TUOHI - BIRCH BARK

Puun kuoriosa on korkkiutunutta, kuollutta puun solukkoa, missä on paljon uuteaineita. Koivun kuorikerros, tuohi, poikkeaa muiden puulajiemme kuoriosasta.

Mustavalkoinen luonnon materiaali

Valkomusta koivupuun runko synnyttää aina lämpimiä mielikuvia, ja onhan se tärkeä lämmönlähde klapeina. Tuohen valkoinen väri on peräisin betulinolista(triterpenoidista), joka on aseptinen aine. Tuohi koostuu hyvin ohuista kerroksista ja sillä on käpristymistaipumus ulospäin, eli vastakkaiseen suuntaan kuin rungossa. Näistä seikoista johtuen tuohi syttyy hyvin. Tuohessa on yli 70%:a hiiltä, ja lämpöarvo on noin 50%:a parempi kuin muiden puulajien kuorella. Tämä tarkoittaa, että haihtuvia(ja palavia) orgaanisia yhdisteitä on alle 30%:a ja lämpöarvo olisi hyvä, jos tuo kiinteä ainesosa, hiili, myös palaisi. Puuaines koostuu pääasiallisesti selluloosasta ja ligniinistä. Nämä monimutkaiset molekyyliketjut koostuvat vedystä H, hiilestä C ja hapesta O. Palamistuotteet ovat näiden yhdisteitä.

Tuohi sytykkeenä

Haihtuvat ainesosat riittävät vapauttamaan hiilen pienhiukkasiksi

Tuohella on historian saatossa ollut monia hyödyllisiä käyttökohteita, mutta yleisin käyttökohde on polttopuiden sytyttäminen. Jokainen voi tehdä omatoimisen testin ja kenttäkokeen sytyttämällä tuohenkäppyrän ja katsomalla mitä tapahtuu. Sakea, tuprahteleva, musta savuvanahan siitä syntyy. Tämä onkin ainutkertainen näky, kun pienhiukkasen näkee. Tämä nokivana sisältää niin valtavan määrän pieniä hiilipartikkeleita, että se on visuaalisesti helposti todettavissa. Puun poltosta syntyy aina päästöjä: hiilivetyjä, häkää ja näitä pienhiukkasia. Tuohesta syntyy ylivoimaisesti eniten pienhiukkasia, sen kertoo jo kemiallinen koostumus. Termi ”nokikoivu” ei tarkoittane pelkästään puunrungon mustempaa ulkonäköä. Tuohen hiili on kuitenkin mahdollista polttaa; se pitää vain tehdä kuten jäännöshiilien poltto: runsaalla hapella ja kovalla vedolla hehkuttamalla korkeassa lämpötilassa.

Koivun tuohella on valkoisen kauneutensa alla sysimusta puolensa. Betulinoli parantaa, hiili tappaa.

Tuohen osuus koivupuusta on noin 10-15%:a ja se on kiinni melkein jokaisessa klapissa. Koivuklapien latominen tulipesään ja sytytys tuohella alapuolelta on perinteisin tapa sytyttää. Nyt tiedetään, että se on paras tapa synnyttää pienhiukkasia. Tuohen hiilellä ei ole mitään mahdollisuutta palaa(eli yhtyä happeen) kylmässä uunissa, sytytysvaiheessa. Tämä palamaton hiili leviää ja laskeutuu savupiipustasi lähialueellesi nyt näkymättöminä pienhiukkasina. Kun hengität, pienhiukkanen menee keuhkoihisi, edelleen keuhkorakkuloihin ja hiukkasista pienimmät siirtyvät verenkiertoosi. Mutta ei yksi hiukkanen tapa. Hiukkaset kertyvät ja aiheuttavat tulehdustiloja ja tukoksia verisuonistossa. Seurauksena on infarkteja ja aivohalvauksia sekä muita välillisiä vaikutuksia. Koivun tuohella on valkoisen kauneutensa alla sysimusta puolensa. Betulinoli parantaa, hiili tappaa.

Tähän asiaan on suhtauduttu hyvin yliolkaisesti. Asiasta on myös vaiettu eri intressien takia. Nuotiosavukansan historiallinen taakka painaa ankarasti asenneilmastoa. Kuitenkin Suomessa menehtyy vuosittain 2000 ihmistä pienhiukkasten terveysvaikutuksiin. Millä muulla yksittäisellä ilmiöllä on samanlainen tuhovoima? Nämä pienhiukkaset tuotetaan asuinalueilla yksittäisten ihmisten, puulämmittäjien, toimesta. Energiantuotannon savupiiput sijaitsevat teollisuusalueilla, poltto-olosuhteet ovat oleellisesti edullisemmat ja savukaasut puhdistetaan.
 
Tulisijatekniikka

Tämän tulisijan kehittyneintä tekniikkaa edustaa Aaltoarina, mikä jakaa ensiöilman paremmin

Pienkiinteistöjen tulisijat ovat hyvin yksinkertaisia tekniikaltaan. Alhaalta tuodaan primääri-ilmaa(ensiöilma), jossakin määrin sekundääri-ilmaa(toisioilma) takan luukun reunoilta. Edistyksellisintä tekniikkaa edustaa palamisilman esilämmitys jossakin määrin, sekundääri-ilma takaseinälle kuumimpaan paikkaan ja turbulenssin muodostaminen tulipesään. Näistä viimeksi mainittu on parin vuoden takaa ja edelliset jo pian parinkymmenen vuoden takaa. Kaasuvirtaukset tapahtuvat luonnonvedolla. Muuta vaihtoehtoa ei ole, koska tulisija olisi muuten tekninen laite, kattila, ja sijoituspaikka tekninen tila, pannuhuone.

Kiukaan tekniikka on hyvin yksinkertainen

Puhdas poltto - Mission Imbossible?

Lämmittäjälle asetetaan näin suuria vaatimuksia: yksinkertaisella tekniikalla pitäisi tuottaa lämpöä puhtaasti epäedullisessa muodossa olevalla polttoaineella. Onko tehtävä mahdoton? On ja ei. Perinteisellä välinpitämättömällä asenteella puun pienpoltto pitäisi kieltää välittömästi. Selkeällä asennemuutoksella puun puhdas pienpoltto on mahdollinen. Suurimmat päästölähteet tulee tunnistaa ja korjaavat toimenpiteet tulee kohdistaa niihin.

Markkinamiehet mielellään edesauttavat mielikuvaa, että kun ostat meiltä uuden tulisijan, niin kyllä sitten on puhdasta ja ekologista. Pitää osittain paikkaansa, malliston huipulla on juuri noilla aikaisemmin mainituilla ominaisuuksilla varustettuja tulisijoja. Malliston myydyimmät ovat sitten hinnan vuoksi tekniikaltaan samanlaisia kuin käytössäsi oleva. Vuosikymmenien ekoinvestointi? Kehitys menee eteenpäin? Toinen harhakuva liittyy laiskuuteen. -Kun sinne tulisijaan vähän puuta heittää ja vielä tikun perään, niin hyvin syttyy ja palaa puhtaasti, itsestään-. Eipä se noin mene, vaikka annettaisiin ymmärtää. Jos et viitsi nähdä vaivaa puun polton eteen, älä polta. Aiheutat vain vahinkoa. Ei päästöjä ilman tulta.

Palovyöhyke etenee oikeaoppisesti ylhäältä alaspäin. Pyrolyysikaasut palavat

Lähtökohta on, että polttopuut ovat kuivia. Kuorettomasta puusta tulee pienhiukkasia oleellisesti vähemmän, erityisesti koivun osalta. Päältä sytyttämällä pyrolyysikaasut saadaan poltettua tehokkaimmin. Puiden latominen ilmavasti mahdollistaa palovyöhykkeen sujuvan etenemisen alaspäin ja kaasujen tehokkaan polton. Polttopuiden tasainen lisääminen mahdollistaa palamisilman hapen riittävän saannin palon eri vaiheissa. Palamisilmaa on mieluummin annettava enemmän ja vetoa rajoitettava savupellillä. Jäännöshiilet tulee polttaa nopeasti runsaalla hapella ja kovalla vedolla.

Edelliseen kappaleeseen on kerätty ne oleellisimmat seikat, millä puun pienpoltosta saadaan mahdollisimman puhdasta eli päästöjä vähän ja energiaa paljon. Nämä seikat ovat monille lämmittäjille kuitenkin tasan päinvastaisia, mitä on totuttu tekemään. Kysymys kuuluukin: haluatko jatkaa saastuttavaa ja epätehokasta lämmitystapaa ja pitää yllä välinpitämättömyyden kitkeriä nuotiosavuja vai haluatko siirtyä menneisyydestä nykyisyyteen, vastuulliseen ja tehokkaaseen puun polttoon?  Se on jokaisen tehtävissä.

Vaikka teet sen hyvin, päästöjä syntyy aina. Nämä pienhiukkaset syntyvät koivun tuohesta

Tuohen osalta on surkuhupaisaa, että esim. paloviranomaiset varoittelevat, että koivupuu(siis sen tuohi) nokeaa uuneja. Paloturvallisuudesta ollaan huolissaan, ja niin pitää ollakin. Muutamia tai muutamia kymmeniä nokipaloja syttyy ja vahinkoja syntyy. Ne ovat tietysti torjuttava ja torjuttavissa. Mutta vain pieni osa syntyneistä pienhiukkasista päätyy noeksi uunin kanaviin ja hormiin. Valtaosa siitä pienhiukkasarmeijasta tulee piipusta ulos. Tämä näkymätön armeija hyökkää alas muutamien satojen metrien alueelle valikoimatta uhrejaan vauvasta vaariin; sinä olet tämän armeijan komentaja, vain sinulla on vastuu siitä. Muutama pataljoona suomalaisia kaatuu, on se vähän enemmän kuin muutama nokipalo, mutta samasta asiasta puhutaan.

Puhtaan polton polku

Ensimmäinen askel puhtaaseen polttoon: Sytytä Päältä!

Näin poltat puuta puhtaasti:

·         - vain kuivaa puuta uuniin

·         - ensimmäiseen polttopuupanokseen kuoretonta puuta

·         - sytytys päältä oikealla työkalulla

·         - puiden lisäys tasaisesti polton aikana

·         -  happea aina enemmän kuin vähemmän

·         - jäännöshiilien poltto nopeasti kovalla vedolla

Muista myös seuraavat asiat:

-          -> paperipohjaiset roskat kierrätykseen, myös muovipitoiset maitotölkit

-          -> kemikaaleja ei ole syytä polttaa pienkiinteistöjen tulisijoissa

-          -> sanomalehdissä on raskasmetalleja, älä polta, vie kierrätykseen

-          -> ei muoveja uuniin

-          -> ulkokuiva puu ei ole kuivaa, ota ne kuivahtamaan sisälle ajoissa

Mistä syntyvät pahimmat päästöt?

Siinäpä se, koivun pintalauta. Materiaali, millä tuotetaan pienkiinteistöjen tulisijoissa maksimimäärä pienhiukkasia kuivallakin puulla. Ja tuhkaa tulee tuhottomasti. Puhtaasta mäntypuustakin tulee melkoisesti päästöjä, lähinnä raskaita hiilivetyjä(PAH-yhdisteet, =polysyklinen aromaattinen hiilivety), ja tämä korreloi pienhiukkasten kanssa, mutta koivun tuohi vähäisellä puuaineksella on päästökuningas. Onneksi tämä materiaali menee suurilta osalta hakkeeksi ja poltettavaksi voimalaitoskattiloihin.

Entä pienkiinteistöjen koivuklapit, omat puut?  Ne pitää vain osata polttaa mahdollisimman puhtaasti. Ominaisuudet ja ohjeet ovat tuossa edellä. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi, kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Toisaalta, ja onneksi, jotkin teollisten polttopuiden tuottajat ja myyjät ovat jo menossa oikeaan suuntaan. Koivurangat ovat osittain kuorittuja, pilkottu ja kuivattu koneellisesti. Kuorittu sen takia, koska tiivis koivun tuohi ei päästä vettä lävitseen eli pilke kuivuu huonosti koneellisessakin kuivauksessa. Kuoriminen nopeuttaa kuivumista ja tekee tuotteesta tasalaatuisen. Seuraava askel onkin jo hyvin lähellä puhdasta polttoa. Itse asiassa sille on tilausta. Kuoreton polttopuu on myös roskaamaton, yhtälailla kuin vähäpäästöinen.

Asennemuutos

Tämä kaikki vaatii vain selkeän asennemuutoksen. Se, miten olen tottunut toimimaan ja oikeana pitämään, ei ehkä olekaan kovin puhdasta polttoa. Tiedostaa ja tunnustaa se. Aina voi parantaa. Miksi kantaisin puut sisälle juuri ennen sytytystä ja yrittäisin sytyttää vettä? Käyttäisinkö siihen sytytysapuna jotakin kemikaalia, että saisin ensin haihdutettua veden ja sitten vasta kaasun syttymään? Nyt päästöjä on syntynyt jo tavattomasti, monikymmenkertaisesti, verrattuna oikeaan tapaan. Miksi ostaisin 10 kuutiota klapeja, kun puhtaammin poltettuna 6-7 kuutiota riittää. Ostanko ja kantelenko niitä puita huvikseni? Entä tekisinkö ruokani ympäristössä, missä juuri poltin kemikaaleja tai raskasmetalleja, ja missä kemikaaleja edelleen höyrystyy? Ja söisinkö vielä sen ruuan, missä on kemikaalijäämiä? Nämä kysymykset kohdistuvat sinuun itseesi. Jos teit sen huonosti, seuraukset osuvat rankasti lähiympäristöösi. Se ajatus, että minä teen kotonani tulisijan ääressä mitä haluan ja miten haluan, mihin se perustuu? Noin voi ajatella vain pelti kiinni. Et kuitenkaan tee niin? Et halua vahingoittaa itseäsi? Millä oikeudella tekisit sen muille? Ainesta kuitenkin olisi parempaan? Elämä jatkuu puhtaamman polton merkeissä.

Vain asennemuutoksella päästään puhtaampaan puun pienpolttoon

Haavantuoksuisessa saunassa

Talvi tulee, keikkuen. Sain inspiraation pestä rantasaunan. Ritilät irti lauteista ja kunnon jynssäys. Lattia ja lattiakaivo samoin. Kylmällä vedellä, olihan se hiukan hyyvävä kokemus, jos lie raikaskin.
Lauteet ovat olleet paikallaan melkein kymmenen vuottaa. Tein ritilät oikein kolmoslaadun haavasta. Hyvin ovat asian ajaneet. Toinen inspiraatio ajoi nämä kolmoset pätkiksi, tulipahan puhdasta polttopuuta kiukaaseen.

Kummasti se mieltä virkistää, kun alla on uudet laudelaudat. Nyt ihan kakkoslaatua. Nämä haapalaudat olivat pitkään jemmassa. Saunassa on aika monta puulajia: haapaa, leppää, kuusta, lehtikuusta, mäntyä ja tammea. Lehtikuusi on erinomainen välitasolla ja penkissä. Kaikki on raakapuuta, mitään suoja-aineita ei ole käytetty, hyvin ovat säilyneet runsaasta käytöstä huolimatta.

Ei vielä, kengät jalassa. Tulet ensin.

Rakovalkia, noin ne liekit etenevät ylhäältä alaspäin. Pyrolyysikaasut palavat; se on vähän niinkuin pakkorako. Liekkiä pitää tuijotella, että sen palamisen kemian ja fysiikan ymmärtää. Suurin osa toljottaa liekkiä ajattelematta mitään. Kumpi on parempi?






Nuo savut eli pienhiukkaset syntyvät edellisen kuvan seuraavassa vaiheessa, kun liekit etenevät alapuolella oleviin koivuklapeihin. Koivun tuohi saastuttaa muuten niin puhtaan ilman mökillä.

Kaunis ilma, kaunis kuva, ennen hämärää.
Kävin kahdesti tuolla vedessä, villasukat jalassa.
Haavantuoksuisesta saunasta. Siellä, saunassa, mieli lepää...

TALVI JOPO

Jopon valmistus siirtyi v. 2008 Taiwaniin.
Kuvassa on sellainen, runkokokona nyt 24". Jatkokäsittely tapahtui ihan kotoisasti täällä kotimaassa Suomessa. Pitänee laittaa Made in Finland -tarrat, jos sattuupi löytymään. Ensimmäisen Taiwanin tuotantosarjan, niistä kolmesta vuodesta, osat ovat parhaat. Vaikka joku haemaelaenen kaikkensa yritti, siis ajoi eikä huoltanut, aihio oli kunnostuskelpoinen. Nyt, Taiwanin ihme, on uutta parempi, vertaansa vailla oleva Talvi Jopo, Suomen talveen.

Purin pyörän atomeiksi, korjasin osat, hioin ja ruiskumaalasin rungon. Hitsasin pienet klipsut vaihdevaijerille. Edessä on nyt napadynamo ja Nokian Mount & Ground W144 nastarengas, taakse tulee sama rengas kun kelit vaativat. Takakiekko on Sram:n kolmivainteinen, kiertovaihtajalla, ohuet öljyt sisällä. Passivoidut ketjut olivat, ihme kyllä, käyttökelpoiset edelleen. Taiwanilaisen ja Suomalaisen 24" Jopon tunnistaa helpoiten ketjusuojasta.

Monen sorttista talvipyörää. Valkoisessa Jopossa on nyt nastarenkaat. Dynamovalo vaihtui. Srammin vaihdevaijeri osoittautui jäätymisherkäksi. JaffaJopossa on alla vanhat kunnon Nokian Hakkapeliitta nastarenkaat. Duomatic 1112 2-vaihteinen takanapa pelaa talvella kuin junan vessa. IsoJopo ei ole ollut tänä talvena liikenteessä. Ajateltiinkin laittaa se maailmalle.

Omassa talvikulkupelissä on alla Nokialaiset nastarenkaat, rengaskoko 47*559. Jopohan on Taiwanilaista alkuperää vuodelta 2008. Nyt se on Tuned in Finland by Ekotop. Taisin johonkin väittää, että tämä on toinen uustuotannon IsoJopo. Pysyn edelleen väitteessäni. Kaiken kaikkiaan, tämä on erityisen hyvä talviajoneuvo.

Asensin vanhanmallisen etuvalon alaheijastimen kera, jonka otin Helkama Ainosta. Poltin piti vaihtaa 6 volttiseksi. Hyvin valaisee. Kuvassa näkyy Schimanon napadymamo, malli Nexus Inter L HB NX-10, lieköhän ensimmäisiä? Maadoitus suoraan runkoon. Ostin tämän uusvanhan kiekon käyttämättömänä. Kuvassa myös etujarrut, mitä ei normi Jopoissa näy.

Takanapa Fichtel&Sachs Torpedo Duomatic Automatic, aika pitkä nimi. Punainen kilpi meinaa, että välitys on 22"-24" kiekkoja varten. Sininen on isompia varten. Eturattaan koolla välityksen sai hyvin passattua käyttökelpoiseksi 26" pienemmälle kiekolle.

Tähän napadynamoon kuuluu katkaisija, punainen täppä palaa, kun valo on kytketty päälle. Dynamolta tulee vain yksi piuha. Valmius olisi myös takavalolle. Aiemmassa kuvassa näkyy Airamin led-takavalon kiinnike, sain sen tänään 13.1.13 taas toimimaan.







Nokian XXX Fat Tyre on hyvä lumella. Leveä rengas, pehmeä kumiseos ja mainio uritettu X-kuviointi antaa hyvän kitkapinnan talvikeleihin.

Tyyliä riittää, ja pitoa, vaikka tyyli onkin pitelemätön.

Uustuotannon Jopoissa on käytetty Kendan renkaita(Taiwan 2008-2010) ja Impac, sittemmin Jopon logolla varustettuja kesärenkaita. Ne kelpaavat sileäpintaisina huonosti Suomen talveen.
Kotimainen päälirengas Pacer(kuvassa) on Suomen keleihin suunniteltu ja Lieksassa tehty laadukas rengas myös talvikeleihin. Pintakuvio on karkeahko, mutta hyvin rullaava. Kuvan rengas on pistosuojattu 24" Suomi Tyres Pacer XC Lux 47*507mm. Jos et halua laittaa nastarengasta alle, tässä on toiseksi paras vaihtoehto talveen.

Uusin hankinta, limevihreä vuoden 2011 Suomi-Jopo. Paras talvikuosi, alla Lieksalaiset nastarenkaat, Mount & Ground W144. Edessä napadynamovalo ja kahdella automaattivaihteella edetään. Ei ole vaihdevaijereita jäätymässä ja vaihteensiirrintä pakasessa palasiksi menemässä.
Ekotop-tuning.

Jopon paras takanapa talvella, 2-vaihteinen automaatti, Sram Automatix.

Tänä talvena 2014 on talvi-Jopona tämä sinivalkoiseksi tuunattu entinen tehdasJopo, minkä ostin konkurssipesältä. XXX-renkailla mainio pyörä lumikeleillä.

 Snowman

Syksyn ensimmäiset savut

Lämmityskausi on jo alkanut haastavissa merkeissä. Kosteaa on ollut tavattomasti, ja se näkyy polttopuissa. Ja savupiipuissa. Hiukkasarmeijat ovat liikkeellä.

Omalta osaltani puun poltto lämmitysmielessä alkoi mielenkiintoisissa merkeissä noin 2,5 kuukauden tauon jälkeen. Tapanani on työskennellä tallin päädyssä. Elokuussa, ihmettelin että palaako jossakin, kun nenään kävi palaneen muovin käry. Hetken kuluttua naapurin piipusta alkoi tulla reilusti savua. Tuuli painoi kaiken savun suoraan alas naapurin pihaan, siitä edelleen työskentelypaikalle; tallin ja talon väliin kun muodostuu tuollainen tuulitunneli. Hetken siinä savussa meni ihmetellessä, sitten alkoi tuntua epämielyttävältä, kun sisäänhengitys oikein sattui, keuhkoissa ikäänkuin poltteli. Ei saakeli, kyllä siitä piti lähteä puolijuoksua pois selvemmille vesille. Tuonnempana, tuulen suunta hiukan muuttui ja savut painelivat sitten kadulle ja hommat saattoivat jatkua.Toista kertaa en oikeastaan välitä tuollaiseen tilanteeseen joutua.
Mistä tuo kaikki johtui? Ensin paloi "sytytyspalan" pakkausmuovi, polypropeeni, ja sitten varmaankin se kemikaali, mikä poltteli keuhkoissani. Hiilivedyt ja pienhiukkaset hyökkäsivät elimistööni ja minä seisoin hölmönä, ennenkuin ymmärsin häippästä.

Asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta.Eikä kaikki ole mustavalkoista.











Muutamaa päivää myöhemmin oli oma vuoroni sytyttää tulet. Olin valinnut jo aikaisemmin sopivan mittaisia kuorettomia klapeja sisälle kuivahtamaan. Ennakkotunnelmat olivat epäilevät. Kylmä vuolukiviuuni, mutta toivottavasti kuivat puut. Keko komea ja Sytsi päälle. Hyvin lähti! Menin ulos katsomaan mitä piipusta tulee. Sitten menin ikkunasta katsomaan onko siellä ensinkään tulia, kun piipusta ei näy mitään. Olihan siellä, hyvät tulet, ja taas köli pystyyn. Ei näy savuja, ei. Eikun kiipeämään katolle piipun viereen savuja haistelemaan? Ja kyllä, kun katsoi tuulen suuntaan kirkasta taivasta vasten, saattoi havaita, että kyllä siinä on muutamien kymmenien metrien mittainen "savuvana". Vaikka kokemusta on tämän projektin ja tutkimuksen tiimoilta kertynyt melkoisesti, olin ällisytynyt. Ei se aina noin hyvin lähde, mutta ne syksyn ensimmäiset omat savut jäivät näkemättä.

Kehittämäni tuote, Sytsi, on kierrätyskartongista valmistettu, ja sen sytytysteho perustuu virtaustekniikkaan. Kemikaaleja siinä ei ole, eikä tarvita. Sytsi ja ohjeistamani puiden asettelu edesauttaa turbulenssin syntymistä tulipesään, mikä taas tehostaa pyrolyysikaasujen ja hapen sekoittumista keskenään.



Omalta osaltani tämä puhtaamman polton projekti on kestänyt vuosia. Tänä syksynä näin ensimmäisen artikkelin, jossa selkokielellä sanotaan ettei puunpolton savuissa pidä olla, vaikka se haju olisikin jostakin syystä hyvä. Se savu kun sisältää terveydelle vaarallisia pienhiukkasia.
Tuo toteama on aika itsestään selvä, vai onko? "Sehän on vain savua".
Oma oppi syksyn ensimmäisistä savuista oli yhtä itsestään selvä. Kemikaalit ovat myrkkyä poltettuina. Ei se tainnut kuitenkaan olla niin itsestään selvä, ennen niitä henosia.

Jopoilua autottomana päivänä

Syyspäivän tasaus, valtakunnalinen autoton päivä. Auto pysyi pihassa. Hyvä niin. Tänään pari Jopoa sai pinkin maalin; se matka taittui Jopo Jumbolla kevyesti. Eipä siinä mitään, duunin jälkeen oli tarkoitus päräyttää Jopolla kaupungille. Hyvinhän se matka taittui, joskin neljännen pysähdyksen, liikennevaloihin, jälkeen pääsi epäuskoinen naurahdus ja luonnollinen päätös siirtyä joen puolelle ajelemaan. Sitten spontaani kurvaus kirppikselle; eipä siellä ollut nyt mitään minulle. Ulos ja lukkoa auki. Lukon sanka oli juuri venttiilin kohdalla. Pieni tahaton nykäys ja pihinä venttiilivarren suunnasta. Saakeli! Rengas tyhjeni. Analyysi. Venttiilitapin vulkanisointi sisuskumiin oli pettänyt. Niinpä niin, jalkamieheksikö? Ei saakeli. Jopotytöt siinä vieressä katselivat ihmeissään, että mitä tuo keski-ikäinen karpaasi tuossa tuskailee. Pyörä takaisin lukkoon ja sisälle taas. Ja löytyihän sieltä, erään pyörähuollon myyntilokerosta 22" sisäkumi, 4,2e. Se on jo puoli voittoa. Siihen kassajonoon tuli tuttu mies. "Oisko sulla sattumalta työkaluja autossa, kun pitäis tehdä koneremppa tien päällä?" Ja olihan niitä. Jopo katolleen, takakiekko irti, kumi raoleen ja uutta sisään. Pumppukin löytyi ja matka jatkui. Kiitokset pelastuslaitoksen miehelle! ABC:llä sai kädetkin siivompaan kuntoon. Kirjastosta löytyi hyvää luettavaa ja aurinkokin alkoi pilkistellä kirkonmäellä. Antoisa ja hyvä reissu!

Ostin muuten sen rikkoutuneen, huonolaatuisen sisäkumin samaiselta kirpparilta. Jumbolla ei olisi tuota ongelmaa tullut vastaan. Joka tapauksessa ajaessa muotoutui toisen pinkin, IsoJopon staili: Siitä tulee 2000-luvun alun Design-Jopon tavalla etukorilla varustettu, ilman tavaratelinettä oleva kaunokainen; vähän isommille tytöille.

Sytytä Päältä! - Jopo

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Sytytä Päältä!, Mobil, Matic. Kaikki hyviä.
Jännittyneenä odotin, tulevatko tarrat savon murteella: Sytytä Piältä! Väri sattui kyllä hyvin.
Musta-vihreä on kyllä tosi makea. Kuopiosta tämän aihion hommasin.

Tämä on Jopo Mobil, vuodelta 1968, kuten tekijänsäkin. Takanapa on Duomatic:n vanhempi malli 102 rasvanipalla, siinä mielessä tämä on myös Jopo Matic. Ketjusuojamalli muuttuu alkuvuonna -68, kuvassa vanhempi puolikaari isomalla nokan viisteellä.

Etuhaarukka on uudemmasta Joposta ja vielä se leveämpi malli, että Nokian Pacer 47mm sopii paremmin pyörimään. Housukappale on uustuotantoa ja tehty alumiinista.

Jopo Joen Yössä, Pielisjoen rannalla, hopeapajujen alla. Täysikuu luo joelle siltaa; suurinpiirtein näille kohdille alkaa rakentua Ylisoutajan silta. Ketjuiksi kävisi hyvin vihreät Jopo-ketjut, mutta ongelmana on normaalipaksuinen eturatas, mihin taas kapea ketju ei käy.

Olisihan se aika huima näky, jos täysikuu paistaisi kaupungintalon tornin ikkunoiden läpi. Ei nyt rata kulkenut ihan niin.

Sytytä Päältä! - Jopo on ollut tänä kesänä RetroRide! -Jopovuokrauskalustoa. Moni retrolija, matkalija, tai muuten vaan pyörän alleensa tarvinnut henkilö, on sillä huristellut, milloin missäkin. Ja hyvin on toiminut, ja kestänyt. Kotiutuksen aika lähestyy. Nyt on viikon verran tilaisuutta pääkaupunkilaisille jäljellä ostaa tämä luxus Jopo omaksi. Katso!

KUNTO JOPO

Kunto Jopojen värit. Valkoinen on yleisin. Mahtaakohan toista tällaista rivistöä olla kellään? Nämä kaikki ovat vuodelta 1966(Gxnnn). Tämä runkomalli on ensimmäinen prässätty levyrunko. Ensimmäinen tuotantosarja lienee ollut iso, ja näitä on jäänyt varastoon, kun seuraava runkomalli "etutisseillä" tuli seuraavana vuonna.
Käyttö löytyikin sitten Kunto Jopoiksi.

Matka maantiepyöräksi on melko pitkä. Kunto Jopossa ei lopultakaan ole kuin runkoaihio ja paljon ylimääräisiä hitsattuja osia, joista osa on vaikea poistaa. Poljinkeskiö on sisäkäyttöön ja työläs uusia Fauberiksi. Etuhaarukka tietenkin puuttuu ja ohjaustangon putki on 22mm. Parasta on ohjauksen käyttämättömät laakerikoolit. Monesti satula ja polkimet ovat hyväkuntoiset ja orkkikset.

Tämä taitaa olla tuon yläkyvan valkoinen. Tilaustyönä tehty syntymäpäivälahjaksi. Lokarit, etuhaarukka ja ketjusuoja ovat uudet. Jaa, onhan tuossa paljon muutakin uutta.

Pinkki on aina upea Jopossa. Tästä kulmasta näkee tuon etummaisen kolmiovahvikkeen, "etutissin", puuttuvan.
Vaikka työtä on paljon, Kunto Jopo kannattaa vapauttaa sisätiloista maantielle maailmaa näkemään.