Jopon romutus

Jos noita Jopoja on tullut jokunen tehtyä, niin onpahan tullut nähtyä melkoinen määrä romuja. Eihän siinä mitään, kun romun ostaa ja luo sille uuden elämän.
Kun kaunokainen on sitten saatettu maailmalle, kyllähän se tekijää riepoo, kun se samainen kaunokainen on aivan romuna muutaman hassun käyttökuukauden kuluttua.

Hieno armyJopo myyntikuntoisena

Sama Jopo muutamaa kuukautta myöhemmin. Käytännössä kaikki paikat ovat rikki. Ostin romun siis takaisin. Purin ja maalasin uudelleen. Korjasin tekniikan ja laitoin puuttuvat osat. Kuvaa kunnostuksen jäljiltä en nyt löytänyt.

Romutettuna

 Tämän vuoden keväältä, kevät Jopo.

Koivunlehtiä odotellessa

Sama Jopo kolmen kuukauden runtelun jäljiltä. On keulittu, jarruteltu ja tehty kaikkea vanhaa epäkunnioittavaa. Etuhaarukan ydinputki oli saatu poikki ja takanapa lonksui karmeasti. Rikki oli saatu uudet sisäkalut. No, ne nyt sai vaihdettua. Ja ydinputken korjaaminen hitsaamalla on rutiinia, mutta tarkaa työtä.

Niin

Enpähän minä näitä vanhoja Jopoja tuollaista kohtelua varten tee.

Suomalaisten polkupyörien perusongelma on korjattu. Nämä vanhat aina tuonne 90-luvun taitteeseen ovat niin hyviä ja lujia, etteivät ne mene rikki helposti. Rikkomalla pitää rikkoa.
Enää ei tarvitse. Nyt on käytössä uusi taktiikka. Näennäisesti runko on vahva ja sillä on pitkä takuu. Tehdään muutama heikkolaatuinen osa, ja niinpähän pyörä näyttää nopeasti rähjäiseltä. Kunnioitus maksettua kovaa rahaa kohtaan vähenee ja pyörä rapistuu kiihtyvällä vauhdilla. Sitten sitä ei enää kannatakkaan korjata. Ostetaan uusi! Valmistajan ja myyjän taktiikka toimi.