TALVI JOPO

Jopon valmistus siirtyi v. 2008 Taiwaniin.
Kuvassa on sellainen, runkokokona nyt 24". Jatkokäsittely tapahtui ihan kotoisasti täällä kotimaassa Suomessa. Pitänee laittaa Made in Finland -tarrat, jos sattuupi löytymään. Ensimmäisen Taiwanin tuotantosarjan, niistä kolmesta vuodesta, osat ovat parhaat. Vaikka joku haemaelaenen kaikkensa yritti, siis ajoi eikä huoltanut, aihio oli kunnostuskelpoinen. Nyt, Taiwanin ihme, on uutta parempi, vertaansa vailla oleva Talvi Jopo, Suomen talveen.

Purin pyörän atomeiksi, korjasin osat, hioin ja ruiskumaalasin rungon. Hitsasin pienet klipsut vaihdevaijerille. Edessä on nyt napadynamo ja Nokian Mount & Ground W144 nastarengas, taakse tulee sama rengas kun kelit vaativat. Takakiekko on Sram:n kolmivainteinen, kiertovaihtajalla, ohuet öljyt sisällä. Passivoidut ketjut olivat, ihme kyllä, käyttökelpoiset edelleen. Taiwanilaisen ja Suomalaisen 24" Jopon tunnistaa helpoiten ketjusuojasta.

Monen sorttista talvipyörää. Valkoisessa Jopossa on nyt nastarenkaat. Dynamovalo vaihtui. Srammin vaihdevaijeri osoittautui jäätymisherkäksi. JaffaJopossa on alla vanhat kunnon Nokian Hakkapeliitta nastarenkaat. Duomatic 1112 2-vaihteinen takanapa pelaa talvella kuin junan vessa. IsoJopo ei ole ollut tänä talvena liikenteessä. Ajateltiinkin laittaa se maailmalle.

Omassa talvikulkupelissä on alla Nokialaiset nastarenkaat, rengaskoko 47*559. Jopohan on Taiwanilaista alkuperää vuodelta 2008. Nyt se on Tuned in Finland by Ekotop. Taisin johonkin väittää, että tämä on toinen uustuotannon IsoJopo. Pysyn edelleen väitteessäni. Kaiken kaikkiaan, tämä on erityisen hyvä talviajoneuvo.

Asensin vanhanmallisen etuvalon alaheijastimen kera, jonka otin Helkama Ainosta. Poltin piti vaihtaa 6 volttiseksi. Hyvin valaisee. Kuvassa näkyy Schimanon napadymamo, malli Nexus Inter L HB NX-10, lieköhän ensimmäisiä? Maadoitus suoraan runkoon. Ostin tämän uusvanhan kiekon käyttämättömänä. Kuvassa myös etujarrut, mitä ei normi Jopoissa näy.

Takanapa Fichtel&Sachs Torpedo Duomatic Automatic, aika pitkä nimi. Punainen kilpi meinaa, että välitys on 22"-24" kiekkoja varten. Sininen on isompia varten. Eturattaan koolla välityksen sai hyvin passattua käyttökelpoiseksi 26" pienemmälle kiekolle.

Tähän napadynamoon kuuluu katkaisija, punainen täppä palaa, kun valo on kytketty päälle. Dynamolta tulee vain yksi piuha. Valmius olisi myös takavalolle. Aiemmassa kuvassa näkyy Airamin led-takavalon kiinnike, sain sen tänään 13.1.13 taas toimimaan.







Nokian XXX Fat Tyre on hyvä lumella. Leveä rengas, pehmeä kumiseos ja mainio uritettu X-kuviointi antaa hyvän kitkapinnan talvikeleihin.

Tyyliä riittää, ja pitoa, vaikka tyyli onkin pitelemätön.

Uustuotannon Jopoissa on käytetty Kendan renkaita(Taiwan 2008-2010) ja Impac, sittemmin Jopon logolla varustettuja kesärenkaita. Ne kelpaavat sileäpintaisina huonosti Suomen talveen.
Kotimainen päälirengas Pacer(kuvassa) on Suomen keleihin suunniteltu ja Lieksassa tehty laadukas rengas myös talvikeleihin. Pintakuvio on karkeahko, mutta hyvin rullaava. Kuvan rengas on pistosuojattu 24" Suomi Tyres Pacer XC Lux 47*507mm. Jos et halua laittaa nastarengasta alle, tässä on toiseksi paras vaihtoehto talveen.

Uusin hankinta, limevihreä vuoden 2011 Suomi-Jopo. Paras talvikuosi, alla Lieksalaiset nastarenkaat, Mount & Ground W144. Edessä napadynamovalo ja kahdella automaattivaihteella edetään. Ei ole vaihdevaijereita jäätymässä ja vaihteensiirrintä pakasessa palasiksi menemässä.
Ekotop-tuning.

Jopon paras takanapa talvella, 2-vaihteinen automaatti, Sram Automatix.

Tänä talvena 2014 on talvi-Jopona tämä sinivalkoiseksi tuunattu entinen tehdasJopo, minkä ostin konkurssipesältä. XXX-renkailla mainio pyörä lumikeleillä.

 Snowman

Syksyn ensimmäiset savut

Lämmityskausi on jo alkanut haastavissa merkeissä. Kosteaa on ollut tavattomasti, ja se näkyy polttopuissa. Ja savupiipuissa. Hiukkasarmeijat ovat liikkeellä.

Omalta osaltani puun poltto lämmitysmielessä alkoi mielenkiintoisissa merkeissä noin 2,5 kuukauden tauon jälkeen. Tapanani on työskennellä tallin päädyssä. Elokuussa, ihmettelin että palaako jossakin, kun nenään kävi palaneen muovin käry. Hetken kuluttua naapurin piipusta alkoi tulla reilusti savua. Tuuli painoi kaiken savun suoraan alas naapurin pihaan, siitä edelleen työskentelypaikalle; tallin ja talon väliin kun muodostuu tuollainen tuulitunneli. Hetken siinä savussa meni ihmetellessä, sitten alkoi tuntua epämielyttävältä, kun sisäänhengitys oikein sattui, keuhkoissa ikäänkuin poltteli. Ei saakeli, kyllä siitä piti lähteä puolijuoksua pois selvemmille vesille. Tuonnempana, tuulen suunta hiukan muuttui ja savut painelivat sitten kadulle ja hommat saattoivat jatkua.Toista kertaa en oikeastaan välitä tuollaiseen tilanteeseen joutua.
Mistä tuo kaikki johtui? Ensin paloi "sytytyspalan" pakkausmuovi, polypropeeni, ja sitten varmaankin se kemikaali, mikä poltteli keuhkoissani. Hiilivedyt ja pienhiukkaset hyökkäsivät elimistööni ja minä seisoin hölmönä, ennenkuin ymmärsin häippästä.

Asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta.Eikä kaikki ole mustavalkoista.











Muutamaa päivää myöhemmin oli oma vuoroni sytyttää tulet. Olin valinnut jo aikaisemmin sopivan mittaisia kuorettomia klapeja sisälle kuivahtamaan. Ennakkotunnelmat olivat epäilevät. Kylmä vuolukiviuuni, mutta toivottavasti kuivat puut. Keko komea ja Sytsi päälle. Hyvin lähti! Menin ulos katsomaan mitä piipusta tulee. Sitten menin ikkunasta katsomaan onko siellä ensinkään tulia, kun piipusta ei näy mitään. Olihan siellä, hyvät tulet, ja taas köli pystyyn. Ei näy savuja, ei. Eikun kiipeämään katolle piipun viereen savuja haistelemaan? Ja kyllä, kun katsoi tuulen suuntaan kirkasta taivasta vasten, saattoi havaita, että kyllä siinä on muutamien kymmenien metrien mittainen "savuvana". Vaikka kokemusta on tämän projektin ja tutkimuksen tiimoilta kertynyt melkoisesti, olin ällisytynyt. Ei se aina noin hyvin lähde, mutta ne syksyn ensimmäiset omat savut jäivät näkemättä.

Kehittämäni tuote, Sytsi, on kierrätyskartongista valmistettu, ja sen sytytysteho perustuu virtaustekniikkaan. Kemikaaleja siinä ei ole, eikä tarvita. Sytsi ja ohjeistamani puiden asettelu edesauttaa turbulenssin syntymistä tulipesään, mikä taas tehostaa pyrolyysikaasujen ja hapen sekoittumista keskenään.



Omalta osaltani tämä puhtaamman polton projekti on kestänyt vuosia. Tänä syksynä näin ensimmäisen artikkelin, jossa selkokielellä sanotaan ettei puunpolton savuissa pidä olla, vaikka se haju olisikin jostakin syystä hyvä. Se savu kun sisältää terveydelle vaarallisia pienhiukkasia.
Tuo toteama on aika itsestään selvä, vai onko? "Sehän on vain savua".
Oma oppi syksyn ensimmäisistä savuista oli yhtä itsestään selvä. Kemikaalit ovat myrkkyä poltettuina. Ei se tainnut kuitenkaan olla niin itsestään selvä, ennen niitä henosia.

Jopoilua autottomana päivänä

Syyspäivän tasaus, valtakunnalinen autoton päivä. Auto pysyi pihassa. Hyvä niin. Tänään pari Jopoa sai pinkin maalin; se matka taittui Jopo Jumbolla kevyesti. Eipä siinä mitään, duunin jälkeen oli tarkoitus päräyttää Jopolla kaupungille. Hyvinhän se matka taittui, joskin neljännen pysähdyksen, liikennevaloihin, jälkeen pääsi epäuskoinen naurahdus ja luonnollinen päätös siirtyä joen puolelle ajelemaan. Sitten spontaani kurvaus kirppikselle; eipä siellä ollut nyt mitään minulle. Ulos ja lukkoa auki. Lukon sanka oli juuri venttiilin kohdalla. Pieni tahaton nykäys ja pihinä venttiilivarren suunnasta. Saakeli! Rengas tyhjeni. Analyysi. Venttiilitapin vulkanisointi sisuskumiin oli pettänyt. Niinpä niin, jalkamieheksikö? Ei saakeli. Jopotytöt siinä vieressä katselivat ihmeissään, että mitä tuo keski-ikäinen karpaasi tuossa tuskailee. Pyörä takaisin lukkoon ja sisälle taas. Ja löytyihän sieltä, erään pyörähuollon myyntilokerosta 22" sisäkumi, 4,2e. Se on jo puoli voittoa. Siihen kassajonoon tuli tuttu mies. "Oisko sulla sattumalta työkaluja autossa, kun pitäis tehdä koneremppa tien päällä?" Ja olihan niitä. Jopo katolleen, takakiekko irti, kumi raoleen ja uutta sisään. Pumppukin löytyi ja matka jatkui. Kiitokset pelastuslaitoksen miehelle! ABC:llä sai kädetkin siivompaan kuntoon. Kirjastosta löytyi hyvää luettavaa ja aurinkokin alkoi pilkistellä kirkonmäellä. Antoisa ja hyvä reissu!

Ostin muuten sen rikkoutuneen, huonolaatuisen sisäkumin samaiselta kirpparilta. Jumbolla ei olisi tuota ongelmaa tullut vastaan. Joka tapauksessa ajaessa muotoutui toisen pinkin, IsoJopon staili: Siitä tulee 2000-luvun alun Design-Jopon tavalla etukorilla varustettu, ilman tavaratelinettä oleva kaunokainen; vähän isommille tytöille.

Sytytä Päältä! - Jopo

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Sytytä Päältä!, Mobil, Matic. Kaikki hyviä.
Jännittyneenä odotin, tulevatko tarrat savon murteella: Sytytä Piältä! Väri sattui kyllä hyvin.
Musta-vihreä on kyllä tosi makea. Kuopiosta tämän aihion hommasin.

Tämä on Jopo Mobil, vuodelta 1968, kuten tekijänsäkin. Takanapa on Duomatic:n vanhempi malli 102 rasvanipalla, siinä mielessä tämä on myös Jopo Matic. Ketjusuojamalli muuttuu alkuvuonna -68, kuvassa vanhempi puolikaari isomalla nokan viisteellä.

Etuhaarukka on uudemmasta Joposta ja vielä se leveämpi malli, että Nokian Pacer 47mm sopii paremmin pyörimään. Housukappale on uustuotantoa ja tehty alumiinista.

Jopo Joen Yössä, Pielisjoen rannalla, hopeapajujen alla. Täysikuu luo joelle siltaa; suurinpiirtein näille kohdille alkaa rakentua Ylisoutajan silta. Ketjuiksi kävisi hyvin vihreät Jopo-ketjut, mutta ongelmana on normaalipaksuinen eturatas, mihin taas kapea ketju ei käy.

Olisihan se aika huima näky, jos täysikuu paistaisi kaupungintalon tornin ikkunoiden läpi. Ei nyt rata kulkenut ihan niin.

Sytytä Päältä! - Jopo on ollut tänä kesänä RetroRide! -Jopovuokrauskalustoa. Moni retrolija, matkalija, tai muuten vaan pyörän alleensa tarvinnut henkilö, on sillä huristellut, milloin missäkin. Ja hyvin on toiminut, ja kestänyt. Kotiutuksen aika lähestyy. Nyt on viikon verran tilaisuutta pääkaupunkilaisille jäljellä ostaa tämä luxus Jopo omaksi. Katso!

KUNTO JOPO

Kunto Jopojen värit. Valkoinen on yleisin. Mahtaakohan toista tällaista rivistöä olla kellään? Nämä kaikki ovat vuodelta 1966(Gxnnn). Tämä runkomalli on ensimmäinen prässätty levyrunko. Ensimmäinen tuotantosarja lienee ollut iso, ja näitä on jäänyt varastoon, kun seuraava runkomalli "etutisseillä" tuli seuraavana vuonna.
Käyttö löytyikin sitten Kunto Jopoiksi.

Matka maantiepyöräksi on melko pitkä. Kunto Jopossa ei lopultakaan ole kuin runkoaihio ja paljon ylimääräisiä hitsattuja osia, joista osa on vaikea poistaa. Poljinkeskiö on sisäkäyttöön ja työläs uusia Fauberiksi. Etuhaarukka tietenkin puuttuu ja ohjaustangon putki on 22mm. Parasta on ohjauksen käyttämättömät laakerikoolit. Monesti satula ja polkimet ovat hyväkuntoiset ja orkkikset.

Tämä taitaa olla tuon yläkyvan valkoinen. Tilaustyönä tehty syntymäpäivälahjaksi. Lokarit, etuhaarukka ja ketjusuoja ovat uudet. Jaa, onhan tuossa paljon muutakin uutta.

Pinkki on aina upea Jopossa. Tästä kulmasta näkee tuon etummaisen kolmiovahvikkeen, "etutissin", puuttuvan.
Vaikka työtä on paljon, Kunto Jopo kannattaa vapauttaa sisätiloista maantielle maailmaa näkemään.

JOPO JUMBO

Omistan tämän kirjoituksen JOPO JUMBOLLE.
Tällaisena minä sen ostin. Ystävieni Sepen ja Markon avustuksella se päätyi minulle. Herätti yleistä ihmetystä, miten 1975 vuosimallin pyörä voi olla näin hyväkuntoinen.

Ihmettelin, kun joku puhui 28 tuuman Joposta, ja kuinka ollakaan: Jopo Jumbo on 28" Jopo, käytännössä kuten Oiva ja Aino. Kuvassa on alla 28" kiekot, koemielessä. Edessä vuonna 1990 ostamani 622 ja takana 630 Duomatic. Tilaa on laittaa vaikka talveksi 44*622mm nastarenkaat. Duomaticissa on huollon tarvetta; joku laakerikuula naksuu. 46/19 välitys on kakkosella aika raskas polkea, tosin vauhtia piisaa...

No niin, huollon ja puhdistuksen jälkeen valmis Jopo Jumbo. Alle tuli Continentalin 54*584mm pistosuojatut renkaat. Napojen ja poljinkeskiön laakereiden perusteella voi sanoa, että taitaa olla Jumbo ollut kauppakassin kantotelineenä, kun omistaja on taluttanut pyörää! Superorkkis!
Asensin hyvän Trelockin lähes alkuperäisen kaltaisen lukon. Kylläpä Jopo rullaa nyt herkästi!

Ensimmäisen reissun, ja sateen, jälkeen. Veljekset kuin ilvekset, toinen havunvihreä, toinen keväisen koivunlehden vihreä. Firman pyörä, Ekojopo, palaa tuunatusta ulkomuodosta alkuperäiseen IsoJopo-kuosiin, ja sytytinpaketin kylkiäisenä kohti uusia seikkailuja...
Ostin näet toissapäivänä toisen Jopo Jumbon, Viitasaarelta...ja siitä tuleekin sitten seuraava firman pyörä.




JOPO 28", kovin ovat erilaisia, vaikka runko on molemmissa sama. Punaisessa Jumbossa on alla 28":n kiekot, Nokian 37*622 Rolsspeedit rullaavat kevyesti Duomaticin siivittäminä. Punamusta kuosi on vielä kesken.

Punainen väri meinaa hukkua keskuspuiston kukkaloistoon.

Vain JOPO-tarrat puuttuvat enää. Kissansilmää ei tähän tule, tarraheijastin kylläkin.
Letkeää menoa pitkälle kuskille.

Tämä Jopo Jumbo on nyt Retro Ride! vuokra-Jopo Helsingissä. Alla pistosuojatut 28" Nokian Heavy Duty Rollspeed renkaat. Kyydit antaa 2-vaihteinen Sachs Torpedo Duomatic takanapa. Tarratkin ovat nyt asianmukaiset.
Retro Ride! Bike rental pyörävuokraus Helsinki.

Tässä on kolmas hankkimani Jopo Jumbo. Alkuperäisenä matalampi Jopo Tourin tanko. Vannekehät hopeanharmaaksi maalatut hattuprofiilit ja vuosimalli 1975. Vuokarkäytössä se ei juurikaan kerinnyt olla, kun uusi omistaja löytyi. 50v lahjaksi meni.

JOPOJA

Edessä on orkkiskuntoinen Jopo Mobil 1972. Sarana on hitsattu kiinni ja siinä mielessä Mobil-tarra on aiheellisesti vain toisella puolella. Sininen on myös -72 ja turkoosinvihreä -74.

Toiveiden mukaisesti rakennettu -71 Jopo, viimeinen pitkälippainen runkomalli. Mattamustalla saa himmeän hienoa tyyliä.









Kombi 22, hieno oranssi. Tästä pyörästä sain kauan kaipaamani 22 tuuman Sachs Torpedo Automatic takakiekon. Nyt alla on lähinnä Tunturin käyttämä 22" rengaskoko 37*490mm ja uusvanhat Nokialaiset Rollspeedit.

Kombi 24" on erittäin käyttökelpoinen kulkupeli. Rengaskoko 531mm on mielestäni parempi kuin 507mm.

Näin hyväkuntoista orkkispyörää, Kombi 24" Trix, en ole ennen nähnyt. Alkuperäiset Nokialaiset SL-35:t olivat alla, sileä oli siirretty eteen. Toisella olisi ajellut vielä. Maalatuissa vanteissakaan ei ollut yhtään ruostetta. Metalliokra on väreistä kaikkein retroin ja kuvaa hyvin 70-luvun tyyliä.