lauantai 28. helmikuuta 2015

Kalevalan päivä - Suomalaisen kulttuurin päivä

Tänään, 28.2.2015, on Kalevalan päivä. Sinivalkoinen suomalaisen kulttuurin päivä. Se on myös kolmannen nimipäivä. Inspiraatio kirjoitteluun on ollut kadoksissa. Tänään se kuitenkin löytyi, kun nostin lipun salkoon.
Sinivalkoinen lauanatai

Yksi syy lienee asioiden eteneminen. Maalasin hilajakkoin kaksi Jopoa siniseksi. Kaikki tarvittavat osat alkavat olla jo väreissä. Tekniikan kasaaminen alkaa.

Jopo 1965 ja IsoJopo 1975
Yksi vaikuttavimmista kirjoista, minkä olen lukenut, on Väinämöisen vyö. Kannessa lukee Kalevala, sisällä on Kirjokansi. Tapahtumat sijoittuvat osin tänne Joensuuhun. Se on hienoa. Kirja on esikoiskirjalijan, Mikko Karpin, tietynlainen raakile. Mitähän se olisikaan, jos se olisi jo mones kirja? Hui! Uskaltaisikonhan sitä edes lukea? Sateenvarjo oli jo niin hullu teos.

Suomalaiset sisarukset kesä- ja elokuulta 1965
Työn alla on siis kaksi huippuharvinaista Jopoa vuodelta 1965, ajalta kun kyseinen suomalainen tuote lanseeratttiin markkinoille. Nimikilpailun, syksy 1964, perusteella pyörälle tuli nimi Jopo. Jokaisen polkupyörä. Tänä vuonna 2015, Jopon juhlavuonna, Helkama lanseeraa markkinoille RetroJopon. Siinä jäljitellään tätä levyrunkoista Jopoa. Teknisesti mielenkiintoista on, että rungon valmistustekniikka on lähempänä tätä ensimmäistä palkkirunkoista Jopoa vuosilta 1965 ja 1966.
Runko ei ole siis prässätty levyrunko kuten kulttipyöräksi muodostunut Jopo vuosilta 1966-1979.
Ymmärrän sen hyvin. Jos olisin itse ollut päättämässä tekniikasta, niin toteutus olisi ollut jotakin samanlaista. Tosin olisin hitsauksessa käyttänyt robottia. Hatunnosto kuitenkin tietynlaiselle intuitiolle.

Retro Jopo 2015, lupaa kuvan käyttämiselle en ole kysynyt

En avaa tekniikkaa tässä; avatkoon Helkama jos haluaa. >En käytä luvattomasti toisten kuvia, mutta menköön tämä nyt. Omia otoksiani on käytetty vaikka kuinka paljon ilman lupaa. Ihmisillä ei liene tietoa tekijänoikeuksista.<  Mielenkiintoinen joka tapauksessa. Varjoprojektin koivunlehden vihreä on tainnut sattua just kohdalleen.

Sain kulttuuripläjäyksen kuluvalla viikolla, kun kävin Lyseon lukiolla kuuntelemassa jännityskirjailija Tuomas Liuksen esityksen. Se oli mainio. Jännittävää, ettei mikään tule sattumalta. Siihen on aina joku jatkumo. Lius, lyseon kasvatti, on nyt merkittävä tekijä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tapasin käytävällä myös Pepin, jota Pipsaksi muistelin. Mukavimmaksi arvostamani oppilaan Pielisjoen koulusta. Sain myös hetikohta tilaisuuden korjata nimen kirjaston portaissa.
Vapaan kielivalinnan puolesta; opin myös tänään mitä on punainen ja sininen venäjän kielellä. Tuli mieleen myös toinen oppilas: Sini, joka on edelleen samalla luokalla pojan kanssa.

Teen tästä itselleni IsoJopon
Tämä sininen on tosi hieno, pari Jopoa tällä värillä on tullut tehtyä. Sininen ei ole kuitenkaan minun värini. Ei ole oranssikaan. Siitäkin huolimatta, jos pyöriin voi rakastua, viimekesäinen Jopo Tour oli jotakin sellaista. Aivan mielettömän hyvä 3-vaihteinen, millä kiersin Helsinkiä ympäriinsä. Sydän verta itkien möin sen. Tästä sinisestä tulee jotakin sellaista. Käytettävissä on käyttämätön Torpedon kolmevaihteinen takakiekko. Eteen voisi heittää levyjarrullisen etukiekon. Alle luonnollisesti kotimaiset SL-35:t, kuten alapuolen kuvassa.

Miten se meni: James Bond - Rakastettuni
Tuon sinisen IsoJopon ostin muistaakseni Juuasta. -65:t tulevat Varsinais-Suomesta ja Kymeenlaaksosta. Ensimmäisen hattuprofiilin vannekehät ovat aivan hapantuneet. Joltinenkin sattuma oli, että alapuolen kuvan ProjektiJopon mukana tulivat juuri oikeanlaiset kiekot. Takanapa Sturmey Archerin tekniikalla.

Jopo-aihio Lappeenrannasta, vuosimalli 1975
Elämä on sattumia täynnä. Kävin tänään Jopoilemassa Joensuun torilla Kettusen Penan hernerokkaa maistamassa, ja kirjastossa. Niillä eväillä saattoi käydä uimassa session.


Propagandaosaston lippukuva Suomalaisen kulttuurin päivänä
Yläpuolen kuvan julkaisemiseen en lupia kysele. Vaihtakoon yle sen vaikka punalipuksi.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Jopo 50 vuotta projekti

Tänään aloitan jatkokertomuksen Jopo 1965 - projektista. -65 Jopoja on kaksi kappaletta. Toinen jo pitkään työvuoroansa odottanut ja toinen juuri purettu. Mukana kulkee myös varjoprojekti.

Ensimmäisen tuotantosarjan Jopo 1965
Palasina, poljinkeskiö on osista ainoa, mikä ei heti auennut. Ja kyllähän sekin aukesi ja kaikki nämäkin laakeripinnat ovat hyvät.

Positiivinen yllätys, kun osat lähtivät irti helposti

Valmistusnumero FF041 eli kesäkuu 1965

Tässä se toinen projekti.
Valmistusnumero FH128 eli elokuu 1965


Varjoprojektit

Aneemisen väritöntä. Heitetään vähän väriä kehiin.

Noin, hyvin lähellä alkuperäisiä värejä

Ja vähän lisää.

Takaapäin, 1974, 1973, 2*1972 ja 1970


Hitsasin tänään 50 vuotta vanhaa Jopoa.

Räppänä auki. Aika rumaa on.
Hioin ja hiekkapuhalsin tuon karsean sisuksen. Tarkaavainen huomaa, että kyseinen luukku on luiskahtanut nyt stilisoituna sisäpuolelle. Siitä on muodostunut lisätuki, ja juurituki, vasemman jalan puolelle.
Lujuus kasvaa ja reiät umpeutuvat
Noin, sisäosa on kiinni ja reiät ulkoapäin paikattu. Takahaarukan alaputken reiät ovat myös hitsattu umpeen.

Luukku on kiinni. Kestäisiköhän seuraavat 50 vuotta?



En juuri pakkeloi pyöriä, mutta tämän kanssa teen poikkeuksen

Putken sisällä aavistus alkuperäistä väriä

Pohjamaalissa
Tyypillisiä korjauskohtia
Alapuolella myös IsoJopon runko. Sisäkurvit olivat säröillä molemmilta puolilta. Kuvassa pienempi korjaus. Ketjusuojan kiinnike oli myös hitsattava. Ihastuin menneenä kesänä kovin Jopo Touriin, joten hitsasin tähän rinkulat vaijeria varten. Tähän on uusvanha käyttämätön Torpedo 3-gang kiekko.
Vaijerin lapiviennit hitsattu

Siitä ne silisivät. Pinta- tai väliväri on nyt päällä. Tämäkin pyydys oli sinisestä pintaväristä huolimatta ainakin pohjaltaan tuollainen beige tai vaaleanruskea. Entisöintiä tai ei, niin sillä värillä en näitä vedä.

Ensimmäinen pintamaali; toinen näistä jää valkoiseksi
Valkoisen päälle on hyvä vetää varsinainen pintaväri. Sitä ennen epätasaisuuksien hionta ja kiillon poisto.

Ajattelin Suomen lipun värejä. Sininen ja valkoinen.

Osat vaihtuivat

Jopo-kilvellä varustetusta piti tulla sininen, mutta se oli paremmin maalattu
Kiekkojen kanssa oli hiukan haastetta. Syystä tai toisesta toisen parin kiekkojen pinnat olivat menettäneet sinkkisuojauksensa. Ei auttanut kuin hiekkapuhaltaa myös pinnat ja vetää sinkkimaali ja päälle kromipintamaali. Jokseenkin kelvollinen tulos.
Hattuprofiilin vannekehä hiekkapuhallettuna ja pohjamaalattuna
-65 takalokarinkiinnikkeet poikkeavat kaikista muista Jopoista. Sikäli erikoista, kun nämä ovat varmasti halvemmat valmistaa ja paremmat. Etummaisessa ei tietystikään ole lukonkiinnikkeitä.
Lokarinkiinnikket

Vanhat kunnon sisäkumit alle

Yhtä-äkkiä homma etenee vauhdilla. Kaikki osat ovat olemassa ja ehjiä. Kasaaminen on näin jopa hauskaa. Sipistelyä on tietyisti vähän jokapuolella.

Tänään 3.3.15 on edellytykset saada projekti valmiiksi. Matkalla oli pieni yllätys. Aidannurkkauksessa oli fasaani. Lähestyin lumikinoksen takaa niin, ettei se rohjennut mennä kuin nurkaan. Sain kuviakin.
Fasaani nurkassa
Näissä ympäristöissä on paljon vatasia. Talvella nähtiin kiiruna tai ainakin se oli väritykseltään sellainen. Taisi se kuitenkin olla nuori riekko. Myöhemmän jopokuvan taustapenkasta saukko oli sukeltanut läpi ja kulkenut juuri lumipinnan alla kuin hiiri.

Jotkut lyövät hanskat tiskiin. Minä löin kiekot hankeen ja hanskat niiden päälle, kun läksin kuvaamaan kihua. En ensiksi nähnyt kuin vilauksen linnusta.

Spontaani "hanskojen" tiskiin lyönti. Hanskat eivät ole enää kuvassa
Kiekkojen maalaus onnistui hyvin; käytin nyt suojausta pinnoille. Takakiekkoon piti vaihtaa 6 pinnaa.
Ostin Tampereelta kaimalta retroketjut, tsekkiläiset Velot
Retroa
Ketjut ovat pakattuna paperiin ja ovat kunnon öljyssä.

Kerrankos sitä saa laittaa alle kunnon ketjut

Kasaamisvaiheesta en juuri ottanut kuvia, joten hypätään suoraan valmiiseen Jopoon.

Ensimmäinen kuva valmiista projektista
 Kantamalla ulos; aika painava vehje, raudan äärellä tehty. Ajotuntuma oli mukava.

Tsiisuksenvanhat Jopotarrat, viimeinen oo oli luiskahtanut vähän ylös
Jopon ensimmäinen kissansilmä, mallia "tipparellu"
Wupperin aika harvinainen, ja hintelä, seisontajalka

Ekotopin Retro SL-35 päälirengasmalli on nyt huikeat 80 vuotta vanha. Tämä Jopo on kesäkuussa 50-vuotias.
Laitetaan auringonpaistekuvia, kunhan pilvet väistyvät
Naistenpäivänä etenivät nämä kaksi kaunokaista.

Poljinkeskiöt, ohjainpylväs ja lokarit asennettuna
Todella herkkäkulkuinen Jopo, lyhyistä poljinkammista ja 16-hampaisesta takarattaasta huolimatta. Pientä hieromista vielä riittää.
Toinen kuusvitonen
4.4.2015 Projektit ovat valmiit.

Tämä on sininen alkupään kuvissa

Ja tämä se valkoinen; osat vaihtuivat sattumalta
Mielettömän hyväthän näistä tulivat, vaikka itse teinkin. Näyttelykamaa. Satulat pitää vielä verhoilla uudestaan. Herkkäkulkuisia pelejä.

Ja varjot seuraavat perässä. Jopojen perusvärit 1974-75. Koivunlehden vihreä, kulleron keltainen ja pihlajan punainen. Maalasin runkojen kanssa samalla uudet lokarit, varoilta. Tarpeeseen tulivat, kun alkuperäisiä ei ollut riittävästi. Samalla tuli todetuksi, että nämä Ekotopin lokarit ovat oikeastaan paremmat kuin alkuperäiset. Tyyli muuttuu myös hiukan nykyaikaisemmaksi.

Aidosti kotimainen värisuora
Jopo on nyt "vaatimattomasti" 50 vuotta vanha. SL-35 päälirenkaalla on 80 vuoden taival takana.
Sinivalkoinen suomalainen kestää ja rullaa kevyesti, edelleen.
Sinivalkoinen suomalainen, Ekotop Retro SL-35 80-vuotta!
Tässä ovat nyt kaikki 22" projektit yhteiskuvassa.

Retroa kevääseen!
IsoJopo valmistui viimeisenä. Sillä on hyvä polkaista kohti kevättä.

IsoJopo 3-vaihteinen, Ekotop-duuning
Vuosi vaihtuu ja uusi Jopo 1966 projekti on menossa. Se on oma tarinansa näillä sivuilla. Katso.