maanantai 31. joulukuuta 2012

JOPO PROJEKTI

Vuosi 2012 on jo vanha, viimeistä päivää viedään. Aloitan tänään kertomuksen Joposta. Juttua päivitetään tuonne hännille.

***Tässä Jopon juhlavuoden projekti, linkki. ***

Kevään 2015 projektit valmiina
********
Ostin tämän tursaan kirpputorilta. Pyysin kassalta koeajolupaa; se sopi panttia vastaan. Ennakko-odotukset olivat juurikin kuin havainnot: kammet väärät, jarru hädinstuskin toimi...
Takaisin sisälle ja myyjätyttö kysyi innokkaasti hymyillen: Oliko hyvä? Melkein säikähti kun tokaisin: Ei! -- mutta otan sen silti. Hyvä se on sitten kun minä siitä hyvän teen. Tuommoisia ne ovat, nettien, kirppareiden, yksityisten "täysin ajokuntoiset" ja jopa "täysin huolletut" polkupyörät. Kaikkea ei voi laittaa hölmöyden piikkiin. Projektina on siis vanha PostiJopo, jonka joku hyväkäs on pensselillä töhrinyt punaiseksi.
Ruma tursas, entinen PostiJopo, töhritty pensselillä punaiseksi



Vertailuksi kuva edellisestä PostiJopostani, ylimääräiset osat poistettu
PostiJopossa on paljon kiinnikkeitä ja tukia ao. käyttöön. Niitä on aika hankala rälläkällä poistaa tahattomia jälkiä jättämättä. Runkokoko on 28" kuten Jopo Jumbossa ja RahtiJopossa.
Projekti alkoi pyörän purkamisella, mikä itsessään on iso homma, kun osat pitäisi saada ehjinä irti. Eipä silti, ei tässäkään paljon ehjää ollut. Rasvan ja lianpoiston jälkeen suojaukset hiekkapuhallusta varten. Alapuolella on kuva puhalluksen jälkeen. Etuhaarukkaan jätin yhden kiinnikkeen, koska se käy hyvin napadynamon valolle. Tarkkasilmäinen huomaa etuhaarukan ydinputken kierteen suojaamistavan: kolme laakerikuppia päällekäin; kromit saivat kyytiä. Puhalluksen jälkeen runko on karkea ja se on siksi myös hiottu karhunkielilaikalla. Viimeistely käsityönä päälle.
Jopon runko hiekkapuhalluksen ja sen silityksen jälkeen.
Tässä runkonumero on luiskahtanut takakalotille. Jo ostaessani katsoin, että tämän täytyy olla viimeisiä valmistuseriä, kun takahaarukassa on kiinteä(hitsattu) lukko. Tai sen jämät. Puhalluksen jälkeen selvisi sekin asia ja melkoinen erikoisuus. Valmistusnumeron GD6525 mukaan runko on valmistettu huhtikuussa 1976! Virallisestihan Jopon valmistus loppui 1975. Luulen, että Hangossa on ollut erinäinen erä runkoja varastossa ja niitä on tehty (tilauksesta?) postille ja teollisuudelle vielä jälkeenpäinkin.
Runkonumero GD6525


Liekö postin kätevä huoltomies tursastellut hitsilaitteiden tai pillin kanssa alkuperäisen Avan lukon kanssa, kun haarukkaputki oli polteltu aivan reille? Nyt putki on hitsattu umpeen ja uusi(käytetty) lukko hitsillä myös. Tätä ennen levitin haarukan 111mm:stä 125mm:iin, että voi asentaa tarvittaessa vaikka 7/8-vaíhteisen takakiekon.
Alkuperäismallinen AVA lukko hitsattu paikalleen.
Etuhaarukka on reilun leveä 54mm:n kumille sekä pitkä 28" kiekolle
Samanaikaisesti työn alla on tämä 1975 Jopo Mobil
Projekti jatkuu, ja sivua päivitetään tapahtumien mukaan.
Kaikkia yleensä kiinnostaa minkä värinen Joposta tulee. Niin, mitä on miehellä mielessä? Olisiko se tällainen?**)
3113, aihiot ovat nyt pohjamaalissa. huomenissa lauantaina, on pintavärin vuoro. Kyllä tuo Jopo Mobilin runko on yksi hässäkkä maalata. Mutkaa ja koloa joka suunnassa. Onneksi tuo irtonainen etuosa on helpompi maalata noin. Pintamaali on siis vedetty, kuva tulee vähän jälkijunassa.

Tästä välistä on näemmä kadonnut tekstiä ja kuvia. Laitetaampa jotakin projekteista.

RetroRide! polkupyörävuokraustoiminnan alettua projektit muuttivat suuntaansa rajusti. Tuli tarve saada valmiiksi orkkiskuntoisia 22" ja 26" Jopoja. Ja syntyihän niitä, katso tästä.
Kuukaudessa syntyi monen monta vuokra Jopoa, onneksi omassa käytössä oli useita soveliaita Jopoja, jotka ovat nyt osoittautuneet suosituiksi kulkupeleiksi Helsingissä. Ostotoiminta oli kiivasta, ja kalustosta muodostui monipuolinen.

Projektit muuttivat suuntaansa. Orkkiskuntoisten laittaminen on haastavaa, johonkin on vedettävä raja, mitä laitaa. Takimmaiseen en sitä rajaa osannut vetää.
22" Jopoaihiot
Samat keltainen ja vihreä 22" Jopot valmiina...
...ja RetroRide! pyörävuokraamossa Helsinginkadulla
Lisää projektia pukkaa, 1969 Jopo Matic kultainen Luxus malli
Projektiosia pintamaalissa

Tämä projekti on nyt Helsingissä vuokrattavana
Projekti päättyy ja toinen alkaa: RetroRide! Bike Rental

Pohjamaalattuna ja karhunkielellä hivellettynä
Pinta on nyt vedetty, puolikaari ketjusuoja, vanhempi malli
Lisäsin pienet klipsut vaihdevaijerille
Näitä ei juuri Jopoissa näe
Vannottelin itselleni, että tänään 13.7.13 kirjoittelen päivityksiä Jopo Projektiin. No, tiukillehan se veti. Käväisin Ilosaarirokin kupeella. Tyypillinen vapaapäivä on takana, töitä lukemattomia tunteja. Laittaisin kuvan tähän, kamera on kuvien kera, mutta piuha puuttuu. Joo, mutta tässä on linkki Jopo kokoontumisajoihin 4.8.2013 klo 14.00. Ajattelin ajella tällä Projektilla siellä silloin.

Välimalli, edessä 24" XXX-kiekko. Takana toista projektia.

Heittämällähän eivät osat varsinkaan Jopoissa käy paikalleen. Etukiekko on Oivasta/Ainosta, missä siis on rumpujarru, ja akselin leveys näemmä suuri. Eikun levittämään haarukkaa lihasvoimalla, ja kokemuksella. Menihän se sinne kohtuudella.Takahaarukassa olikin sitten haastetta enemmän, kun siinä on lukko ja ulottuvuuksia enemmän. Selvisi sekin, ettei ainakaan tämä PostiJopo ole kokoa 28".
Jopo alkaa hahmottua
Lokasuojat ovat Tunturin profiloidut ja aluminoidut 28". Taka-aisa on sentin liian pitkä ja se pitää vaihtaa sopivaan, kunhan se ensiksi löytyy. Hyvät tyypit tällä sai kolmonen päällä. Eteen laitoin 44 hampaisen rattaan mahdollista duomatic/automaticia varten, ja myös 7-vaihteista napaa silmälläpitäen.NykyJopon korkea ohjaustanko ei mielestäni käy 22" levyrunkoiseen Jopoon, mutta tähän vähän isompaan se näyttää istuvan aika hyvin. Jarruosia, Schimanon PPS osat, ketjusuoja, tarrat, ym.; töitä riittää vielä.

Ensimmäinen Jopoilu suuntautui Ilosaareen

Tähän kuvaan mahtuu monta yksityiskohtaa Jopoista
Etualalla on Jopon originaalimallinen jousitettu satula, kuntokin on tyypillinen. Takana näkyy siniseksi maalattu 60-luvun Jopo. Tarkempi tutkiskelu paljasti rungon etutissittömäksi, siis ensimmäisen tuotantosarjan, prässätyksi levyrungoksi. Etuhaarukkakin oli kyseisen vuosimallin 1966 osa. Jopo on siis joko hyvin harvinainen liikennekäyttöön tehty yksilö, tai sitten myöhemmin KuntoJoposta muutettu. En kyllä huomannut katsoa, että näkyykö merkkejä ylimääräisten osien poistosta. Täytynee palata asiaan. Periaatteessa tuo voi olla myös Jopon Ruotsin vientimalli, Sisu.
Antin Ahven, ja Jopo
Vaihdevaijeri
Vaihdevaijerin sai kulkemaan jokseenkin sulavasti runkoa pitkin. Jäykkälankavaijeri on uusi ja aika tyyris, mutta eipähän jäädy talvikäytössä.
Kiiltävää
Moni olisi halunnut ostaa tuon retron punaisen Adidas-kassin
Jopo Projekti on siis valmis. Aina voi tietysti hieroa yksityiskohtia, esim. tanko kaipaa vihreää väriä. Jopomies on jokseenkin tyytyväinen lopputulokseen.
**)



Tähän väliin heitän pienen erikoisuuden. RetroRide! pyörävuokraustoiminnan myötä meillä oli yksiö vuokralla Helsingissä. Ostin tämän sinisen Jopon(aihion) kolmisen vuotta sitten ja Jopo ja rahat vaihtoivat omistajaa 100m päässä asunnosta.




RetroRide! Bike rental in Helsinki
Hiekkarannalla Jopo Jumbolla
RetroRide! Tähtitorninmäellä

Projektit jatkuvat, uutta pukkaa. Kuvassa hiekkapuhalletut rungot. Takana on Jopo Mobil Luxus vuodelta -68. Suraavana on -71, missä lattojen tilalla pinnat tarakassa, tämä on jo kolmas tässä vaiheessa oleva tunko. Jäykkärunkoinen -68, ja edessä -73. Alkuperäiset värit edestä alkaen: keltainen, metallinpunainen, valkoinen ja kulta. Tulevista väreistä ainoastaan metallinpunainen on selvä.

Jopo Mobil Luxus -68, -71, -68 ja -73
-71 puolikaariketjusuojan kiinnitykseen riittää yksi ruuvi

Ylä- ja alakuvissa on pieni erikoisuus nähtävillä. 1971 Jopossahan on kokokaariketjusuoja. Näissä ei ole. Yhtä kaikki, tarakan pinnat eivät ole koko 1970 vuoden juttu, lattarautojakin on sinä vuonna hitsailtu Jopoihin loppuvuodesta.

Samanlainen -71 projekti, kuin kuvan puhallettu, tässä latat
5.4.2015 valmistunut Jopo 1971, Ekotop-duuning
 
Takana on alla hyväkuntoinen Nokian SL-35 päälirengas 80-luvun alusta. Renkaan kyljen pinta on rasteroitu. Ekotopin Retro SL-35 muotti on vanhempi tähtineen ja ilmakanavineen.

Takimmaisen rengasmuotin numero on 198, etummaisen 179

Henkan Jopo Mobilin vaalean vihreä metalliväri on aika harvinainen. Valmistettu samaan aikaan kuin Sytytä Päältä! Jopo eli tammikuussa 1968.

45 vuotta vanha Jopo Mobil

Puhdasta pintaa, etuhaarukka on toisesta Joposta

Karkea puhallettu metallipinta piti vielä hioa tasaisemmaksi ja sitten oli pohja- ja pintamaalin vuoro. Pinta on vedetty kahteen kertaa ruiskulla. Vaaleat värit, kuten valkoinen, on vaikea saada peittämään tasaisesti. Jopo Mobil on pyöristä kaikkein vaikein tapaus maalattavaksi.

Kahden pintamaalikerroksen jälkeen
Samalla tuli vedettyä harjoitustyönä 22" Kombi, se saa vielä vähän erikoisemman ulkoasun, kun aika on.

Tässä on nyt ensimmäinen metallihohtomaalilla ruiskulla maalaamani Jopo. Pohjaväri, metalliväri ja lakka pintaan. Väri on oma miksaus vähän vaaleammasta punaisesta, tavoitteena oli alkuperäinen punainen metallihohtoväri. Aika lähelle meni. Tämä runko(-68) on sama mikä on tuolla ylempänä toinen neljän ryhmästä. Lokarit saivat valkoisen värin pintaan.

Entisöintiprojekti, menossa eräälle matkailuyrittäjälle

Jopo-lukkoa vaille valmis -68 entisöintiprojekti
Ekotop Retro SL-35 Ride! orkkisrenkaat
Orkkisharmaita SL-35 Jopon päälirenkaita monet ovat kaipailleet. Niitä on tällä hetkellä vain 8kpl.

Tänään 25.3.2014 niitä on nyt myytäväksi asti.  Retro SL-35 on nyt XC-pistosuojattuna. Uustuotannon 24" Jopoon (507mm) on nyt tiettävästi markkinoiden ensimmäiset harmaat päälirenkaat. JoyRideä saa tavallisena ja XC-pistosuojattuna. Linkki.

Uusi raikas tuttavuus 24" Jopoon, Ekotop JoyRide!
Jopo vm. 2011, alkuperäiset renkaat olivat vaihtokunnossa

Mikä lienee Jopon suosituin väri?

Noista vanhojen Jopojen satulaputkista on ollut kysyntää. Pian niitä saa 400mm pitkinä ja 2mm seinämänvahvuudella. Kuvan putki on ihan huulilla.
1970 Jopo ja jopon satulaputki
Projekti valmistui ja siitä tuli suosittu Retroride! Jopo. Ajelin sillä itsekin alkukesästä.
Kaik' on mänt, sanoi Antti Rokka
Parhaillaan vain kaksi pyörää oli pihassa.

Kevät 2015 duunailua.


Talvi 2016 duunailua.




50-vuotias Jopo 1966 syntymäpäivälahjaksi.


Tässä on nyt myytävänä viimeinen vuoden 1966 Jopo. Yhtä kaikki, hyvä ja upea 50-vuotislahja. Hinta 300e.



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

121212

Mukava päivämäärä ja tämän kuukausiperustaisen numerosarjan viimeinen, tällä erää. Seuraava onkin sitten vuonna 2101. Numeroilla on mukava kikkailla, varsinkin kun niitä historiankirjoihin asettelee. Onhan meillä vielä 20.12.2012 ja 21.12.12. Ensi vuonna 13.1.13 ja 31.1.13 sekä 31.3.13, marraskuussa ei ole, kun se päättyy Antinpäivään, mikä tänä vuonna toi myrskyn.

Maistraatti oli buukattu täyteen vihkimisiä, oikea hääpäivä. Tästä aasinsillan kautta maakunta-aviisin toiseen artikeeliin, eikä niinkään kauas: Häästä on kyse.

Aviisin mukaan pelastuslaitos on hommannut nuohoojille häkämittarit. Ensimmäisenä tuli mieleen nuohoojien työturvallisuus. Työ kun on huomattavan riskialtista: pitää keikkua katolla, hengitellä pienhiukkasia ja varmaankin myös häkää. Mittarit ovat kuitenkin kansanvalistusta varten, eli kertomaan uuninlämmittäjille mahdollisista kohonneista häkäpitoisuuksista kotitaloudessa.

Niin, häkähän tappaa. Häkää syntyy epätäydellisen palamisen seurauksena.

Aviisi julistaa: Ehkäise häkäpitoisuuksien syntyminen
-Tulisijan oikea käyttö: pellin sulkeminen vasta kun hiillos on täysin musta

Ei saakeli. Kyllä se on tarkoitus polttaa polttoaine ihan loppuun, ihan tuhkaksi.

Perinteisen rakoarinan läpi saat tuhkat huomattavasti helpommin tuhkalaatikkoon.
Väännetäänpä ihan rautalangasta.
Puupolttoaineen energiasisällöstä noin 30% on puun kiinteässä ainesosassa, jäännöshiilessä.
Hiilen poltto on kiinteän aineen palamista, ja se vaatii runsaasti palamisilmaa eli happea. Hiilen palamisessa ei vapaudu kaasua, mikä palaa pitkällä keltaisella liekillä, vaan hiili hehkuu oranssina hapettuessaan.
Palamisreaktiossa syntyy runsaasti energiaa(lämpöä) vain jos happea on runsaasti.
Muussa tapauksessa syntyy vain häkää, pienhiukkasia ja hiiliä jää jäljelle. Alapuolella on kiukaan yhden lämmityskerran saldo: tuhkaa, pieniä hiilinokareita ja osittain palamatonta puuta.

Puun poltto kiukaassa ei ole kovin optimaalista. Tuhkaa, hiiltä ja palamatonta.
Se, että varttuneella väellä on kova hinku ja kiire laittaa hormipelti kesken polton kiinni, selitys löytyy taas kerran tuolta historiasta. Ei tarvitse mennä kuin tuonne 60-luvulle, niin oli ihan yleistä, ettei taloissa ollut sähköä. Nykyihmiselle voi olla ihan mahdotonta ymmärtää sellaista tilannetta. Valaistus tapahtuu tulella, ruoka laitetaan tulella, kuuma vesikin syntyy tulella. Jos tulta ei tehdä, niin mikään noista ei onnistu. Tuossa tilanteessa kuivat polttopuut ovat elämän ehto. Asunnot ovat hataria ja vetoisia. Kaikki tuo vaatii melkoisen määrän pilkkeitä, ja se taas vaatii valtavan työn että niitä on jatkuvasti käyttää. Puusavotassa ja lämmittämisessä on kova homma, ja sitä työtä ei haluta päästää harakoille. Pelti siis kiinni nopeasti. Hatarissa kämpissä ei ehkä kuoltu häkään niin helposti kuin nykyisissä tiiviissä rakennuksessa kävisi. Perinteet säilyvät ja ne omaksutaan yhä uudelleen. Perusteet, jos niitä edes oli, ovat hälvenneet.

Tuhkakerroksen alla osaa olla kerros hehkuvaa hiillosta vielä päivien päästä
Ensin se tärkeä turvallisuusasia. Tuossa yläkuvan tuhkalaatikossa on tyypillisesti jopa useita vielä hehkuvia kerroksia pintatuhkan alla. Palaminen(kyteminen) voi kestää melkein viikon ja ilman savupeltiin tehtyä epätiiveyttä häkä voi levitä asuintiloihin vaikka alipaineisuudesta johtuen. (Tämän pystyy niillä nuohoojien häkämittareilla, mahdollisesti, todentamaan).

Sitten tekniikka- ja päästöasia. Tuo puun kiinteän ainesosan, hiilen, energia on tarkoitus ottaa talteen. Hiilet ovat siis tarkoitus polttaa ihan viimeiseen pisaraan saakka, siis, viimeiseen tuhkahiutaleeseen saakka. Polton kesken jättäminen tarkoittaa suoraan väärää polttotekniikkaa, energian tuhlausta ja tarpeettomia päästöjä, ja boonuksena tulee hengenvaara. Hiilen poltosta tulee toiseksi eniten päästöjä. Ilmapellin laittaminen pienelle hiiliä poltettaessa, siis kituuttaminen ja kuvitelma ettei lämpö karkaa harakoille, ei tuota toivottua energiaa. Pihistelyllä ei synny energiaa. Syntyy häkää ja pienhiukkasia. CO:sta puuttuu se toinen O; energiaa ei edes syntynyt. Syntymätöntä energiaa kun on vähän huono ottaa talteen. Tähän kuvioon istuu hyvin mattinykästely: Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.
Se entisajan pihistely kenties soveltui, ainakin kuvitteellisesti, hatariin mökkeihin. Ettei kaada kannettua vettä maahan.
Jäännöshiilien poltossa ilmapelti täysille, hehkua hiilille, näin syntyy energiaa. Sitten kun hiiliä on enää vähän, ilmapeltiä pienemmälle, tuhkat luukkuun ja savupelti hiukan raolleen. Saatavissa oleva energia tehtiin, otettiin talteen ja häkälähdettä on mahdollisemman vähän ja sekin menee pellin raosta tai siihen tehdystä reiästä ulos. Vaikka savupellin jättäisi kokonaan auki, silloin ei juurikaan tapahdu virtausta uunin läpi, kun kaikki ilmapellit ovat kiinni. Harakoille menee säteilylämpöä rakenteista. Tässä mielessä savupellin voi jättää aavistuksen raolleen vaikka yöksi. Energiahukkaa ei juuri synny, mutta turvallisuustaso nousee merkittävästi.

On noissa lehtien artikkeleissa ihan oikeaa ja tähdellistä asiaa. Viranomainenkin tekee ihan oikein noin neuvoessaan. Käsittämätöntä vain, ettei noita savutupalaisten perinteitä edes kyseenalaisteta, vaan samaa perinnettä jauhetaan kirkkain otsin aivan kuin niillä olisi joku oikeutus määritellä nykyisyyttä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

TUOHI - BIRCH BARK


Puun kuoriosa on korkkiutunutta, kuollutta puun solukkoa, missä on paljon uuteaineita. Koivun kuorikerros, tuohi, poikkeaa muiden puulajiemme kuoriosasta.
Mustavalkoinen luonnon materiaali


Valkomusta koivupuun runko synnyttää aina lämpimiä mielikuvia, ja onhan se tärkeä lämmönlähde klapeina. Tuohen valkoinen väri on peräisin betulinolista(triterpenoidista), joka on aseptinen aine. Tuohi koostuu hyvin ohuista kerroksista ja sillä on käpristymistaipumus ulospäin, eli vastakkaiseen suuntaan kuin rungossa. Näistä seikoista johtuen tuohi syttyy hyvin. Tuohessa on yli 70%:a hiiltä, ja lämpöarvo on noin 50%:a parempi kuin muiden puulajien kuorella. Tämä tarkoittaa, että haihtuvia(ja palavia) orgaanisia yhdisteitä on alle 30%:a ja lämpöarvo olisi hyvä, jos tuo kiinteä ainesosa, hiili, myös palaisi. Puuaines koostuu pääasiallisesti selluloosasta ja ligniinistä. Nämä monimutkaiset molekyyliketjut koostuvat vedystä H, hiilestä C ja hapesta O. Palamistuotteet ovat näiden yhdisteitä.

Tuohi sytykkeenä

Haihtuvat ainesosat riittävät vapauttamaan hiilen pienhiukkasiksi

Tuohella on historian saatossa ollut monia hyödyllisiä käyttökohteita, mutta yleisin käyttökohde on polttopuiden sytyttäminen. Jokainen voi tehdä omatoimisen testin ja kenttäkokeen sytyttämällä tuohenkäppyrän ja katsomalla mitä tapahtuu. Sakea, tuprahteleva, musta savuvanahan siitä syntyy. Tämä onkin ainutkertainen näky, kun pienhiukkasen näkee. Tämä nokivana sisältää niin valtavan määrän pieniä hiilipartikkeleita, että se on visuaalisesti helposti todettavissa. Puun poltosta syntyy aina päästöjä: hiilivetyjä, häkää ja näitä pienhiukkasia. Tuohesta syntyy ylivoimaisesti eniten pienhiukkasia, sen kertoo jo kemiallinen koostumus. Termi ”nokikoivu” ei tarkoittane pelkästään puunrungon mustempaa ulkonäköä. Tuohen hiili on kuitenkin mahdollista polttaa; se pitää vain tehdä kuten jäännöshiilien poltto: runsaalla hapella ja kovalla vedolla hehkuttamalla korkeassa lämpötilassa.

Koivun tuohella on valkoisen kauneutensa alla sysimusta puolensa. Betulinoli parantaa, hiili tappaa.
Tuohen osuus koivupuusta on noin 10-15%:a ja se on kiinni melkein jokaisessa klapissa. Koivuklapien latominen tulipesään ja sytytys tuohella alapuolelta on perinteisin tapa sytyttää. Nyt tiedetään, että se on paras tapa synnyttää pienhiukkasia. Tuohen hiilellä ei ole mitään mahdollisuutta palaa(eli yhtyä happeen) kylmässä uunissa, sytytysvaiheessa. Tämä palamaton hiili leviää ja laskeutuu savupiipustasi lähialueellesi nyt näkymättöminä pienhiukkasina. Kun hengität, pienhiukkanen menee keuhkoihisi, edelleen keuhkorakkuloihin ja hiukkasista pienimmät siirtyvät verenkiertoosi. Mutta ei yksi hiukkanen tapa. Hiukkaset kertyvät ja aiheuttavat tulehdustiloja ja tukoksia verisuonistossa. Seurauksena on infarkteja ja aivohalvauksia sekä muita välillisiä vaikutuksia. Koivun tuohella on valkoisen kauneutensa alla sysimusta puolensa. Betulinoli parantaa, hiili tappaa.

Tähän asiaan on suhtauduttu hyvin yliolkaisesti. Asiasta on myös vaiettu eri intressien takia. Nuotiosavukansan historiallinen taakka painaa ankarasti asenneilmastoa. Kuitenkin Suomessa menehtyy vuosittain 2000 ihmistä pienhiukkasten terveysvaikutuksiin. Millä muulla yksittäisellä ilmiöllä on samanlainen tuhovoima? Nämä pienhiukkaset tuotetaan asuinalueilla yksittäisten ihmisten, puulämmittäjien, toimesta. Energiantuotannon savupiiput sijaitsevat teollisuusalueilla, poltto-olosuhteet ovat oleellisesti edullisemmat ja savukaasut puhdistetaan.
 
Tulisijatekniikka

Tämän tulisijan kehittyneintä tekniikkaa edustaa Aaltoarina, mikä jakaa ensiöilman paremmin
Pienkiinteistöjen tulisijat ovat hyvin yksinkertaisia tekniikaltaan. Alhaalta tuodaan primääri-ilmaa(ensiöilma), jossakin määrin sekundääri-ilmaa(toisioilma) takan luukun reunoilta. Edistyksellisintä tekniikkaa edustaa palamisilman esilämmitys jossakin määrin, sekundääri-ilma takaseinälle kuumimpaan paikkaan ja turbulenssin muodostaminen tulipesään. Näistä viimeksi mainittu on parin vuoden takaa ja edelliset jo pian parinkymmenen vuoden takaa. Kaasuvirtaukset tapahtuvat luonnonvedolla. Muuta vaihtoehtoa ei ole, koska tulisija olisi muuten tekninen laite, kattila, ja sijoituspaikka tekninen tila, pannuhuone.

Kiukaan tekniikka on hyvin yksinkertainen
Puhdas poltto - Mission Imbossible?

Lämmittäjälle asetetaan näin suuria vaatimuksia: yksinkertaisella tekniikalla pitäisi tuottaa lämpöä puhtaasti epäedullisessa muodossa olevalla polttoaineella. Onko tehtävä mahdoton? On ja ei. Perinteisellä välinpitämättömällä asenteella puun pienpoltto pitäisi kieltää välittömästi. Selkeällä asennemuutoksella puun puhdas pienpoltto on mahdollinen. Suurimmat päästölähteet tulee tunnistaa ja korjaavat toimenpiteet tulee kohdistaa niihin.

Markkinamiehet mielellään edesauttavat mielikuvaa, että kun ostat meiltä uuden tulisijan, niin kyllä sitten on puhdasta ja ekologista. Pitää osittain paikkaansa, malliston huipulla on juuri noilla aikaisemmin mainituilla ominaisuuksilla varustettuja tulisijoja. Malliston myydyimmät ovat sitten hinnan vuoksi tekniikaltaan samanlaisia kuin käytössäsi oleva. Vuosikymmenien ekoinvestointi? Kehitys menee eteenpäin? Toinen harhakuva liittyy laiskuuteen. -Kun sinne tulisijaan vähän puuta heittää ja vielä tikun perään, niin hyvin syttyy ja palaa puhtaasti, itsestään-. Eipä se noin mene, vaikka annettaisiin ymmärtää. Jos et viitsi nähdä vaivaa puun polton eteen, älä polta. Aiheutat vain vahinkoa. Ei päästöjä ilman tulta.

Palovyöhyke etenee oikeaoppisesti ylhäältä alaspäin. Pyrolyysikaasut palavat
Lähtökohta on, että polttopuut ovat kuivia. Kuorettomasta puusta tulee pienhiukkasia oleellisesti vähemmän, erityisesti koivun osalta. Päältä sytyttämällä pyrolyysikaasut saadaan poltettua tehokkaimmin. Puiden latominen ilmavasti mahdollistaa palovyöhykkeen sujuvan etenemisen alaspäin ja kaasujen tehokkaan polton. Polttopuiden tasainen lisääminen mahdollistaa palamisilman hapen riittävän saannin palon eri vaiheissa. Palamisilmaa on mieluummin annettava enemmän ja vetoa rajoitettava savupellillä. Jäännöshiilet tulee polttaa nopeasti runsaalla hapella ja kovalla vedolla.

Edelliseen kappaleeseen on kerätty ne oleellisimmat seikat, millä puun pienpoltosta saadaan mahdollisimman puhdasta eli päästöjä vähän ja energiaa paljon. Nämä seikat ovat monille lämmittäjille kuitenkin tasan päinvastaisia, mitä on totuttu tekemään. Kysymys kuuluukin: haluatko jatkaa saastuttavaa ja epätehokasta lämmitystapaa ja pitää yllä välinpitämättömyyden kitkeriä nuotiosavuja vai haluatko siirtyä menneisyydestä nykyisyyteen, vastuulliseen ja tehokkaaseen puun polttoon?  Se on jokaisen tehtävissä.

Vaikka teet sen hyvin, päästöjä syntyy aina. Nämä pienhiukkaset syntyvät koivun tuohesta
Tuohen osalta on surkuhupaisaa, että esim. paloviranomaiset varoittelevat, että koivupuu(siis sen tuohi) nokeaa uuneja. Paloturvallisuudesta ollaan huolissaan, ja niin pitää ollakin. Muutamia tai muutamia kymmeniä nokipaloja syttyy ja vahinkoja syntyy. Ne ovat tietysti torjuttava ja torjuttavissa. Mutta vain pieni osa syntyneistä pienhiukkasista päätyy noeksi uunin kanaviin ja hormiin. Valtaosa siitä pienhiukkasarmeijasta tulee piipusta ulos. Tämä näkymätön armeija hyökkää alas muutamien satojen metrien alueelle valikoimatta uhrejaan vauvasta vaariin; sinä olet tämän armeijan komentaja, vain sinulla on vastuu siitä. Muutama pataljoona suomalaisia kaatuu, on se vähän enemmän kuin muutama nokipalo, mutta samasta asiasta puhutaan.

Puhtaan polton polku


Ensimmäinen askel puhtaaseen polttoon: Sytytä Päältä!
Näin poltat puuta puhtaasti:

·         - vain kuivaa puuta uuniin
·         - ensimmäiseen polttopuupanokseen kuoretonta puuta
·         - sytytys päältä oikealla työkalulla
·         - puiden lisäys tasaisesti polton aikana
·         -  happea aina enemmän kuin vähemmän
·         - jäännöshiilien poltto nopeasti kovalla vedolla

Muista myös seuraavat asiat:

-          -> paperipohjaiset roskat kierrätykseen, myös muovipitoiset maitotölkit
-          -> kemikaaleja ei ole syytä polttaa pienkiinteistöjen tulisijoissa
-          -> sanomalehdissä on raskasmetalleja, älä polta, vie kierrätykseen
-          -> ei muoveja uuniin
-          -> ulkokuiva puu ei ole kuivaa, ota ne kuivahtamaan sisälle ajoissa

Mistä syntyvät pahimmat päästöt?

Siinäpä se, koivun pintalauta. Materiaali, millä tuotetaan pienkiinteistöjen tulisijoissa maksimimäärä pienhiukkasia kuivallakin puulla. Ja tuhkaa tulee tuhottomasti. Puhtaasta mäntypuustakin tulee melkoisesti päästöjä, lähinnä raskaita hiilivetyjä(PAH-yhdisteet, =polysyklinen aromaattinen hiilivety), ja tämä korreloi pienhiukkasten kanssa, mutta koivun tuohi vähäisellä puuaineksella on päästökuningas. Onneksi tämä materiaali menee suurilta osalta hakkeeksi ja poltettavaksi voimalaitoskattiloihin.
Entä pienkiinteistöjen koivuklapit, omat puut?  Ne pitää vain osata polttaa mahdollisimman puhtaasti. Ominaisuudet ja ohjeet ovat tuossa edellä. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi, kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Toisaalta, ja onneksi, jotkin teollisten polttopuiden tuottajat ja myyjät ovat jo menossa oikeaan suuntaan. Koivurangat ovat osittain kuorittuja, pilkottu ja kuivattu koneellisesti. Kuorittu sen takia, koska tiivis koivun tuohi ei päästä vettä lävitseen eli pilke kuivuu huonosti koneellisessakin kuivauksessa. Kuoriminen nopeuttaa kuivumista ja tekee tuotteesta tasalaatuisen. Seuraava askel onkin jo hyvin lähellä puhdasta polttoa. Itse asiassa sille on tilausta. Kuoreton polttopuu on myös roskaamaton, yhtälailla kuin vähäpäästöinen.

Asennemuutos

Tämä kaikki vaatii vain selkeän asennemuutoksen. Se, miten olen tottunut toimimaan ja oikeana pitämään, ei ehkä olekaan kovin puhdasta polttoa. Tiedostaa ja tunnustaa se. Aina voi parantaa. Miksi kantaisin puut sisälle juuri ennen sytytystä ja yrittäisin sytyttää vettä? Käyttäisinkö siihen sytytysapuna jotakin kemikaalia, että saisin ensin haihdutettua veden ja sitten vasta kaasun syttymään? Nyt päästöjä on syntynyt jo tavattomasti, monikymmenkertaisesti, verrattuna oikeaan tapaan. Miksi ostaisin 10 kuutiota klapeja, kun puhtaammin poltettuna 6-7 kuutiota riittää. Ostanko ja kantelenko niitä puita huvikseni? Entä tekisinkö ruokani ympäristössä, missä juuri poltin kemikaaleja tai raskasmetalleja, ja missä kemikaaleja edelleen höyrystyy? Ja söisinkö vielä sen ruuan, missä on kemikaalijäämiä? Nämä kysymykset kohdistuvat sinuun itseesi. Jos teit sen huonosti, seuraukset osuvat rankasti lähiympäristöösi. Se ajatus, että minä teen kotonani tulisijan ääressä mitä haluan ja miten haluan, mihin se perustuu? Noin voi ajatella vain pelti kiinni. Et kuitenkaan tee niin? Et halua vahingoittaa itseäsi? Millä oikeudella tekisit sen muille? Ainesta kuitenkin olisi parempaan? Elämä jatkuu puhtaamman polton merkeissä.

Vain asennemuutoksella päästään puhtaampaan puun pienpolttoon

torstai 8. marraskuuta 2012

Haavantuoksuisessa saunassa

Talvi tulee, keikkuen. Sain inspiraation pestä rantasaunan. Ritilät irti lauteista ja kunnon jynssäys. Lattia ja lattiakaivo samoin. Kylmällä vedellä, olihan se hiukan hyyvävä kokemus, jos lie raikaskin.
Lauteet ovat olleet paikallaan melkein kymmenen vuottaa. Tein ritilät oikein kolmoslaadun haavasta. Hyvin ovat asian ajaneet. Toinen inspiraatio ajoi nämä kolmoset pätkiksi, tulipahan puhdasta polttopuuta kiukaaseen.

Kummasti se mieltä virkistää, kun alla on uudet laudelaudat. Nyt ihan kakkoslaatua. Nämä haapalaudat olivat pitkään jemmassa. Saunassa on aika monta puulajia: haapaa, leppää, kuusta, lehtikuusta, mäntyä ja tammea. Lehtikuusi on erinomainen välitasolla ja penkissä. Kaikki on raakapuuta, mitään suoja-aineita ei ole käytetty, hyvin ovat säilyneet runsaasta käytöstä huolimatta.


Ei vielä, kengät jalassa. Tulet ensin.











Rakovalkia, noin ne liekit etenevät ylhäältä alaspäin. Pyrolyysikaasut palavat; se on vähän niinkuin pakkorako. Liekkiä pitää tuijotella, että sen palamisen kemian ja fysiikan ymmärtää. Suurin osa toljottaa liekkiä ajattelematta mitään. Kumpi on parempi?






Nuo savut eli pienhiukkaset syntyvät edellisen kuvan seuraavassa vaiheessa, kun liekit etenevät alapuolella oleviin koivuklapeihin. Koivun tuohi saastuttaa muuten niin puhtaan ilman mökillä.









Kaunis ilma, kaunis kuva, ennen hämärää.
Kävin kahdesti tuolla vedessä, villasukat jalassa.
Haavantuoksuisesta saunasta. Siellä, saunassa, mieli lepää...















lauantai 27. lokakuuta 2012

TALVI JOPO

Jopon valmistus siirtyi v. 2008 Taiwaniin.
Kuvassa on sellainen, runkokokona nyt 24". Jatkokäsittely tapahtui ihan kotoisasti täällä kotimaassa Suomessa. Pitänee laittaa Made in Finland -tarrat, jos sattuupi löytymään. Ensimmäisen Taiwanin tuotantosarjan, niistä kolmesta vuodesta, osat ovat parhaat. Vaikka joku haemaelaenen kaikkensa yritti, siis ajoi eikä huoltanut, aihio oli kunnostuskelpoinen. Nyt, Taiwanin ihme, on uutta parempi, vertaansa vailla oleva Talvi Jopo, Suomen talveen.


Purin pyörän atomeiksi, korjasin osat, hioin ja ruiskumaalasin rungon. Hitsasin pienet klipsut vaihdevaijerille. Edessä on nyt napadynamo ja Nokian Mount & Ground W144 nastarengas, taakse tulee sama rengas kun kelit vaativat. Takakiekko on Sram:n kolmivainteinen, kiertovaihtajalla, ohuet öljyt sisällä. Passivoidut ketjut olivat, ihme kyllä, käyttökelpoiset edelleen. Taiwanilaisen ja Suomalaisen 24" Jopon tunnistaa helpoiten ketjusuojasta.



Monen sorttista talvipyörää. Valkoisessa Jopossa on nyt nastarenkaat. Dynamovalo vaihtui. Srammin vaihdevaijeri osoittautui jäätymisherkäksi. JaffaJopossa on alla vanhat kunnon Nokian Hakkapeliitta nastarenkaat. Duomatic 1112 2-vaihteinen takanapa pelaa talvella kuin junan vessa. IsoJopo ei ole ollut tänä talvena liikenteessä. Ajateltiinkin laittaa se maailmalle.




Omassa talvikulkupelissä on alla Nokialaiset nastarenkaat, rengaskoko 47*559. Jopohan on Taiwanilaista alkuperää vuodelta 2008. Nyt se on Tuned in Finland by Ekotop. Taisin johonkin väittää, että tämä on toinen uustuotannon IsoJopo. Pysyn edelleen väitteessäni. Kaiken kaikkiaan, tämä on erityisen hyvä talviajoneuvo.





Asensin vanhanmallisen etuvalon alaheijastimen kera, jonka otin Helkama Ainosta. Poltin piti vaihtaa 6 volttiseksi. Hyvin valaisee. Kuvassa näkyy Schimanon napadymamo, malli Nexus Inter L HB NX-10, lieköhän ensimmäisiä? Maadoitus suoraan runkoon. Ostin tämän uusvanhan kiekon käyttämättömänä. Kuvassa myös etujarrut, mitä ei normi Jopoissa näy.
Takanapa Fichtel&Sachs Torpedo Duomatic Automatic, aika pitkä nimi. Punainen kilpi meinaa, että välitys on 22"-24" kiekkoja varten. Sininen on isompia varten. Eturattaan koolla välityksen sai hyvin passattua käyttökelpoiseksi 26" pienemmälle kiekolle.
Tähän napadynamoon kuuluu katkaisija, punainen täppä palaa, kun valo on kytketty päälle. Dynamolta tulee vain yksi piuha. Valmius olisi myös takavalolle. Aiemmassa kuvassa näkyy Airamin led-takavalon kiinnike, sain sen tänään 13.1.13 taas toimimaan.







Nokian XXX Fat Tyre on hyvä lumella. Leveä rengas, pehmeä kumiseos ja mainio uritettu X-kuviointi antaa hyvän kitkapinnan talvikeleihin.











Tyyliä riittää, ja pitoa, vaikka tyyli onkin pitelemätön.

Uustuotannon Jopoissa on käytetty Kendan renkaita(Taiwan 2008-2010) ja Impac, sittemmin Jopon logolla varustettuja kesärenkaita. Ne kelpaavat sileäpintaisina huonosti Suomen talveen.
Kotimainen päälirengas Pacer(kuvassa) on Suomen keleihin suunniteltu ja Lieksassa tehty laadukas rengas myös talvikeleihin. Pintakuvio on karkeahko, mutta hyvin rullaava. Kuvan rengas on pistosuojattu 24" Suomi Tyres Pacer XC Lux 47*507mm. Jos et halua laittaa nastarengasta alle, tässä on toiseksi paras vaihtoehto talveen.

Uusin hankinta, limevihreä vuoden 2011 Suomi-Jopo. Paras talvikuosi, alla Lieksalaiset nastarenkaat, Mount & Ground W144. Edessä napadynamovalo ja kahdella automaattivaihteella edetään. Ei ole vaihdevaijereita jäätymässä ja vaihteensiirrintä pakasessa palasiksi menemässä.
Ekotop-tuning.





Jopon paras takanapa talvella, 2-vaihteinen automaatti, Sram Automatix.










Tänä talvena 2014 on talvi-Jopona tämä sinivalkoiseksi tuunattu entinen tehdasJopo, minkä ostin konkurssipesältä. XXX-renkailla mainio pyörä lumikeleillä.









 Snowman

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Syksyn ensimmäiset savut

Lämmityskausi on jo alkanut haastavissa merkeissä. Kosteaa on ollut tavattomasti, ja se näkyy polttopuissa. Ja savupiipuissa. Hiukkasarmeijat ovat liikkeellä.

Omalta osaltani puun poltto lämmitysmielessä alkoi mielenkiintoisissa merkeissä noin 2,5 kuukauden tauon jälkeen. Tapanani on työskennellä tallin päädyssä. Elokuussa, ihmettelin että palaako jossakin, kun nenään kävi palaneen muovin käry. Hetken kuluttua naapurin piipusta alkoi tulla reilusti savua. Tuuli painoi kaiken savun suoraan alas naapurin pihaan, siitä edelleen työskentelypaikalle; tallin ja talon väliin kun muodostuu tuollainen tuulitunneli. Hetken siinä savussa meni ihmetellessä, sitten alkoi tuntua epämielyttävältä, kun sisäänhengitys oikein sattui, keuhkoissa ikäänkuin poltteli. Ei saakeli, kyllä siitä piti lähteä puolijuoksua pois selvemmille vesille. Tuonnempana, tuulen suunta hiukan muuttui ja savut painelivat sitten kadulle ja hommat saattoivat jatkua.Toista kertaa en oikeastaan välitä tuollaiseen tilanteeseen joutua.
Mistä tuo kaikki johtui? Ensin paloi "sytytyspalan" pakkausmuovi, polypropeeni, ja sitten varmaankin se kemikaali, mikä poltteli keuhkoissani. Hiilivedyt ja pienhiukkaset hyökkäsivät elimistööni ja minä seisoin hölmönä, ennenkuin ymmärsin häippästä.

Asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta.Eikä kaikki ole mustavalkoista.











Muutamaa päivää myöhemmin oli oma vuoroni sytyttää tulet. Olin valinnut jo aikaisemmin sopivan mittaisia kuorettomia klapeja sisälle kuivahtamaan. Ennakkotunnelmat olivat epäilevät. Kylmä vuolukiviuuni, mutta toivottavasti kuivat puut. Keko komea ja Sytsi päälle. Hyvin lähti! Menin ulos katsomaan mitä piipusta tulee. Sitten menin ikkunasta katsomaan onko siellä ensinkään tulia, kun piipusta ei näy mitään. Olihan siellä, hyvät tulet, ja taas köli pystyyn. Ei näy savuja, ei. Eikun kiipeämään katolle piipun viereen savuja haistelemaan? Ja kyllä, kun katsoi tuulen suuntaan kirkasta taivasta vasten, saattoi havaita, että kyllä siinä on muutamien kymmenien metrien mittainen "savuvana". Vaikka kokemusta on tämän projektin ja tutkimuksen tiimoilta kertynyt melkoisesti, olin ällisytynyt. Ei se aina noin hyvin lähde, mutta ne syksyn ensimmäiset omat savut jäivät näkemättä.

Kehittämäni tuote, Sytsi, on kierrätyskartongista valmistettu, ja sen sytytysteho perustuu virtaustekniikkaan. Kemikaaleja siinä ei ole, eikä tarvita. Sytsi ja ohjeistamani puiden asettelu edesauttaa turbulenssin syntymistä tulipesään, mikä taas tehostaa pyrolyysikaasujen ja hapen sekoittumista keskenään.



Omalta osaltani tämä puhtaamman polton projekti on kestänyt vuosia. Tänä syksynä näin ensimmäisen artikkelin, jossa selkokielellä sanotaan ettei puunpolton savuissa pidä olla, vaikka se haju olisikin jostakin syystä hyvä. Se savu kun sisältää terveydelle vaarallisia pienhiukkasia.
Tuo toteama on aika itsestään selvä, vai onko? "Sehän on vain savua".
Oma oppi syksyn ensimmäisistä savuista oli yhtä itsestään selvä. Kemikaalit ovat myrkkyä poltettuina. Ei se tainnut kuitenkaan olla niin itsestään selvä, ennen niitä henosia.