lauantai 12. tammikuuta 2013

Eteenpäin

Tänään, vuosi sitten, aloitin blogaamisen. Tekstejä on syntynyt 18kpl, sytytys- ja päästöasiaa sekä Jopoista. Vuosi on mennyt nopeasti. Mitä on käteeen jäänyt?  Yleisellä tasolla yhteiskuntameininki on mennyt pahasti harhapoluille. Suunta on kuin Nousukausi-elokuvan liikennemerkissä.

Nousukausi
Mielenkiinnolla odotan, tapahtuuko niinkuin venäläiset(ja jenkki) tutkijat ovat ennakoineet. Auringonpilkkujen 200-vuotisjaksotus, ns. Maunderin minimi, olisi alkamassa ensi vuonna. Mitäkö se tarkoittaa? Sitä, että Thamesin peitti metrin paksuinen jääkerros 1600-luvun puolivälistä ja suurten nälkävuosien aikana 1600-luvun lopussa kolmannes suomalaisista saneerattiin ajankuvaan liittyen ns. luonnollisen poistuman kautta. Karseaa, mutta ohittamaton historiallinen fakta.

Ihmiskunnan rupisia riimejä, karmeita tarinoita. Ilosaarirock 2014
Tutkijoiden mukaan viileneminen alkaa pian ja kestää tuollaiset 40-50 vuotta. Tällaista "pikku jääkautta" ennusteli 70-luvulla historian opettajani. Ei sitä kuitenkaan tullut. Ehkä ihmisten teollinen toiminta on siirtänyt käppyrää hiukan eteenpäin? Mutta ylhäältä tullaan alas, se on varmaa. Sellaista käppyrää ei ole, mikä jatkaisi nousuaan loputtomiin. Nyt ollaan yliajalla, ja alamäki saattaa olla aika liukas. Siinä mielessä kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen on oikea tie, ei tosin tästä skenaariosta syntynyt, vaan "viisaiden" työtapaturmasta.

Jäärintama etenee peittäen alle ihmiskunnan viisauden
Julkinen, yhtäjaksoinen ilmastomuutosrummutus loppui vajaat kaksi vuotta sitten kuin leikaten. Kriisi astui uutisointiin. Hiukan huvittuneena, ja uskomattoman äimistyneenä olen seurannut maailman tiedeyhteisön yksimielistä kuvaelmaa kuinka lämpeneminen jatkuu ja jatkuu; kaikki jäät sulavat ja mantereet peittyvät osin veteen. Entä sitten? Kysymys ei ole mitäs sitten. Siis että: Entä sen jälkeen? Lämpeneminen jatkuu ja muuttuu kuumenemiseksi siten että mollikka rupeaa haihduttamaan näitä laajenneita meriä? Sitten alkaa taas maa paljastua ja kaikki kuivaa? Kunnes lopulta on jäljellä marto maa? Tässä vaiheessa ihmisen kyky lämmittää ilmastoa on dramaattisesti alentunut, kun on tapahtunut "osa luonnollista karsintaa". Enpä ole tällaista ajatusrakennelmaa nähnyt esitettävän, vaikka asialla pitäisi olla maailman huippuosaajat.

Jääkauden, vaiko ilmastonmuutoksen, jälkeen?
Oma insinöörisfilosofinen ajattelutapa tuo esille sellaisen seikan, historiallisessa valossa, että tällä taivaankappaleella vinoumilla on tapana oieta luonnollista tietä. Jos populaatio kasvaa yli kantokyvyn, populaatio kutistuu pääasiassa evään loppumisen myötä. Yksi hyvä esimerkki on otsonikato. Se kuroutui umpeen. Ihminen tosin otti siitä kunnian itselleen.
Ilmansuojelu on sydäntäni lähellä. Oikein sananmukaisesti, sillä juuri sydämeen, ja aivoihin, ihmisten puunpoltosta tuottama saasta kertyy. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa. Hengitysilma on suora tie verenkiertoon. En tiedä toista yhtä tärkeää asiaa ihmisten terveyteen liittyen.

Mitä mukavaa ja positiivistä alkanut vuosi 2013 on tuonut tullessaan? No, keväällä Helkama tuo markkinoille Jopo Rodeon. Janne Ahonen on päättänyt hypätä pitkälle. Omalta osaltani, aloitan novellikirjailun.

Jaffa Jopo talvikuosissa Duomaticilla, alla 531mm Nokian Hakkapeliita nastarenkaat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti