TALVI JOPO

Jopon valmistus siirtyi v. 2008 Taiwaniin.
Kuvassa on sellainen, runkokokona nyt 24". Jatkokäsittely tapahtui ihan kotoisasti täällä kotimaassa Suomessa. Pitänee laittaa Made in Finland -tarrat, jos sattuupi löytymään. Ensimmäisen Taiwanin tuotantosarjan, niistä kolmesta vuodesta, osat ovat parhaat. Vaikka joku haemaelaenen kaikkensa yritti, siis ajoi eikä huoltanut, aihio oli kunnostuskelpoinen. Nyt, Taiwanin ihme, on uutta parempi, vertaansa vailla oleva Talvi Jopo, Suomen talveen.

Purin pyörän atomeiksi, korjasin osat, hioin ja ruiskumaalasin rungon. Hitsasin pienet klipsut vaihdevaijerille. Edessä on nyt napadynamo ja Nokian Mount & Ground W144 nastarengas, taakse tulee sama rengas kun kelit vaativat. Takakiekko on Sram:n kolmivainteinen, kiertovaihtajalla, ohuet öljyt sisällä. Passivoidut ketjut olivat, ihme kyllä, käyttökelpoiset edelleen. Taiwanilaisen ja Suomalaisen 24" Jopon tunnistaa helpoiten ketjusuojasta.

Monen sorttista talvipyörää. Valkoisessa Jopossa on nyt nastarenkaat. Dynamovalo vaihtui. Srammin vaihdevaijeri osoittautui jäätymisherkäksi. JaffaJopossa on alla vanhat kunnon Nokian Hakkapeliitta nastarenkaat. Duomatic 1112 2-vaihteinen takanapa pelaa talvella kuin junan vessa. IsoJopo ei ole ollut tänä talvena liikenteessä. Ajateltiinkin laittaa se maailmalle.

Omassa talvikulkupelissä on alla Nokialaiset nastarenkaat, rengaskoko 47*559. Jopohan on Taiwanilaista alkuperää vuodelta 2008. Nyt se on Tuned in Finland by Ekotop. Taisin johonkin väittää, että tämä on toinen uustuotannon IsoJopo. Pysyn edelleen väitteessäni. Kaiken kaikkiaan, tämä on erityisen hyvä talviajoneuvo.

Asensin vanhanmallisen etuvalon alaheijastimen kera, jonka otin Helkama Ainosta. Poltin piti vaihtaa 6 volttiseksi. Hyvin valaisee. Kuvassa näkyy Schimanon napadymamo, malli Nexus Inter L HB NX-10, lieköhän ensimmäisiä? Maadoitus suoraan runkoon. Ostin tämän uusvanhan kiekon käyttämättömänä. Kuvassa myös etujarrut, mitä ei normi Jopoissa näy.

Takanapa Fichtel&Sachs Torpedo Duomatic Automatic, aika pitkä nimi. Punainen kilpi meinaa, että välitys on 22"-24" kiekkoja varten. Sininen on isompia varten. Eturattaan koolla välityksen sai hyvin passattua käyttökelpoiseksi 26" pienemmälle kiekolle.

Tähän napadynamoon kuuluu katkaisija, punainen täppä palaa, kun valo on kytketty päälle. Dynamolta tulee vain yksi piuha. Valmius olisi myös takavalolle. Aiemmassa kuvassa näkyy Airamin led-takavalon kiinnike, sain sen tänään 13.1.13 taas toimimaan.







Nokian XXX Fat Tyre on hyvä lumella. Leveä rengas, pehmeä kumiseos ja mainio uritettu X-kuviointi antaa hyvän kitkapinnan talvikeleihin.

Tyyliä riittää, ja pitoa, vaikka tyyli onkin pitelemätön.

Uustuotannon Jopoissa on käytetty Kendan renkaita(Taiwan 2008-2010) ja Impac, sittemmin Jopon logolla varustettuja kesärenkaita. Ne kelpaavat sileäpintaisina huonosti Suomen talveen.
Kotimainen päälirengas Pacer(kuvassa) on Suomen keleihin suunniteltu ja Lieksassa tehty laadukas rengas myös talvikeleihin. Pintakuvio on karkeahko, mutta hyvin rullaava. Kuvan rengas on pistosuojattu 24" Suomi Tyres Pacer XC Lux 47*507mm. Jos et halua laittaa nastarengasta alle, tässä on toiseksi paras vaihtoehto talveen.

Uusin hankinta, limevihreä vuoden 2011 Suomi-Jopo. Paras talvikuosi, alla Lieksalaiset nastarenkaat, Mount & Ground W144. Edessä napadynamovalo ja kahdella automaattivaihteella edetään. Ei ole vaihdevaijereita jäätymässä ja vaihteensiirrintä pakasessa palasiksi menemässä.
Ekotop-tuning.

Jopon paras takanapa talvella, 2-vaihteinen automaatti, Sram Automatix.

Tänä talvena 2014 on talvi-Jopona tämä sinivalkoiseksi tuunattu entinen tehdasJopo, minkä ostin konkurssipesältä. XXX-renkailla mainio pyörä lumikeleillä.

 Snowman

Syksyn ensimmäiset savut

Lämmityskausi on jo alkanut haastavissa merkeissä. Kosteaa on ollut tavattomasti, ja se näkyy polttopuissa. Ja savupiipuissa. Hiukkasarmeijat ovat liikkeellä.

Omalta osaltani puun poltto lämmitysmielessä alkoi mielenkiintoisissa merkeissä noin 2,5 kuukauden tauon jälkeen. Tapanani on työskennellä tallin päädyssä. Elokuussa, ihmettelin että palaako jossakin, kun nenään kävi palaneen muovin käry. Hetken kuluttua naapurin piipusta alkoi tulla reilusti savua. Tuuli painoi kaiken savun suoraan alas naapurin pihaan, siitä edelleen työskentelypaikalle; tallin ja talon väliin kun muodostuu tuollainen tuulitunneli. Hetken siinä savussa meni ihmetellessä, sitten alkoi tuntua epämielyttävältä, kun sisäänhengitys oikein sattui, keuhkoissa ikäänkuin poltteli. Ei saakeli, kyllä siitä piti lähteä puolijuoksua pois selvemmille vesille. Tuonnempana, tuulen suunta hiukan muuttui ja savut painelivat sitten kadulle ja hommat saattoivat jatkua.Toista kertaa en oikeastaan välitä tuollaiseen tilanteeseen joutua.
Mistä tuo kaikki johtui? Ensin paloi "sytytyspalan" pakkausmuovi, polypropeeni, ja sitten varmaankin se kemikaali, mikä poltteli keuhkoissani. Hiilivedyt ja pienhiukkaset hyökkäsivät elimistööni ja minä seisoin hölmönä, ennenkuin ymmärsin häippästä.

Asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta.Eikä kaikki ole mustavalkoista.











Muutamaa päivää myöhemmin oli oma vuoroni sytyttää tulet. Olin valinnut jo aikaisemmin sopivan mittaisia kuorettomia klapeja sisälle kuivahtamaan. Ennakkotunnelmat olivat epäilevät. Kylmä vuolukiviuuni, mutta toivottavasti kuivat puut. Keko komea ja Sytsi päälle. Hyvin lähti! Menin ulos katsomaan mitä piipusta tulee. Sitten menin ikkunasta katsomaan onko siellä ensinkään tulia, kun piipusta ei näy mitään. Olihan siellä, hyvät tulet, ja taas köli pystyyn. Ei näy savuja, ei. Eikun kiipeämään katolle piipun viereen savuja haistelemaan? Ja kyllä, kun katsoi tuulen suuntaan kirkasta taivasta vasten, saattoi havaita, että kyllä siinä on muutamien kymmenien metrien mittainen "savuvana". Vaikka kokemusta on tämän projektin ja tutkimuksen tiimoilta kertynyt melkoisesti, olin ällisytynyt. Ei se aina noin hyvin lähde, mutta ne syksyn ensimmäiset omat savut jäivät näkemättä.

Kehittämäni tuote, Sytsi, on kierrätyskartongista valmistettu, ja sen sytytysteho perustuu virtaustekniikkaan. Kemikaaleja siinä ei ole, eikä tarvita. Sytsi ja ohjeistamani puiden asettelu edesauttaa turbulenssin syntymistä tulipesään, mikä taas tehostaa pyrolyysikaasujen ja hapen sekoittumista keskenään.



Omalta osaltani tämä puhtaamman polton projekti on kestänyt vuosia. Tänä syksynä näin ensimmäisen artikkelin, jossa selkokielellä sanotaan ettei puunpolton savuissa pidä olla, vaikka se haju olisikin jostakin syystä hyvä. Se savu kun sisältää terveydelle vaarallisia pienhiukkasia.
Tuo toteama on aika itsestään selvä, vai onko? "Sehän on vain savua".
Oma oppi syksyn ensimmäisistä savuista oli yhtä itsestään selvä. Kemikaalit ovat myrkkyä poltettuina. Ei se tainnut kuitenkaan olla niin itsestään selvä, ennen niitä henosia.