiasennusrenkaina indonesialaiset Schwalbe-merkkiset päälirenkaat. Schwalbe on saksalainen tuotemerkki. Schwalbe tarkoittaa muuten joutsenta; sanonkin sitä verenpunaiseksi joutsenlipuksi. Miksi? Meilläkun on tällainen Joutsenlippumerkki, mikä tarkoittaa suomalaista tuotetta. Verenpunainen joutsenlippu tarkoittaa minun näkökulmastani vinkuintialaisia tehtaita, missä pienet kätöset tekevät halvalla, meikäläisittäin lähes ilmaiseksi.
Ekotop JoyRide! päälirenkaat tehdään Lieksassa, se on Suomessa, itärajalla, mukavien ihmisten toimesta.

Kotimaiset, laadukkaat renkaat, Ekotop JoyRide!

Jotkut eivät ole tykänneet ensiasennusrenkaissa olevista tarroista, niitähän riittää, on Schwalbea ja Jopoa jne. Se ei istu retroon pirtaan. Mutta tärkein kriteeri on kotimaisuus, tai sen puute Retro Jopoissa.

Mutta onhan Retro Jopossa jotain hyvääkin. Ohjaustanko on matalampaa profiilia kuin perus Jopossa. Se on selvästi korkeampi, kuin aidossa retrossa, mutta lähentelee tyyliltään ensimmäisen tuotantosarjan 65-66 Jopojen ohjaustankoa.

Retro Jopon ohjaustanko on lähellä tämän 1966 Jopon sarvia

Valmistusteknisessä mielessä runko on mielenkiintoinen. Runkoputki on valmistettu, sanotaanko kuvainnollisesti ja 2D:nä, kuten Kelju K. Kojootin pyssynpiippu. Kun käy niin kuin kojootille tuppaa käymään. Runkoputki on hitsattu pystyputkiin taitteen ylä- ja alaosistaan. Nuo hitsit varmaankin riittäisivät lujuudellisesti pystysuoriin kuormituksiin, mutta ei kiertoon, siis momentteihin. Siihen antavat lujuutensa nuo hitsatut kolmiopalat, mitkä jäljittelevät alkuperäisen prässätyn rungon jäykistemuotoja. Käytän niistä ilmaisua etutissit. Aika taitava hitsari saa olla, että tigillä hitsaa tasaisen jäljen eikä sulattele levyn reunoja rosoisiksi. En usko, että hitsejä silotellaan pakkelilla, eikä silotellakkaan, kun rungot polttomaalataan.

Etutissi, prässätty jäykistemuoto ja Leijonanpää, suomalainen laatutakuu-merkki

Se mikä Jopo Retro 50:ssä huutaa poissaoloaan, on omaleimaisuus. Se, sanotaanko hulvaton innovatiivisuus, millä tehdään legendoja, puuttuu. Se, mikä joskus tehtiin ehkä olosuhteiden pakosta ja omasta halusta, on vaihtunut kalseaan merkonomin laskimeen ja se ohjenuorana rivi-insinööritoteutukseen. Ehkä rumasti sanottu, mutta Matti Nykäsen tavoin: tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.

Uimastadion, paatti ja aito retro Jopo

Se missä on suoranaisesti epäonnistuttu, on tavarateline. Se on visuaalisesti liian pitkä. Ei se mitään, että se on ruuvikiinnitteinen alkuperäisen hitsatun sijasta. Tämä suhteutettuna liian lyhyeen lokasuojaan ja tursaan näköiseen kissansilmään. Jopon kopioissa, ns. Kombeissa on toinen toistaan rumempia tämän mallisia tarkoita. Tähän minulla on kuvaava otos.

Talmun alkuperäinen kissansilmä IsoJopossa kuvattuna

Se näyttää melkein tällaiselta. Kuvassa on Isojopo, missä on myös irrotettava tarakka. Alkuperäisessä Jopossa tämänmallinen tavarateline on sulava, ehkä vähän lyhyehkökin, ja tyylikäs. Ennenkaikkea luja. Ne on kyllä kääntyilleet ja vääntyilleet ajan saatossa, mutta ei ne ihan päreiksi mene niinkuin perus Jopon tarakat. Kaikkilla on kyllä tarkoituksensa. Oletan, että pidemmällä tarkalla kiinnitys lokariin on saatu taaemmaksi tukemaan ventoa lokaria, missä on ylimääräinen painokin, se tursassilmä. Bulkkitavaraa, kiinalaista designiä, mutta halpaa. Rungon takaosahan on silmämääräisesti sama kuin perus Jopossa.

Mukavaa on, että satulassa ja ketjusuojassa on edes yritetty tummanharmaalla matkia alkupeäisen osia. Toivottavasti satuloissa alkaa löytyä yleisesti muutakin kuin tuota tympeää mustaa. Ennen osattiin siinäkin paremmin. Liekö euro syönyt senkin paremmuuden.

Ei ihan alkuperäinen malli

Ajokokemuksista voin kertoa sitten, kun se tulee vastaan, ja otan sillä tyypit. Arvailuna voi esittää, että Retro Jopoa ajelevat hiukan eri-ikäiset polkijat kuin perus Jopoa. Ja havainnot liikenteestä vahvistavat tämän. Perus Jopoilla polkevat varhaisteinit ja teinit. Retro viiskymmppisten satuloissa näkee nuoria ja nuori aikuisia. Ihan jees. Eikä ole ihan huono juttu, että Retroa saa myös kolmevaihteisena.

Kevättä kohti mennää ja tässä on vähän aitoa retrohenkeä ja väriä.

1968 ja 1970*2

 Näissä on sitten tavaratelineet, mitkä ovat mallina, 70-lukulaiset.

1972 Jopot keväisissä väreissä

Niin, että kannattaako? Mikäpä minä siihen olen sanomaan, makuasioihin.

Aito Retro Jopo 50, tämänvuotinen

 Yläkuvan Joposta voin kyllä sanoa mielipiteeni: helkutin hieno suomalainen Jo

29022016 - Karkauspäivä

Eilinen Kalevalanpäivä näyttää olevan Onnin ja Sisun nimipäivä. Suomalaisen kulttuurin päivä, tai taitaa olla oikeammin Suomalaisen Sisun päivä. Sisu sai nimipäivänsä viime vuonna ja reilut puolitoista tuhatta on saanut sen nimen. Karkauspäivänä ei ole kenenkään nimipäivä.

Jopon vientimalli, Sisu Mobil

Sisuhan on Jopon vientimalli. Ruotsiin niitä on kai eniten viety, eikä niitä kotimaan markkinoilla juuri näy. Oma Sisu-projekti odottaa aikaansa. Kuvan ottamisella se alkoi.

Sisu tai Jopo Mobil

Tämä yläpuolen Jopo on varustukseltaan samanlainen kuin Sisu. RST-lokarit, RST-kissansilmä ja etujarru. Alkuperäinen väri on metallinpunainen, maalattu kai ruskeaksi tai jotain. Nyt kauttaaltaan ruosteen kirjoma. Valmistusnumero on AJ5846 eli lokakuulta 1970.

KeMu

Voi olla, että tästäkin -68 Mobilista tulee Sisu. Tuttu musta/neonvihreä kuosi siihen on suunnitteilla, mutta Jopo-tarroja vihreänä ei enää ole. Viivat ja leijonanpäät kyllä löytyy. KeltaMusta on vielä tekemättä, ehkä sen joskus teenkin.

Suomalaisen Sisun päivä

Karkauspäivä oli oikeastaan kuun ensimmäinen, kun tytär lähti Koreaan.

Money, Money, Money

Tämä on 64. blogikirjoitukseni. Aikanaan edellisessä talossa henkilönumeroni oli 64. Vieläkin aikaisemmin, ensimmäisen autoni rekisterinumerossa oli numerona 64.

6116 - loppiainen

Pakkasia pitelee nyt. Vuoden ensimmäinen, tai toinen hauska päivämäärä. Nyt on viherpiipertäjien keli: on kova pakkanen ja tuulee, aika kovastikkin. Elikkä on lämmitystarpeita ja vispilät pyörivät ja tuottavat vihreää sähköä sinne koteihin. Tuli kyllä mieleen, että pyörivätköhän? Pörssisähkön hinta kun on aika alhaalla. Mutta ei se mitään, 25 C pakkasta ja tulee lunta tupaan elikkä satelee. Mitenköhän vispilöissä on voimansiirron pakkasen aiheuttaman lisäkitkan vaikutukset? Pitääköhän laakereita ja vaihdelaatikkoja lämmittää? Ja jos niin millähän se tehdään? Omakäyttösähköllä vai ydinsähköllä? Vai turpeen yhteistuotannon sillä turbiiniosuudella? Vai vesivoimalla? Epäilen, että aurinkosähköllä tuskin tänään, loppiaisena.

Kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantolaitos, puupolttoaineella

Arvelevat, että tämä loppiainen on viimeinen palkallisena vapaapäivänä.

Aattona käväistiin mökin jäällä luistelemassa 20C asteen pakkasessa. Kierrettiin koko järvi. Lunta oli pari senttiä ja jää melko tasainen.

Kaunis ja kylmä keli

Saukko oli vissiinkin vetänyt liinat ennen laituria, kun alta ei mahtunut väljästi. Tulosuunnassa reilun sadan metrin päässä on välipuro sulana läpi talven.

Saukko kulkee säännöllisesti tästä rantaa pitkin

11116 päivitys tähän. Vedestä laituritikkaat ovat huomattavasti helpompi ottaa kuin jäästä. Ikäänkuin ei tilaisuutta olisi ollut sulavesillä.

Jään paksuus noin 25cm

Kaira ja tuura kaverina

Melkoinen jäämöykky

Aikaisemmin tässä ei ole ollut jäitä

Ilves oli nyt kulkenut laiturin vierestä rantaan ja kulkenut tontin poikki ja yli tien kallioille. Samassa kohdassa oli kavion jäljet. Katsoin että kauriin, mutta sitten olivatkin niin isot että hirvi se oli ollut. Seurasin niitä ja emo ja vasahan siinä olivat tonttia ja ympäristöä kiertäneet.

Jopo Rodeo

Toistakymmentä hiekkapuhallettua Jopoa on saanut nyt värin pintaan. Kaksi Jopo Rodeoiksi tulevaa aihiota jäivät viimeisiksi. Työläitähän ne ovat, mutta onpahan tullut harjoiteltua korjausmenetelmiä viime aikoina. Alkuperäisiä Rodeoita on huomattavan vähän ja niilläkin joskus poskettomat hinnat. Upea oman aikakautensa erikoisuushan Jopo Rodeo on. Varsinaista bulkkituotetta siitä ei koskaan tullut. Tuosta taas seuraa, että erillaisia malleja ja versioita on enemmän kuin muissa Jopoissa. Nimiäkin kertyi seitsenässä vuodessa Jopo Rodeo, Jopo Cross ja pelkkä Jopo(punainen alla). Nyt duunataan hiukan Rodeoita vähän pidemmässä juoksussa. Niistä kertomus tässä blogissa. Vuoden viimeinen tunti alkaa.

Tyyliä on menneiltä vuosilta

Kaksi viimeistä puhallettua odottavat edelleen aikaansa. Suunnittelu on kuitenkin jo käynnistynyt. Näissä kahdessa on munenlaista vikaa ja tuhoa tehty. Tyypillisesti rikotaan satulaputken runko, kun taito ei riitä ottamaan irti umpiruostunutta satulaputkea. Alla on toholla lämmitetty ja aukirevitty runko. Tavarateline oli viallinen. Tämän saa tehtyä lähes alkuperäisen malliseksi Rodeoksi.

1972 Jopo Rodeo aihio

Täystuhottu -71 metallinsininen runko. On yritetty tehdä jonkinlainen chopper. Satulaputki jumissa ja runko katkaistu. Takalokarin kaksi takimmaista kiinnikettä tuhottu. Tämän runko jatkuu edestä ja haarukkaputket takaa. Tulossa Jopo Rodeo 24" JoyRide-tuuning.

1971 Jopo Rodeo aihio

Jopo Mobil, projekti

Jopo Mobil on aikakautensa monikäyttöisin polkupyörä. Se lanseerattiin markkinoille vuonna 1967. Voidaan sanoa, että vuosi 1968 oli Mobilin kultakausi. Myöhemmin sitä on tehty tasaisen varmasti. Mobil-malli on muuttunut vain kaksi kertaa. Saranaosista on kysymys. Ensimmäinen versio kesti kaksi vuotta, toinen siitä eteenpäin. Ensimmäisiä on ehjänä edelleen. Toisia on hitsattu kiinni mittava määrä, ja siinä on ongelma, mihin tässä plokissa paneudutaan.

Hupsista, poikki on

Lähdemme liikkeelle omatekoisesta Jopo Mobilista. Kömpelö viritelmä. Aihio on mitä parhain, Jopo 1970, pinnatarakalla, valmistusnumero AH2567, alkuperäinen väri metallinpunainen. Kuvassa saranaosa on leikattu irti. Se lyhentää rungon pituutta noin 15mm. Tarvitaan siis pieni pätkä runkoprofiilia ja kuvassa näkyvät pellistä taivutetut profiilipalat juuritueksi.

Jopo Mobilista leikattu rungonprofiilipätkä juurituella

Pellistä taivutetut levyt on hitsattu kiinni toisiinsa. Näiden funktio on osaltaan toimia osana jäykistävää runkoa juurituen lisäksi. Millin pelti taipui kivuttomasti kolmeen paikkaan.

6mm reiät rungossa ja 20mm natsa välissä

Juurituki hitsataan kiinni runkoon tehdyistä reistä ja varsinaisista liitoskohdista. Asennukselle ulottuvuuksia on viisi: ylös, alas, sivuille ja kierto. Joka hemmetin suuntaan ja vielä kahdella saumalla. Vaatii huomattavaa huolellisuutta. Sitä eivät sarannan kiinnihitsaajatursasatelijat tunne.

Luokattoman hitsarin työnäyte

Siinähän se syntyi. Hitsaustyön tulos. Kiinni on ja pysyy. Runko piteni noin 5mm.

Hitsaustyötä on vielä jäljellä, takalokarin osalta

Kuvut on nyt poistettu. Seuraavaksi tulee rungon hivellys tasaisemmaksi ja hitsauskohdan pakkelointi ja hionta. Sitä ennen täytyy purkaa pois nuo puhalluksessa mukana olleet poljinkeskiön osat ja pätkäisty takalokari.

Karkean hionnan jälkeen

Runkohan on malliltansa tällainen.

-70 ja -71 rinnakkain

Aikaisemmat -70 projektit

Welcome to the Hotel California

Vielä Helsingissä

Baanan kupeella

Vuoden 1970 Jopot ovat harvinaisia. Loppukesälle niitä on valmistettu pinnatarakalla ja siitä eteenpäin lattaraudoilla. Sininen meni Tammisaareen ja valkoinen Jenkkeihin.

Tämä metallinpunainen on lähellä alkuperäistä väriä.

Pakkeloin harvoin

Vuorossa jälkien peittely. Katkaistu takalokari sai pätkän lisää toisesta samanlaisesta ja vähän pakkelia pintaan.
Tuossapa se liitoskohta on, takatissin ja valkoisen viivan välissä.

Poljinkampi on uudempaa mallia

Runko, haarukka ja lokarit ovat jo saaneet pohjamaalin ja pintavalkoisen väliväriksi. Sen himmennys ja pinta seuraavaksi.

Väri ja lakka pinnassa

Maalaukseen voi olla jokseenkin tyytyväinen. Lakassa ei ole ainuttakaan valumaa, se on hyvä suoritus. Kirjasta tavaraa kun vetää käytännössä sokkona.

I have SISU, in my mind. I don't have a dream

Suomalaisella on Sisua. Sitä ei ole muilla. Muilla on ehkä unlema, mutta suomalaisella on Sisu. Tämä on nyt itsenäisyyspäivän 06.12.2015 päivitys. Halusin kirjoittaa jotakin, kun katsoin linnan juhlia.

Vientimalli, yhdistetty

Minulla on yksi tuollainen Jopo, unelma. Se on siis tuollainen vientimallin Jopo, tai Sisu, Mobil. Alkuperäinen väri on siis yläpuolen kuvan metallinpunainen RST-lokareilla, kissansilmällä ja Mobil-rungolla. Runko on onnellisesti poikki saranan etupuolelta. Joku päivä se on ehjä, ja joku väri on pinnassa, ja se jää, Mobiilina, Maticina.

On minulla muutakin, projekteja. Kuvaa ei ole, mutta tällainen kultainen 1968 puhallettu runko minulla on. Harmi kyllä, kolaroitu ja vino runko. Haastetta on siis oikaista se. Jos se onnistuu, siitä tulee kuten alempana näkyy, Sytytä Päältä-Jopo tai Retro Ride!-Jopo.

Kultainen Jopo Matic 1970

Oikein perähornasta hankittu Jopo Mobil, mutta täysin toimiva.

Jopo Mobil 1968

Kuopiosta hankittu aihio. Mistäs muualta sitä nyt sytyttäisi, kun päältä.

Sytytä Päältä- Jopo Mobil

Ekotop Jopo on uniikki. Retro Ride!

Retro Ride! oli jotain erityistä

Ettei elämä olisi pelkästään mustavalkoista

Sitten varsinaisiin Mobileihin. Irtonaista osaa on. Noin 25mm:n kapula tulee väliin tuossa vinomuodostelmassa. Juurituen teko on hiukan arpapeliä; ensimmäinen puolisko ei oikein onnistunut.

Melkoinen hässäkkä

Vino suikale välissä

Ennen hitsausta

Pakkelia pintaan

Kaksi entistä 1972 Jopo Mobilia

Valkoinen välimaali pinnassa on hyvä jäädä odottamaan aikaa parempaa

Ja maali pinnassa

Otin irti osia tuolla ylempänä olevasta Mobilista. Tuli taas vastaan tämä Mobilin kummallisuus. Rungon varsinainen numero on IC1617 eli maaliskuu -68.

Rungon numero IC1617

Saranan otsapinnassa on taas valmistusnumero IB2802 elikkä helmikuulta -68.

Valmistusnumero saranassa IB2802

Minulle ei aukene tämän logiikka. Runko on hitsattu ensin, ja varmaankin numeroitu. Sitten on pistetty runko poikki ja hitsattu saranaosat. Luulisin, että merkit on leimattu penkissä ennen hitsausta.

Tämä on pulska Mobil. Paisunut reilusti jään vaikutuksesta.

Metallinsininenhän sieltä pilkistää

Palataanpa aasinsillan kautta asiaan; näin ystävänpäivänä. Sain nyt korjattua ja toistamiseen mustaksi maalattua tuon Mobilin. Nyt olen siihen tyytyväinen ja projekti jatkuu, kunhan löydän siihen mieleisen etuhaarukan. Pulska Poika saattaa myös palata maanteille; aikanaan. Mukava metallinsininenhän sieltä pilkottaa...

-68 veljekset rinnakkain

Tässä nyt valmiina Jopo, millä aloitin tämän plokin. Hra 47 oli kovasti musta/punainen tyyliltänsä; tästä halusin kepoisamman ja raikkaamman. Ystävänpäivän leuto, lumisateinen keli ei anna kovin paljon oikeutta kauneudelle, mutta jotakin kuvasta välittyy. Ja kevyt on kyyti; uutta osaakin on tekniikassa reilusti.

Vuoden 1970 harvinaisuus

Tässä se nyt on kuvattuna aikaisemmin mainittu unelma. Ruosteinen ja sarana etupuolelta irti, valmistusnumero AJ5846 eli lokakuu 1970.

Varsinainen Mobil

Tietty virstanpylväs, kun väri on pinnassa.

Ilta-auringon pitkissä säteissä

Nyt nämä Jopo Mobil ovat jäykkärunkoisia.

Jäykkikset

Sitten tämä omaan käyttöön suunniteltu Sisu Mobil näyttää tältä ilman tarroja. Runkohan oli jo kelvottomaksi tuomittu. Rajun vääntelyrupeaman jälkeen renkaat kulkevat samaa uraa ja satulaputki ja ohjaustangon pylväs ovat samassa linjassa. Sarana on pulttikiinnitteinen eli työkaluilla avattavissa.
Takanapa on uusi Torpedo Duomatic, vanhempi malli. Välitykset 44/19. Herkkäkulkuinen peli.

Niin siitä tuli Jopo Mobil, kuitenkin

Tässä on nyt tuo sama Perähornasta ostettu Jopo Mobil. Ajattelin tehdä sen nyt itselleni tämän Sisu Mobilin tilalleni näinpä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Väri on oma miksi ja vaaleampi kuin suomenlipussa
.

Etualalla tuleva Suomi Mobil 100

Huomaa, kuinka jään pullistamalle rungolle on käynyt.