sunnuntai 28. elokuuta 2016

Jopo 1967 projekti

Vuoden 1967 Jopo on mielenkiintoinen. Niitä kun ei oikein ole. Voi kai sanoa, että maantiepyöränä tämä vvuosimalli taitaa olla harvinaisin. Luonnollisestikin, vielä nimittämätön esituotannollisen sarjan pyörä vuodelta 1964, on se kaikkein harvinaisin. Mutta, se ei olekaan vielä Jopo.
Vuonna 1967 tehtiin ensimmäiset prässättyrunkoiset versiot, etutisseillä. Yksi pieni muutos tuli valmistustekniikan lisäksi runkoon. Niinkin pieni asia kuin lukon kiinnikkeet takahaarukan yläputkiin.
Ensimmäinen versio lukon kiinnitystavasta

Lokarinkiinnikkeen alle on hitsattu pienet laput, mihin on taas hitsattu ruuvit. Aika näpertelyä. Seuraava yhdistelmäversiohan jäi sitten käyttöön loppuajaksi. Huomattavasti kätevämpi valmistaa. Kyseinen läkkäre tuli käyttöön vuoden alusta 1968.

Runkonumeron paikka muuttui
Toinen muutos tuli käytännön syistä. Ohjainpylvään putkeen oli kätevä lyödä stanssilla numero. Nyt prässätyssä rungossa kyseisessä kohdassa olikin loivakaarinen levy, mikä on huono paikka leimaamiselle. Sinne poljinkeskiö putkeenhan se merii sitten heilahti. Alkuun kirjainten lisäksi juoksevia numeroita oli vain kolme, mitkä vissiinkin riittivät vuotuisille tuotantomäärille. Yksi, mikä ei muuttunut, on nuo stanssit. ne on samat kuin 65-66 Jopoissa. -68 alusta kirjaisinkoko on suurempi ja numeroita nyt neljä. Tarkkasilmäinen jo ihmetteleekin? IJ584, lokakuu 1968, sannopi tuo tunnus. Ainoassakaan vastaan tulleessa vuoden 1968 ei ole em. yksityiskohtia. IA, IB ja IC ovat yleisimmät, eli vuoden alun kuukaudet. Kovasti minä kaipalen sitä omaani, ID:tä. Ehkä jonakin päivänä...

1967 rungot?
Esittelenkö nyt tässä -68 runkoja kuusseiskoina? Runkonumerojen perusteella kyllä. Tuo toinen on IL504 eli joulukuu 1968. Väitän, että nämä rungot ovat leimattu vuonna 1967 seuraavalle vuodelle.
Nämä ovat vanhan tehtaan kamaa. Uusi tehdas otettiin käyttöön  kuuskasi alusta, ja siellä painettiin täyttä häkää uusia versioita.

Siinä se on, vuoden 1967 Jopo, Kunto Jopo
Todellakin, ainoa näkemäni -67 Jopo, on KuntoJopo, aidosti runkonumeroa myöten. Samaista kuntoJopoahan on tehty pilvin pimein etutissittömänä ja ne kaikki ovat vuodelta -66, GF123 ym.

HB751, helmikuu 1967
 Kaksi näitä minulla on ja ne on nyt aikomus laittaa ensi vuodeksi tien päälle.


Mökkimaisemissa, vielä
Alustava suunnitelma on, että toiseen jää Kunto Jopo tarrat, eli valkoisella edetään. Toinen muuttaa muotoaan, ja väriään.

Etutissit, huomaa, toisessa on leijonanpäätarrat, toisessa ei

Kaivoin tänään 19.11.16 neljä ensivaiheen projektia hollille. Mukana on tuon yläkuvan etummainen, kun on hierottu kauppoja takakiekosta ja poljinkeskiön osista. Pitänee pian purkaa irti. Samoin yhdesta rungosta on kaupat tekeillä. Sitä tosin en ole kovin halukas myymään. Sininen kun on aika harvinainen 70-luvulla ja ensi vuonna on sinivalkoinen vuosi.

Pari muuta on 26:ia; toinen Poni, toinen IsoJopo. Poni on tulossa omaan käyttöön. Ehkä siinä on oman blokin aihe.

Taas on pari askelta otettu eteenpäin. Kunto-Joposta lähtee irti tämmöisiä osia.

Meisseli on pakista
Yleensä nämä Kunto-Jopot ovat maalattu ensin karpalonpunaisiksi. Tämä -67 onkin nyt sinisenä maantielle ajateltu. Ehkäpä se pääsekin 50-kymppisenä maantielle 100-vuotiaan Suomen väreissä.

Suomenlipun värit ihan alkujaan
Tästä en nyt ota pois noita kierreholkkeja, vaikka ne tässä helposti olisi otettavissa, vaan laitan siihen käypäsen kasettikeskiön, ja kammet sen mukaan.

BSA-kierrehän siinä on

Siellä se sininen alkuperäisväri tässäkin Jopossa pilkottaa, IB311 ja -67 runko.


Kunto-Jopo projekti on edennyt hiukan. Kaikki ylimääräiset osat on nyt poistettu ja kuvassa näkyvä ketjusuojan kiinnikkeen hitsiä on vahvistettu. Yläpuolen kuvan runko sai tänään pohjamaalin. 2.1.17.

Sama Jopo IB311
11.3.2017 Jopo sain taannoin suomenlipun sinisen värin. Toinen, minkä ajattelin tehdä nyt itselleni, Sisu Mobilin tilalle, sai oman miksauksen väriin. Maalasin nimittäin tämän ensin ja kaadoin taivaansinisen värin suoraan kippoon puhdistamatta sitä. Tummempi sininen teki silmissäni originellin säväyksen.

Jopo Mobil IB.... myös
Tämän Jopo Mobilin runkonumero on myös IB...., numeroita en nyt muista, mutta runko on aivan eri koppa. Valmistusnumeron perusteella molemmat on tehty helmikuussa -68. No can do, ainakaan samassa tehtaassa.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sisu Mobil

Sisu oli Jopon vientimalli, lähinnä Ruotsiin. Luonnollisesti siinä oli parhaat varusteet siihen aikaan. Ruostumaton teräs maksoi mustaa rautaa selvästi enemmän, ja rst-lokarit olivat vielä harvinaisia. Ruotsiin sitä kyllä laitettiin, eikä takalokarin päätä tarvinnut maalata valkoiseksi. Kissansilmäkin oli rst-runkoinen ns. mopomallinen. Vannekehät kromatut ja etujarrukin löytyi.

Sisu Mobil Ekotop-duuning

Tein itselleni Sisu Mobilin. Aihio on suomalainen kullanvärinen Luxus-malli. Sisuja on viety Ruotsiin ainakin metallinsinisenä ja -punaisena. Tarramalleja on ainakin kaksi. Tuo yläpuolella näkyvä ja Jopo-kirjassa on kuva tyylitellymmästä fontista.

Hiekkarannalla




Tuokiokuvia matkan varrelta. Ostin tämän aihion Tuusulasta ja se jäi odottamaan aikaansa useaksi vuodeksi. Kunnes sai raepuhalluksen pintaansa ja edelleen odottamaan.

Lukon profiili
Karpaasit halki vuosikymmenten ovat rutistelleet alahaarukkaputkia jalasta kiristäessään. Haarukkaputket ovat molemmista päistään umpinaiset ja vuodeaikojen vaihtelusta aiheutuva kondenssivesi syö putkia sisältä.

Tyypillinen Jopo jalaksen kiinnityskohdasta
Reikien paikkaaminen hitsaamalla on aika turhauttavaa hommaa, eikä millään tavalla järkevää, jos reikiä on hajallaan ja paljon. Helpompi on laittaa syöpynyt putki poikki ja uusi tilalle.

Pätkä pois...

... ja uusi tilalle
Runko oli siis kolaroitu tai romuna kasan alle jääneenä. Heijasteet mallipinnassa kertovat muodonmuutoksista. Vastavoimaa ja sitkeyttä tilalle, ja niin vain runko oikeni niin, että renkaat kulkevat samaa uraa ja ohjain- ja satulapylväs ovat samassa linjassa tarkasti.

Heijasteita riittää kovia kärsineessä rungossa
En ollut tyytyväinen tuohon ensimmäiseen pintakerrokseen, joten karhunkieltä ja uusi pinta.

Tästä sain idean kemuun


Kevät

Tuohon aikaan taivaalla pörräsi vanha kaunotar, Dakota. Siihen oltiin asentamassa nykyaikaista navigointijärjestelmää. Ylilentoja oli lukemattomia. Kaunista katseltavaa.

Douglas DC-3, Dakota

Vaikka Jopojen laittaminen ottaa paljon aikaa, ei se koko elämä ole. Jopon selässä saa kyllä laajennettua näköaloja.

Vappu 2016

Valaisevia yöpilviä

Toteutin myös pitkäaikaisen suunnitelman musta/harmaasta Ekotop JoyRide! Joposta, kun sopiva aihio löytyi.

Ekotop JoyRide! Jopo, näin aika paljon vähemmän taiwanilainen

Jatkan kertomusta, jahka seikkaluja Sisunselässä syntyy...


torstai 30. kesäkuuta 2016

Kombi 22 - Jopo malli

Jopojen perässä ja rinnalla on kulkenut vuosikymmeniä Kombi 22. Onhan niitä 24 ja 26 tuumaisinakin. Kombi on hyvä peli. Norjalaisen Jonas Öglandin valmistama runko. Suomessa kasattuja, hyvin monilla eri nimillä. Juuri nyt on työn alla Jupiter Scout 22" Kombi. Toinen äskettäin valmistunut on taas Terässiipi Kombi 22, oikein retro metallin okra väri.

Terässiipi Kombi 22
Tässä toinenmoinen Terässiipi, alkuperäiseltä väriltään metallin sininen. Oli sen verran tuhrittu, että vetäisin sammaleenvihreän armymaalin hionnan jälkeen.

Lippujuhlapäivä ja armyvihreä Kombi 22

22" rengaskokoja on lopultakin aika monta. Alapuolen Kombissa on 37*490mm päälirenkaat. Kultaisen 70-luvun lopun Nokian Rollspeedit. Hyvin pitkälti ns. retkipyörien suoraviivainen kuviointi.
Jupiter Scout


Phoenix Kombi tyylikkäälä etukilvellä



Aikojen alusta värikkäät 24 ja 22 Kombi





Haloo Helsinki! - Kombi

Kaunis ja hyväkuntoinen Goldie, Kombi Fleur

Terässipi Regulus -kilpi, Nopsa Kombi, orkkiskuntoinen

Näissä seuraavissa kolmessa on Nokian 490:t alla.

Möin tämän aikoinaan Kallioon, lähelle 2013 RetroRide! tukikohtaa

Pinkkejä on tullut tehtyä lukuisia




maanantai 9. toukokuuta 2016

Merkuriuksen ylikulku

Tänään oli upea keli käydä tähtitornilla katsomassa merkuriuksen ylikulkua auringosta. Harvoin siellä on tullut käytyä päiväsaikaan, ja lämpimällä. Mustaa täppää saattoi tarkastella monella ei välineellä. Auringonpilkut näkyivät kanssa ja protuburanssitkin näkyivät auringon kehällä.

Aurinko ja pilkut

Muistelin menneitä ja siitä on varmaan toistakymmentä vuotta, kun pojan kanssa käytiin tornilla ensimmäisen kerran. Nyt katsastelin paikkoja hieman toisesta näkövinkkelistä. Ilmantorjujalle paikka olisi mainio. Tähtikallio on myös mahtava paikka käydä ja juustocroisantti suussa sulava kahvin kanssa. Kiitokset järjestäjille, Masalle ja kumppaneille! Huomisessa lehdessä lienee juttua aiheesta.

Joensuun suuntaan
Seuraava ylikulku onkin sitten vuonna 2049.

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Vappuaatto 2016

Luiskahti. No, tekstiä kehin. Nukahdin, no nukkumaan,
Unta palloon.
Väriä kulottuneella nurmikolla






keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Jopo Retro 50

Minulta on monesti kysytty tästä uudesta Retro Joposta. "Eihänse ole edes yhtään sen vanhan Jopon näköinen". Kannattaako sitä ostaa?
No eihän se olekaan alkuperäisen ja aidon näköinen. Tarvitseeko sen ollakaan? Nykyaikaisilla valmistustekniikoilla. Hyvä jäljitelmähän se on. Ja onhan siinä vähän näköäkin. Laittaisin tähän kuvan ao. Retro Joposta, jos minulla sellainen olisi. Asia on nimittäin niin, että ainuttakaan en ole liikenteessä nähnyt, liikkeissä kyllä. Markkinoinnissa taidettiin luottaa liikaa someen ja tavara jäi myymättä. Lienee korkealla hinnallakin vaikutusta. Nythän noita näyttää olevan Prismat pullollaan ja voidaan olettaa, että niitä kadullakin vastaan tulee. Kuvaa ei siis vielä ole.
Nyt on, ja muutama muukin on havaittu liikenteessä.
Ensimmäinen bongaamani Jopo 50 huhtikuun 2016 lopulla
Itselleni Retro Jopo on kyllä tullut vastaan toisella tavalla. Ihmiset ovat halunneet ostaa uutukaiseen Retro Jopoonsa suomalaiset päälirenkaat. Niin, 450e maksavaan Jopoon, missä on ensiasennusrenkaina indonesialaiset Schwalbe-merkkiset päälirenkaat. Schwalbe on saksalainen tuotemerkki. Schwalbe tarkoittaa muuten joutsenta; sanonkin sitä verenpunaiseksi joutsenlipuksi. Miksi? Meilläkun on tällainen Joutsenlippumerkki, mikä tarkoittaa suomalaista tuotetta. Verenpunainen joutsenlippu tarkoittaa minun näkökulmastani vinkuintialaisia tehtaita, missä pienet kätöset tekevät halvalla, meikäläisittäin lähes ilmaiseksi.
Ekotop JoyRide! päälirenkaat tehdään Lieksassa, se on Suomessa, itärajalla, mukavien ihmisten toimesta.
Kotimaiset, laadukkaat renkaat, Ekotop JoyRide!
Jotkut eivät ole tykänneet ensiasennusrenkaissa olevista tarroista, niitähän riittää, on Schwalbea ja Jopoa jne. Se ei istu retroon pirtaan. Mutta tärkein kriteeri on kotimaisuus, tai sen puute Retro Jopoissa.

Mutta onhan Retro Jopossa jotain hyvääkin. Ohjaustanko on matalampaa profiilia kuin perus Jopossa. Se on selvästi korkeampi, kuin aidossa retrossa, mutta lähentelee tyyliltään ensimmäisen tuotantosarjan 65-66 Jopojen ohjaustankoa.

Retro Jopon ohjaustanko on lähellä tämän 1966 Jopon sarvia
Valmistusteknisessä mielessä runko on mielenkiintoinen. Runkoputki on valmistettu, sanotaanko kuvainnollisesti ja 2D:nä, kuten Kelju K. Kojootin pyssynpiippu. Kun käy niin kuin kojootille tuppaa käymään. Runkoputki on hitsattu pystyputkiin taitteen ylä- ja alaosistaan. Nuo hitsit varmaankin riittäisivät lujuudellisesti pystysuoriin kuormituksiin, mutta ei kiertoon, siis momentteihin. Siihen antavat lujuutensa nuo hitsatut kolmiopalat, mitkä jäljittelevät alkuperäisen prässätyn rungon jäykistemuotoja. Käytän niistä ilmaisua etutissit. Aika taitava hitsari saa olla, että tigillä hitsaa tasaisen jäljen eikä sulattele levyn reunoja rosoisiksi. En usko, että hitsejä silotellaan pakkelilla, eikä silotellakkaan, kun rungot polttomaalataan.

Etutissi, prässätty jäykistemuoto ja Leijonanpää, suomalainen laatutakuu-merkki

Se mikä Jopo Retro 50:ssä huutaa poissaoloaan, on omaleimaisuus. Se, sanotaanko hulvaton innovatiivisuus, millä tehdään legendoja, puuttuu. Se, mikä joskus tehtiin ehkä olosuhteiden pakosta ja omasta halusta, on vaihtunut kalseaan merkonomin laskimeen ja se ohjenuorana rivi-insinööritoteutukseen. Ehkä rumasti sanottu, mutta Matti Nykäsen tavoin: tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.

Uimastadion, paatti ja aito retro Jopo
Se missä on suoranaisesti epäonnistuttu, on tavarateline. Se on visuaalisesti liian pitkä. Ei se mitään, että se on ruuvikiinnitteinen alkuperäisen hitsatun sijasta. Tämä suhteutettuna liian lyhyeen lokasuojaan ja tursaan näköiseen kissansilmään. Jopon kopioissa, ns. Kombeissa on toinen toistaan rumempia tämän mallisia tarkoita. Tähän minulla on kuvaava otos.

Talmun alkuperäinen kissansilmä IsoJopossa kuvattuna
Se näyttää melkein tällaiselta. Kuvassa on Isojopo, missä on myös irrotettava tarakka. Alkuperäisessä Jopossa tämänmallinen tavarateline on sulava, ehkä vähän lyhyehkökin, ja tyylikäs. Ennenkaikkea luja. Ne on kyllä kääntyilleet ja vääntyilleet ajan saatossa, mutta ei ne ihan päreiksi mene niinkuin perus Jopon tarakat. Kaikkilla on kyllä tarkoituksensa. Oletan, että pidemmällä tarkalla kiinnitys lokariin on saatu taaemmaksi tukemaan ventoa lokaria, missä on ylimääräinen painokin, se tursassilmä. Bulkkitavaraa, kiinalaista designiä, mutta halpaa. Rungon takaosahan on silmämääräisesti sama kuin perus Jopossa.

Mukavaa on, että satulassa ja ketjusuojassa on edes yritetty tummanharmaalla matkia alkupeäisen osia. Toivottavasti satuloissa alkaa löytyä yleisesti muutakin kuin tuota tympeää mustaa. Ennen osattiin siinäkin paremmin. Liekö euro syönyt senkin paremmuuden.

Ei ihan alkuperäinen malli

Ajokokemuksista voin kertoa sitten, kun se tulee vastaan, ja otan sillä tyypit. Arvailuna voi esittää, että Retro Jopoa ajelevat hiukan eri-ikäiset polkijat kuin perus Jopoa. Ja havainnot liikenteestä vahvistavat tämän. Perus Jopoilla polkevat varhaisteinit ja teinit. Retro viiskymmppisten satuloissa näkee nuoria ja nuori aikuisia. Ihan jees. Eikä ole ihan huono juttu, että Retroa saa myös kolmevaihteisena.

Kevättä kohti mennää ja tässä on vähän aitoa retrohenkeä ja väriä.

1968 ja 1970*2
 Näissä on sitten tavaratelineet, mitkä ovat mallina, 70-lukulaiset.

1972 Jopot keväisissä väreissä
Niin, että kannattaako? Mikäpä minä siihen olen sanomaan, makuasioihin.

Aito Retro Jopo 50, tämänvuotinen
 Yläkuvan Joposta voin kyllä sanoa mielipiteeni: helkutin hieno suomalainen Jo


maanantai 29. helmikuuta 2016

29022016 - Karkauspäivä

Eilinen Kalevalanpäivä näyttää olevan Onnin ja Sisun nimipäivä. Suomalaisen kulttuurin päivä, tai taitaa olla oikeammin Suomalaisen Sisun päivä. Sisu sai nimipäivänsä viime vuonna ja reilut puolitoista tuhatta on saanut sen nimen. Karkauspäivänä ei ole kenenkään nimipäivä.

Jopon vientimalli, Sisu Mobil
Sisuhan on Jopon vientimalli. Ruotsiin niitä on kai eniten viety, eikä niitä kotimaan markkinoilla juuri näy. Oma Sisu-projekti odottaa aikaansa. Kuvan ottamisella se alkoi.

Sisu tai Jopo Mobil
Tämä yläpuolen Jopo on varustukseltaan samanlainen kuin Sisu. RST-lokarit, RST-kissansilmä ja etujarru. Alkuperäinen väri on metallinpunainen, maalattu kai ruskeaksi tai jotain. Nyt kauttaaltaan ruosteen kirjoma. Valmistusnumero on AJ5846 eli lokakuulta 1970.

KeMu
Voi olla, että tästäkin -68 Mobilista tulee Sisu. Tuttu musta/neonvihreä kuosi siihen on suunnitteilla, mutta Jopo-tarroja vihreänä ei enää ole. Viivat ja leijonanpäät kyllä löytyy. KeltaMusta on vielä tekemättä, ehkä sen joskus teenkin.

Suomalaisen Sisun päivä
Karkauspäivä oli oikeastaan kuun ensimmäinen, kun tytär lähti Koreaan.

Money, Money, Money
Tämä on 64. blogikirjoitukseni. Aikanaan edellisessä talossa henkilönumeroni oli 64. Vieläkin aikaisemmin, ensimmäisen autoni rekisterinumerossa oli numerona 64.