Rengaskaupan murros

Polkupyöräilijöitä on hellitty viime vuosina runsaalla valikoimalla erilaisia päälirenkaita. Rinkuloita on ollut myynnissä joka narikassa. Ennenhän homma oli pääasiassa pyörähuoltojen hoteissa. Noista päivistä hinnat ovat tulleet rajusti alas, samalla laatu vedettiin vessanpönttöön.

Kusetusta suoraan hyllystä, duopolin toisesta puoliskosta

Lopultakin, laajasta valikoimasta huolimatta, laatuskaala on kovin yksipuolinen. Voisi kuvitella, että myyvältä osapuolelta vaatii melkoista pokkaa pyytää kuvan jo hyllyssä pykineestä uudesta renkaasta kuusi euroa. Ja vielä enemmän pokaa nostaa hinta kymppiin. Kuluttajan näkökulmasta hintahan on halpa. Molemmat voittavat? Jos nämä sanani epäilyttävät, asian voi käydä tarkistamassa vaikka tänä päivänä duopolin ässäpäästä. Minusta epäkuntoisen tuotteen myyminen on kuluttajan pettämistä.

Rengaskauppa näyttää olevan juuri murroksen kynnyksellä. Näitä laadultaan vaatimattomia renkaita on ollut hyllyt pullollaan. Hyllyt tyhjenevät ja kapenevat. Siitä 200-300%:n katteesta kun ei ole hirveästi iloa, jos se on rahassa euro tai pari ja suuri osa renkaista tulee takaisin kauppaan.

Kiinalaisen invaasion seuraushan on ollut kotimaisen, ja kalliimman, tuotteen kysynnän väheneminen. Vaikka volyymit ovat pienetyneet, laatu ei ole kadonnut mihinkään. Suomessa osataan tehdä polkupyörän renkaita suomalaisille ja Suomen teille. Ne on niin hyviä, että eräs valmistaja on kopioinut pintakuviot lähes sellaisenaan ja valmistuttaa niitä Kiinassa; laatu jäi vain rannalle. Halparenkaitahan ne ovat, niistä vain pyydetään poskettomia hintoja suhteessa laatuun. Sama koskee monia autonrenkaista tunnettuja merkkejä. Brändillä ei Kiinalaisesta laatua puserreta.

Alapuolella monenkarvaista 24" käytettyä rengasta, kaikki Jopoista ja jopomalleista poistettuja, ja tässä ovat niistä parhaat, muut ovat jo Kuusankoskella. Eipä noitakaan viitsi enää paikoilleen laittaa. Musta Kenda, Taiwanin Jopon ensiasennusrengas, on jokseenkin kelvollinen tuote. Nuo logolliset ovat kaksi vuotta vanhoja. Keskellä on muuten 10 vuotta vanha suomalainen rengas, se on edelleen paras tästä joukosta.

Jopojen entisiä renkaita

Miksi karpaasi suoltaa tällaista tekstiä? Jos nyt joku kiinnostunut sattuu lukemaan, niin tuo renkaiden vaihtotyö ei välttämättä ole sitä kaikkein mukavinta ja halutuinta ajanvietettä. Useimmiten tarve iskee hankalaan aikaan ja ratkaisut ovat pikaistuksissa tehtyjä. Sitten saapi tehdä uudestaan. Tämä on niille, ketkä miettivät mitä kannattaa tehdä.

Tänään oli aviiseissa jeremiaadia hiekoitussepelin turmiosta talvipyöräilylle. Näin aikaisen kevään ja olemattoman talven keskellä se korostuu entisestään. Nyt kehiin tulee polkupyörän renkaan pistosuojaus. Luuletko, että kahdeksan euroa maksavan päälirenkaan pistosuojauksella on jotakin merkitystä? Eipä ole. Puncture resistance, protection jne. pistosuojausta on monenlaista, parhaissa on vain tuo teksti. Jykevin pistosuojaus lienee renkaan sisällä oleva kevlar-vanne. Se ei silti ole haarniska. Sentin levyinen neljän sentin kosketuspinnassa, ja siltikin pyöritettävää massaa tulee lisää, hikeä pukkaa. Oikeasti puhkeamattomia ilmakumirenkaita ei ole.

Suomi Tyres Pacer XC, made in Lieksa, Finland

Tässäkin asiassa Suomessa osataan. Lieksalaisessa XC-pistosuojatussa renkaassa on kuusinkertainen ristikudosverkko yli kulutuspinnan plus ekstra kumitus. Siinä on melkoisen jymäkkä verkko sepeliä vastaan. Rengasrungosta tulee jämäkkä, mutta ei massiivinen. Kevyt rullaavuus säilyy. Monien välikäsien kautta tästä renkaasta tulee kuluttajalle kallis. Tätä varten Ekotop toimii. Mahdollisimman lyhyt ketju ja hinta on kilpailukykyinen. Ja laatu sisältyy hintaan.

22" Ekotop Retro SL-35 XC

24" Ekotop JoyRide! XC

Pienhiukkastuotanto pienhiilivoimaloissa

Tanssitaanpa tulisilla hiilillä. Aiheena on suomalaisille rakas puun pienpoltto pienkiinteistöjen tulisijoissa. Joka kerta kun aiheeseen kajotaan, syntyy voimakkaita tunteita ja kielenkannat vapautuvat, kipinät sinkoilevat.

8MW:n kekoarina ja kaukolämmön tuotanto puupolttoaineella

Ensimmäisenä kielen kannoista kirpoaa ilmoille Kiinan hiilivoimalaitokset; että kun siellä tehdään niin, sillä ei ole mitään väliä, mitä suomalainen tekee. Eipä niin, kiinalaisen 500 megawatin hiilivoimalaitoksen pienhiukkaset eivät vaikuta mitään kehenkään suomalaiseen Suomen maaperällä.

Suomessa on kaikki vähän pienempää ja vähempää. Meillä ei juuri ole 500MW:n hiilivoimaloita. Mutta meillä on mielettömästi, pari miljoonaa, muutaman kymmenen kilowatin hiilivoimalaitosta hajasijoitettuna joka puolelle Suomea. Suomen hiilivoimalat ovat kätevästi sijoitettu lähes kaikkiin pienkiinteistöihin asuinalueilla, ja tietysti rannoille.

Hiilivoimalaitoksessa poltetaan hiilipölyä. Hiilenmurkuloista jauhetaan hiilipölyä, mikä puhalletaan kattilaan ja poltetaan. Savukaasupuhallin puhaltaa savukaasut ja pienhiukkaset puhdistamattomana savupiipusta ulos. Piipusta tulee hirmuinen savuvana. Näillä piipuilla tehdään se savusumu eli smog. Tämän suomalainen uskoo olevan epäterveellistä ja vaarallista.

10MW:n KPA:n piipusta pukkaa savua

Suomalaisissa pienhiilivoimaloissa käytetään erilaista hiiltä. Klapia ei jauheta pölyksi. Miksi muuten hiilivoimaloissa ei polteta nyrkinkokoisia hiilimurkuloita? Turhaa työtä jauhaa niitä pölyksi ja sittenhän siitä tulee pienhiukkasia? Kas, kun siitä murkulasta ei saada tehoja, energiaa, kuten hiilipölystä.

Suomalaisessa pienhiilivoimalassa tuotetaan hiiltä pienhiukkasmuotoon niistä murkuloista, klapeista. Miksihän suomalaisissa kotimaisen polttoaineen vaikka 50MW:n kattilaitoksissa ei polteta klapeja? Polttaavat siellä hakkeeksi silputtua puuta, tuommosia peukalonpään kokoisia lastuja. Kas, kun siitä murkulasta, klapista, ei saada tehoja, energiaa.

Kylmä piippu pukkaa parhaillaan pienhiukkasta

Noissa megawattien kattilalaitoksissa on aina palamisilmapuhaltimet ja savukaasupuhaltimet, että siitä hiilipöly- ja puuhakepolttoaineesta saadaan tehoja, hyvä hyötysuhde.

Suomalaisessa pienhiilivoimalaitoksessa käytetään pienhiukkastuotantoon soveltuvaa polttoainetta, klapia. Se murkula on niin iso, ettei siitä saada kunnolla tehoja. Pienhiillivoimalaitoksessa ei ole palamisilmapuhaltimia. Ei ole savukaasupuhallintakaan. Eikä ole mitään savukaasujen puhdistustakaan, kuten ei ole kiinalaisessakaan voimalaitoksessa. Hyvä, ollaan melkein tasoissa. Molemmat työntävät savupiipusta pienhiukkasia ulos sen minkä kerkiävät. Meitä on vähemmän, me saadaan savusumu aikaiseksi vain paikallisesti. Muutamat lähitalot tai osakorttelit, kun oikein yrittää, muutamien tuntien ajaksi. Mutta kun kaikki naapuritkin tekevät parhaansa pienhiukkastuotannon eteen, niin ei se paljon kiinalaiselle häviä.

Paikallinen savusumu eli smog

Suomessa puulämmitystä on tavattu sanoa ekologiseksi energiantuotantomuodoksi. Pienpoltossa siitä saa myös hyötyliikuntaa, sanotaan. Intressipiirejä tähän ajatteluun löytyy niistä, kenellä puuta kasvaa. Suurempi intressiryhmä on tulisijateollisuus. Jälkimmäinen ohjaa alan tutkimusta, politiikantekoa ja mielipiteitä.

Todellisuus kuitenkin on, että puun pienpoltossa polttoaine on mahdollisimman epäedullisessa muodossa, klapeina. Siinä on liikaa vettä ja se on epähomogeenistä. Kuin huono bensa. Tämä suhteessa umpiyksinkertaiseen tulisijatekniikkaan. Siellä ei näet ole kuin arina, mihin palamisilma tulee luonnonvedolla ja sekin on riippuvainen poistuvan savukaasun määrään. Tässä asiassa suomalainen pienhiilivoimala kilpailee tasaveroisesti kiinalaisen suurvoimalan kanssa.

Vähän parempaa polttoainetta, tasakokoista kuoretonta puuta

Kurkistetaan vielä suomalaisen pienhiilivoimalan pienhiukkastuotantoprosessiin. Klapihan todettiin huonoksi polttoaineeksi. Siinä tapahtuu samanaikaisesti palamisen eri prosesseja. Kaikki prosessit tarvitsevat eri määrän palamisilmaa ja –lämpötilan. Kun tätä ei ole mahdollista järjestää, paloprosessi tapahtuu miten sattuu. Vapautuvat kaasut, metaani, palaa pääasiassa hyvin. Mutta kun klapissa on sammutusvesi sisällä, niin se jäähdyttää liekkiä ja liekin sisällä syntyy pienhiukkasia. Puun kuoriosa on melkein kokonaan hiiltä; se pitäisi yrittää polttaa erittäin kovalla ilmamäärällä eli vedolla. Mutta ei suomalainen raaski, kun lämpö karkaa harakoille. Hiiltä ei siis oikeasti poltettukaan, vaan se hajotettiin ja ajettiin piipusta pihalle. Saman tempun suomalainen tekee jäännöshiilille; ei raaski polttaa, ei. Hajotetaan vaan pienhiukkasiksi ja hiilimonoksidiksi ja piipusta pihalle.

Aivan mahtavaa! Yritetään ottaa talteen tekemätöntä energiaa.

Puupolttoaineen pääasiallinen pienhiukkaslähde, tuohi

Noin siinä käy, joka kerta. Huonolla hyötysuhteella ja kovalla hinnalla, mutta kiinalaisille pärjätään, pienhiukkastuotannossa. Ei oo turha jätkä suomipoika.

2012 2013 RetroRide! - Jäniksen vuosi

Hauska päivämäärä, vuoden viimeinen sellainen.
Sattumalta katsoin tietokoneen näytöltä kellonaikaa: 20:11 2012 2013. Noin, sain inspiraation hiukan vetää yhteen mennyttä vuotta ja syksyä. Vuosi on ollut aika vivahteikas, tekemistä on riittänyt. Alkuvuoden hiukan rauhallisimmista hetkistä laitettiin urku auki RetroRide!:n ja Jopojen myötä. Leipätyötä on piisannut niin, ettei kesälomaakaan tullut kunnolla pidettyä. Se lyhyt syyskuinen koilliskairan kierros oli kyllä hyvä ja erityisen tarpeellinen. Ilman sitä olisi nyt olo aika kypsä. Jäniksen selässä ollaan oltu.

 

Lopultakin, hienoimmat kokemukset ovat aina liittyneet näihin reissuihin, luonnossa. Rankkoja haasteita. Nollausreissuja.

 

Mittasuhteita on vaikea hahmottaa kuvista, mutta ihminen on pieni.

Leimakirveen jälki 1905

Aina oppii jotakin uutta, metsässäkin. Tämän kuvan halusin ehdottomasti ottaa, kun olin lukenut sen tarinan Pikkusaukkosuvannonvaaran näköalapaikan opastetaulusta. Toistasataa vuotta sitten kaksi metsäherraa leimasivat alueen puustoa myyntiä varten. Ostajia ei löytynyt ja puut ovat yhä pystyssä, leimakirveen jälki kyljessä. Näitä löytyi paljon, kun osasi katsoa. Omassa työkalupakissa on myös vastaava "leimakirves", se ja sen, minkä halusin unohtaa...

Et ole yksin, Albumi, J. Karjalainen 2013

Nuortin reissu ei riittänyt, otettiin vähän ekstraan, ilman taakkaa, Pyhä-tunturilla.

Kaikki loppuu aikanaan, hyvät reissutkin.

Kaino Vieno

Keväällä tuli kiire RetroRiden osalta. Nyt syksyllä mahdolliseen tulevaan on jo varauduttu hyvissä ajoin. Kalustohankinta on ollut mielenkiintoista ja kiivasta. Ekotop Retro SL-35 Ride! legendaariset 22" Jopon päälirenkaat on saatettu juuri markkinoille. Ja uutta Jopo tuning-pakettia aletaan toteuttaa lähitulevaisuudessa. Tekemistä ja haastetta riittää ensi vuodellekin. Tänäänkin tuli ostettua yksi Jopo-projekti Lapista; keväällä se pyöriikin jo ties missä.

Asiat voisivat olla yksinkertaisempia, tai ne voisi tehdä helpommin, tai jättää tekemättä. Jostakin syystä ne vain kohtaa pitemmän kaavan kautta. Tälle vuodelle riitti kertomista joka kuulle, paitsi lokakuu hujahti ohi ja paukut saattoivat olla vähissä.

Kyllä se laituritikas lähtee helpommin pois sulasta vedestä...

Syytä tyytyväisyytenkin on. Vuoden mittaan oranssit Jopot väistelivät minua; nyt niitä on kuitenkin monta. Alapuolen kuvassa olevia valkosivuisia SL-35 26" päälirenkaita ei ole koskaan aikaisemmin valmistettu. Nyt on, kuten myös 24" renkaita. Valkosivu tekee Joposta raikkaamman näköisen.

Hiljakkoin, joku halusi ostaa tämän henkilökohtaisen kulkupelin, Sytytä Päältä! Jopon. Vähän haikea on olo, kun kelpo pyörä lähti kohti uusia seikkailuja. Hyvin se palveli monilla reissuilla, ja katseita keräsi. Uusi samantapainen on kyllä rakenteilla, seitsemän vuotta nuorempi korimalli.

Eteenpäin, sanoi mummo lumia odotellessa.

JOPON 22" rengas SL-35

Legendaarinen Nokian SL-35 päälirengas palaa Suomen teille. Ekotop tuo markkinoille kaivatun retro Jopon ensiasennusrenkaan. 22" rengaskoko on milleissä 44*484. Tätä rengasta ei ole valmistettu yli kolmeenkymmeneen vuoteen, eikä sen pitänyt olla enää mahdollistakaan. Nyt, kun vanha rengasmuotti löytyi, SL-35 nimettiin uudelleen ja ensimmäinen tuotantosarja tulee markkinoille tyylikkäänä vaaleasivuisena retrorenkaana. Suomalainen Laaturengas, made in Lieksa, Finland.

Suomalaiset ovat ajaneet tällä rengaskuviolla pian 80 vuotta. Se on osoitus suomalaisen työn laadusta ja arvostuksesta. Vanhassa Nokian Logossa oli: 1898 ja SGT Oy eli Suomen Gummitehdas Oy. Ajat muuttuvat, pyörät pyörivät. Joltinenkin onni oli, että kaikkia Jopon rengaskoon muotteja ei oltukaan hävitetty, vaikka niin luultiin, ja asialle sattui sinnikäs Jopoharrastaja. Monien mutkien ja vaikeuksien kautta ollaan tänään, Antinpäivänä 30.11.2013, siinä tilanteessa, että ensimmäiset paistot ovat suoritettu. Ensi viikolla, Suomen itsenäisyyden merkkipäivänä, ja sen ja suomalaisen työn kunniaksi 22" SL-35 päälirengas palaa markkinoille.

Kylkitekstit maalattu renkaisiin

Ensimmäiset koepaistot suoritettiin harmaalla kumipinnalla. 60-luvulla renkaat olivat harmaita, 70-luvulla pääasiassa mustia. Se on karkea jako. 80-luvun alussa tehtiin Helkaman lastenpyöriin 22" renkaita valkosivuisina. SL-35 pintakuvio on nykyisinkin tuotannossa 24" rengaskoossa 44*531mm, mikä käy 24" Kombi Maxi, Jupiter Loma ja joihinkin harvinaisempiin pyöriin. 26" rengaskoossa sitä on tehty retroihin IsoJopoihin ja Tunturi Poniin sekä vanhoihin mummomalleihin, milleissä 44*584.

Ensimmäinen pari uunista ulos

Tämä upea vuoden 1972 Jopo sai allensa ensimmäiset Ekotop SL-35 päälirenkaat

Upea Suomi Jopo 22" 2005 ja Ekotop retrorenkaat SL-35

Nyt markkinoille tulee kiva sarja vaaleasivuisia Ekotop SL-35 päälirenkaita: 22", 24" ja 26", kun tekemään lähdettiin. Näitä kahta jälkimmäistä ei tiettävästi ole koskaan aikaisemmin tehty valkosivuisina. Renkaat käyvät retro Jopoihin ja ne ovat myös tarkoitettu uustuotannon 22" Suomi-Jopoihin sekä 26" IsoJopoihin.

IsoJopo on raikkaan näköinen retroilla SL-35 valkosivurenkailla

Kuvan Jopo on erityisen hyväkuntoinen. Valmistusnumeron mukaan vuosimalli on 1972, takuutodistus on kirjoitettu merkityksellisenä päivänä 5.4.1973. Nyt, reilu 40 vuotta myöhemmin, Jopo sai allensa ensimmäiset Ekotop Retro SL-35 Ride! päälirenkaat. Alkuperäiset SL-35:t kestivät lähes tämän 40 vuotta.

Superoriginal Jopo Standard 1972, takuutodistus päivätty 5.4.1973

Tämä tyylikäs vuoden 1971 Jopo sai allensa ensimmäiset Ekotop RetroSL-35Ride! valkosivu päälirenkaat.

Jopo 1971 ja ensimmäiset Ekotop Retro SL-35 musta/valk. päälirenkaat alla
 

Kombi 22 on komea Ekotop renkailla

Ja vieläkin upeampi Kombi Fleur

Tähän tulee hienot tarrat!

Ekotop jatkaa ylpeänä suomalaista laatuperinnettä

Suomalainen Laaturengas oli ehjänä alla Jopossa 40 vuotta

Tässä on koeasennettuna ja -ajettavana 24" Nokian DH-sisäkumi 22" XC-renkaan sisällä, autoventtiili(Schräder). Hyvin sopii. Ja hyvin rullaa. Parasta mitä rahalla saa

Ekotop Retro SL-35 XC 22" ja Nokian 24" DH-sisäkumi(2mm)

Juuri nyt. Harmaa raaka-aine muuttuu Lieksassa huipputuotteeksi!

Rengasaihiot odottamassa paistoa

Retro SL-35 on otettu hyvin vastaan, ja nyt vastataan Jopoilijoiden toiveeseen. Harmaat päälirenkaat ovat juuri nyt tuotannossa. 
Ekotop rullaa jälleen tutkimattomia polkuja: 24" JoyRide! Tule mukaan!

Ekotop JoyRide! XC 24". Made in Lieksa, Finland

Kuuma juttu, tänään 24.3.14, kuvan rengas poltteli näppejä.

Ekotop Retro SL-35 Ride!on huippujuttu Jopoilijalle. Upea lahjaidea!.

UKKO-PEKKA TULEE!

Syyskuun yksi kohokohdista kattilamiehelle oli höyryveturin kyyti Joensuu-Ylämylly-Joensuu. Sieltä se tuli, mutkan takaa, Ukko-Pekka höyryveturi Hr1 1009 vuodelta 1948 muutama vaunu perässään. laiturilla oli odottamassa satoja ihmisiä.

 

Odottelijoiden joukossa oli muutamia entisiä veeärrän miehiä, yksikin oli aloittanut veturin lämmittäjänä vuonna 1947 16-vuotiaana. Mukavia tarinoita kuultiin, kun juna oli hiukan myöhässä.

Siinä on historian havinaa, kun tämmöinen peli tulee ja sen livenä näkee. Kyseessä oli osa 20-vuotisjuhlamatkaa. Veturi entisöitiin silloin ja ensimmäinen matka oli Pieksämäki-Joensuu. Vaunut ovat entisöity briteissä vähän myöhemmin.

Ilmanvaihto ei pauhannut. Ilma oli hiilidioksidipitoista ja henki tunnelmallinen.

Kamerat olivat keskeisessä roolissa.

Höytiäisen kanavan ylitys, taustalla Kuopiontien sillat Marjalan ja Törmän kupeella.

Ylämyllyn asemalla odotti halkopino. Samaiselta asemalta läksin aikoinaan sotaisissa merkeissä lappiin, härkävaunussa.

 

Junankuljettajan työmesta. Ylhäällä etualalla ns. vesilasi, mistä näkee kattilan veden ja höyryn rajapinnan.

 

Hiilivaunusta polttoainetta tulipesään, alla.

 

Niin tutut, painemittari ja rekisterikilpi. Suurin sallittu paine 14,2bar, max lämpötila 205 astetta, 11,5 kuution vesitilavuus.

Takaisin Joensuun asemalle. Upea reissu. Kiitokset junan ystävälliselle väelle!

2017
Ukko-Pekka on taas reissussa. Kuva on heinäkuun toisesta matkasta Punkaharjulle 11.7. 2016. Nostalgiaa. Vedettävänä vanhoja eri aikakausien matkustajavaunuja. 1009 liikennöi Savonlinna-Punkaharju väliä heinäkuun ajan.

Lähtö Savonlinnan keskustasta

Veturinkuljettaja kertoi, että pannusssa on painetta 12bar