Minulta on monesti kysytty tästä uudesta Retro Joposta. "Eihänse ole edes yhtään sen vanhan Jopon näköinen". Kannattaako sitä ostaa?
No eihän se olekaan alkuperäisen ja aidon näköinen. Tarvitseeko sen ollakaan? Nykyaikaisilla valmistustekniikoilla. Hyvä jäljitelmähän se on. Ja onhan siinä vähän näköäkin. Laittaisin tähän kuvan ao. Retro Joposta, jos minulla sellainen olisi. Asia on nimittäin niin, että ainuttakaan en ole liikenteessä nähnyt, liikkeissä kyllä. Markkinoinnissa taidettiin luottaa liikaa someen ja tavara jäi myymättä. Lienee korkealla hinnallakin vaikutusta. Nythän noita näyttää olevan Prismat pullollaan ja voidaan olettaa, että niitä kadullakin vastaan tulee. Kuvaa ei siis vielä ole.
Nyt on, ja muutama muukin on havaittu liikenteessä.
 |
| Ensimmäinen bongaamani Jopo 50 huhtikuun 2016 lopulla |
Itselleni Retro Jopo on kyllä tullut vastaan toisella tavalla. Ihmiset ovat halunneet ostaa uutukaiseen Retro Jopoonsa suomalaiset päälirenkaat. Niin, 450e maksavaan Jopoon, missä on ensiasennusrenkaina indonesialaiset Schwalbe-merkkiset päälirenkaat. Schwalbe on saksalainen tuotemerkki. Schwalbe tarkoittaa muuten joutsenta; sanonkin sitä verenpunaiseksi joutsenlipuksi. Miksi? Meilläkun on tällainen Joutsenlippumerkki, mikä tarkoittaa suomalaista tuotetta. Verenpunainen joutsenlippu tarkoittaa minun näkökulmastani vinkuintialaisia tehtaita, missä pienet kätöset tekevät halvalla, meikäläisittäin lähes ilmaiseksi.
Ekotop JoyRide! päälirenkaat tehdään Lieksassa, se on Suomessa, itärajalla, mukavien ihmisten toimesta.
 |
| Kotimaiset, laadukkaat renkaat, Ekotop JoyRide! |
Jotkut eivät ole tykänneet ensiasennusrenkaissa olevista tarroista, niitähän riittää, on Schwalbea ja Jopoa jne. Se ei istu retroon pirtaan. Mutta tärkein kriteeri on kotimaisuus, tai sen puute Retro Jopoissa.
Mutta onhan Retro Jopossa jotain hyvääkin. Ohjaustanko on matalampaa profiilia kuin perus Jopossa. Se on selvästi korkeampi, kuin aidossa retrossa, mutta lähentelee tyyliltään ensimmäisen tuotantosarjan 65-66 Jopojen ohjaustankoa.
 |
| Retro Jopon ohjaustanko on lähellä tämän 1966 Jopon sarvia |
Valmistusteknisessä mielessä runko on mielenkiintoinen. Runkoputki on valmistettu, sanotaanko kuvainnollisesti ja 2D:nä, kuten Kelju K. Kojootin pyssynpiippu. Kun käy niin kuin kojootille tuppaa käymään. Runkoputki on hitsattu pystyputkiin taitteen ylä- ja alaosistaan. Nuo hitsit varmaankin riittäisivät lujuudellisesti pystysuoriin kuormituksiin, mutta ei kiertoon, siis momentteihin. Siihen antavat lujuutensa nuo hitsatut kolmiopalat, mitkä jäljittelevät alkuperäisen prässätyn rungon jäykistemuotoja. Käytän niistä ilmaisua etutissit. Aika taitava hitsari saa olla, että tigillä hitsaa tasaisen jäljen eikä sulattele levyn reunoja rosoisiksi. En usko, että hitsejä silotellaan pakkelilla, eikä silotellakkaan, kun rungot polttomaalataan.
 |
| Etutissi, prässätty jäykistemuoto ja Leijonanpää, suomalainen laatutakuu-merkki |
Se mikä Jopo Retro 50:ssä huutaa poissaoloaan, on omaleimaisuus. Se, sanotaanko hulvaton innovatiivisuus, millä tehdään legendoja, puuttuu. Se, mikä joskus tehtiin ehkä olosuhteiden pakosta ja omasta halusta, on vaihtunut kalseaan merkonomin laskimeen ja se ohjenuorana rivi-insinööritoteutukseen. Ehkä rumasti sanottu, mutta Matti Nykäsen tavoin: tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.
 |
| Uimastadion, paatti ja aito retro Jopo |
Se missä on suoranaisesti epäonnistuttu, on tavarateline. Se on visuaalisesti liian pitkä. Ei se mitään, että se on ruuvikiinnitteinen alkuperäisen hitsatun sijasta. Tämä suhteutettuna liian lyhyeen lokasuojaan ja tursaan näköiseen kissansilmään. Jopon kopioissa, ns. Kombeissa on toinen toistaan rumempia tämän mallisia tarkoita. Tähän minulla on kuvaava otos.
 |
| Talmun alkuperäinen kissansilmä IsoJopossa kuvattuna |
Se näyttää melkein tällaiselta. Kuvassa on Isojopo, missä on myös irrotettava tarakka. Alkuperäisessä Jopossa tämänmallinen tavarateline on sulava, ehkä vähän lyhyehkökin, ja tyylikäs. Ennenkaikkea luja. Ne on kyllä kääntyilleet ja vääntyilleet ajan saatossa, mutta ei ne ihan päreiksi mene niinkuin perus Jopon tarakat. Kaikkilla on kyllä tarkoituksensa. Oletan, että pidemmällä tarkalla kiinnitys lokariin on saatu taaemmaksi tukemaan ventoa lokaria, missä on ylimääräinen painokin, se tursassilmä. Bulkkitavaraa, kiinalaista designiä, mutta halpaa. Rungon takaosahan on silmämääräisesti sama kuin perus Jopossa.
Mukavaa on, että satulassa ja ketjusuojassa on edes yritetty tummanharmaalla matkia alkupeäisen osia. Toivottavasti satuloissa alkaa löytyä yleisesti muutakin kuin tuota tympeää mustaa. Ennen osattiin siinäkin paremmin. Liekö euro syönyt senkin paremmuuden.
 |
| Ei ihan alkuperäinen malli |
Ajokokemuksista voin kertoa sitten, kun se tulee vastaan, ja otan sillä tyypit. Arvailuna voi esittää, että Retro Jopoa ajelevat hiukan eri-ikäiset polkijat kuin perus Jopoa. Ja havainnot liikenteestä vahvistavat tämän. Perus Jopoilla polkevat varhaisteinit ja teinit. Retro viiskymmppisten satuloissa näkee nuoria ja nuori aikuisia. Ihan jees. Eikä ole ihan huono juttu, että Retroa saa myös kolmevaihteisena.
Kevättä kohti mennää ja tässä on vähän aitoa retrohenkeä ja väriä.
 |
| 1968 ja 1970*2 |
Näissä on sitten tavaratelineet, mitkä ovat mallina, 70-lukulaiset.
 |
| 1972 Jopot keväisissä väreissä |
Niin, että kannattaako? Mikäpä minä siihen olen sanomaan, makuasioihin.
 |
| Aito Retro Jopo 50, tämänvuotinen |
Yläkuvan Joposta voin kyllä sanoa mielipiteeni: helkutin hieno suomalainen Jo
