Sinivalkoista Vappua!

Tämä on paras päivä miettiä hiukan, minkälaisia valintoja tekee. Valtionjohto on sotkenut eurokiimassaan Suomen syvälle suohon. Sieltä ei nousta noin vain, jos ollenkaan, mikäli sama tahti jatkuu.
Suomalaisen kaupan liitto on lähtenyt voimakkaasti kampanjoimaan kotimaisuuden ja kotimaisten tuotteiden puolesta. Hyvä. Lähtökohta on selvästi, että kotimainen tuote on kallimpi kuin halpatyövoimamaissa tehty tuote. Siinä on vai sellaisen sivujuoni, että suomalainen tuote tuo työn ja leivän Jounille ja Pirkolle.
Mainostetaan sinivalkoisia jalanjälkiä. Se on hyvä asia. Uskottavuutta nakertaa vain se, että hyllyt notkuvat Changin ja Tsaon verenpunaisia jalanjälkiä...

Sinivalkoista Vappua!

Meillä Suomessa on monia suomalaisuutta ja suomalaista laatua kuvaavia tunnuksia. Oli Joutsenlippua, on Avainlippua ja Sirkkalehtimerkintää ym. Nämä kaikki ovat yrittäjille maksullisia tunnuksia; niiden eteen täytyy tehdä kovasti töitä ja käyttää reilusti rahaa. Alapuolen kuvassa on Leijonanpää-tunnus, Suomalaista takuutuotantoa. Aikanaan ainakin Tunturin ja Helkaman käyttämä tunnus polkupyörissä. Hyvä merkki, hyvät tuotteet.

Leijonanpää - Suomalainen laatutakuu

Ekotopin sinivalkoinen renkaanjälki jää kotimaahan; toisinaan ulkomaillekin. Jätä sinäkin. Osuvasti mainostavat, että käyttämällä kymmenen euroa kuussa kotimaisiin tuotteisiin, seurauksena on kymmenen tuhatta työpaikaa, tänne meille. Ekotopin Lieksassa Antin, Eeron ja Sirkan tekemä päälirengas maksaa noin kymmenen euroa enemmän kuin halvin kauppaketjun myymä kiinalainen rengas. Ja sitten: Ekotopin rengas ei maksa yhtään enempää kuin saksan verenpunaisen joutsenen(siis Changin tekemä) renkaanjälki. Suomen joutsenhan on valkoinen. Tässä vaiheessa on syytä tuoda esille, mitä eurokiima ja punavihersokeus on tuonut tullessaa: "kyllä meidän nyt pitää ajatella Changin ja Tsaon asemaa ja hyvinvointia... on se julmaa jättää nämä heikompiosaiset oman onnensa nojaan..." Samaan aikaan kun Sirkan työpaikka leikataan pois.

Valinnoilla on väliä, hämmästyin itsekin, kun emäntä jätti ostamatta jonkin vaatteen sen alkuperän takia. Miten kuluttaja voi valita polkupyörien päälirenkaista, kun kaikki(melkein) on tehty vinkuintiassa? Joiden renkaiden kyljessä on kansainvälisten tunnettujen yhtiöiden nimi, tai jopa kotimainen tavaramerkki. Ovatko ne sitten parempia kuin tsintsinnit? Eivät ole. Jos hinta on matalahko, laatu on yhtä matala. Kyllä ne muuten kiinassakin osaavat tehdä; hinta on vain silloin huomattavasti korkeampi, esim. noin 50e kpl, siis selvästi enemmän, kuin normaalin hyvälaatuisen Lieksalaisen.

Siinä pohdintaa Suomalaisen työn päivänä.

Suomalaista ja Taiwanilaista tuotantoa

Yläpuolen kuvassa on Ekotop-tuuninkia. Jälkeen jää sinivalkoiset renkaanjäljet, paitsi noista kahdesta takimmaisesta mustasta. Niitäkun ei ole vielä laitettu. Toinen on Suomessa tehty, toinen Taiwanissa. Alla on Kendat, Continentalit, Jopo-logolla varustetut Impacit; nämä menevät käyttökelvottomina kierrätykseen. Ei suomalaisella pyörällä pidä jättää verenpunaisia jälkiä. Tai millään muullakaan tuotteella, jos on hyvä kotimainen vaihtoehto. Typerintä mitä olen viime aikoina kuullut tai lukenut aiheeseen liittyen: "onko sillä nyt väliä ostaako suomalaisen, kun siinä on kuitenkin kiinassa tehtyjä osia". Niin. Hyvää Vappua senkin artikkelin kirjoittaneelle toimittajalle.

Made in Finland

10000 kävijää

Juuri nyt laskurissa on 10000 kävijää, sattui syntymäpäiväksi, kiitos. Elokuun puolivälissä kirjoitin 5000 kävijästä. Jopot kiinnostavat.

Ja sitten mökille

Hyvää musaa

Phoenix Kombi 22", Ekotop Style

Jää on välillä kuin lasilla kulkisi

Jäät lähtevät pohjanpuhurilla

Ekotop JoyRide! 1414

Aprillipäivää!
Tänään on ilo esitellä uudet kotimaiset päälirenkaat 24" Jopoihin. Greystyle!

Ekotop JoyRide! 24" 47*507mm harmaat laaturenkaat

Markkinoille on jo tuotu 22" Jopoihin legendaarisia Retrorenkaita, suomalaisia.

Laatutietoisilla ja Suomalaisia tuotteita arvostavilla ihmisillä on ollut tietty halu ja sitä myöten kysyntä 24" Jopon renkaisiin. Kaikille eivät kiinalaset kelpaa n. 400-600 euron kotimaisissa pyörissä. Ja että pistosuojaus on pistosuojaus vain myyntilapussa sanana.

JoyRide! meren äärellä Tanskassa

Tuossa alapuolella on syy ja hyvä peruste, miksi juuri Ultra Tour pintakuvio on nyt 24" Ekotop JoyRide! nimisessä renkaissa.

Vv. 2002 Helkama Kaunotar Hybrid 24v katollaan

Henkilökohtaisella tasolla meillä on vaativaa naisväkeä talossa. Polkupyörillä ajetaan päivittäin ja paljon. Kuvan operaatiossa emännän pyörä on juuri saamassa uuden kasettikeskiön, eturattaat ja kammet, ketjut ja takavaihtajan. Jo aikaisemmin isäntä on antanut omasta vuoden 2004 Helkama Kulkuri Hybrid 24" pyörästä Nokian Ultra Tour 37*622mm päälirenkaat emännän pyörään. Näistä neljästä enää yksi on jäljellä; kuvan takarengas. Ultra Tour rullaa kevyesti ja kestää mielettömästi. Niitä ei enää tehdä. KiinaKiima ajoittui juuri noihin valmistusvuosiin. Kuluttajille myydään silkkaa sontaa, ja kovempaan hintaan.

Eturenkaana on viimeinen Mohikaani, Nokian Ultra Tour 32*622mm

Monia rengasmalleja ja -kokoja ei enää tehdä. 24" muotit ovat olemassa; Nokia muuttui Ekotopiksi. Ensimmäinen tuotantosarja tehtiin tyylikkään harmaasta kumiseoksesta. Pintakuvio on täsmälleen sama kuin hybridipyörissä; koepaistot tehtiin tuolla mustalla aihiolla, kiitos Paavolle! Aivan saakelin makeat ajaa. JoyRide! renkaita tehtiin yksinkertaisella rungolla ja pistosuojatulla kaksinkertaisella XC-rungolla vaativaan käyttöön. XC-rungossa on kuusinkertainen ristikudosverkko koko kulutuspinnan osalla. Rengas on jämäkkä, mutta ei kova ja raskas polkea.

Rengasaihiot odottavat paistoa Lieksassa

Paistokone on juuri auennut ja matka maailmalle alkaa, kohti tuntemattomia polkuja

Ensimmäiset kahdeksan XC JoyRide! rengasta laatikossa

Ja valmiina asenettavaksi maalliskuun lopussa

Ja alla Suomi-Jopoissa

Suomi Jopo, suomalaiset renkaat

JoyRide! duuningia tytöille

Näin aprillipilaksi, hyvä juttu, ja ylpeydenaihe kevään lapselle. Linkki.

EARTH HOUR with Jopo in Joensuu Finland

I almost forgot the Earth Hour. Happily my doughter remembered me. I toke my Jopo and jumped fast on its seat. Fine. I saw the stars shining upon the Utra Road. I loved the darkness, but not the traffic which made the picture taking painful. Bright lights - poison to my eyes.

My Ekotop tuned Jopo on the midlle of the Utra Road at Earth Hour 2014

Seeing has been quite nice for a past few days. Also in this evening. I was delighted to meet my old frieds Jupiter and especially March, now, at the earth hour.

Planet Jupiter

Planet March and speed limit in km/h

I went to the Pielisjoki river. I haven't been there for a while. The cycle road was disappeared because of the construction works for a new residental area. I survived altough of the earth hour.
And thanks to my Jopo dynamolight. I think that a third of the illumination of street lights would be enough.

ISOJOPO

Omistan tämän kirjoituksen Jopon Isoveljelle. Tunnetaan nimellä IsoJopo tai Jopo 26".
Lanseerausajankohta on hiukan epäselvä. Itselläni vanhin IsoJopo on vuodelta 1973.

Toinen vihreä Jopo on vuodelta 1973, muut ovat 1975, huomaa kiilaheijastimet

Ensimmäinen versio voi olla jo vuodelta -72, jossakin kuvassa näin lilan, jossa oli hiukan ylikorkea tavarateline. Yleisimmät värit ovat keltainen, vihreä ja oranssi. Valkoinen, lila, sininen ja tämä karpalonpunainen ovat melko harvinaisia. Valkoinen ja lila olivat (kai) -72 mallistossa. Sininen ja punainen taas -75 värejä. Ensimmäisissä IsoJopoissa on maalatut tavaratelineet, myöhemmissä sinkityt. Taannoin tuli minullekin ensimmäinen punainen vastaan, tuo taempi taidolla hajotettu. Kunnioituksena, ja säälistä, sitä kohtaan päätin tehdä karpalonpunaisen IsoJopon metallinhohteella. Etuhaarukka ja tavarateline on tuosta romusta, lokaritkin ovat käyttökelpoiset. Tämä Jopo oli vihreä, ostin sen(rungon) Espoosta viime syksynä.

Molemmat ovat vuodelta 1975

Luulen, että näitä vanhanajan IsoJopoja on myyty enemmän kuin uustuotannon vastaavia. Syynä voi olla suhteellisen korkea hinta, kun niissä on takanapana Duomatic/Automatix. Yhtään vanhaa IsoJopoa alkuperäisellä 2-vaihteisella navalla ei ole tullut vastaan.

Jopojen perusvärit. Jopo 26" tarrat ovat yleisemmät kuin IsoJopo

Alapuolen kuvassa varhaisempia tuotoksiani. Vihreä oli rikottu runko ja oranssi on entinen PostiJopo.

PostiJopolla tuli kurvailtua toista vuotta

Duomaticilla ja Nokian A10 nastarenkailla pojan yläkoulumatkat taittuivat kätevästi.

Keltaisessa oli alla Duomatic, IsoJopo-fontti poikkeaa kaikista muista

Monenmoisia IsoJopoja on tullut duunattua. Alla otteita.

Armyvihreä, vuosimallia en muista

Jopo Tour on erikoisempia tuotoksia. Ajankuvan muuttuessa IsoJopoa koitettiin uittaa virtausten mukana retkipyöräksi. Käsijarrut, 5-vaihteinen lehtipakka, postiJopon keltainen... Ei ollut oikein hyvä idea. Alapuolen aihio on nyt oranssi ja odottaa kasausta. Vaihdepyörä siitä tulee, minkälainen, se on vielä auki.

Tämä on työn alla, kääntöpuolella on kiinnittimet vaijereille.

Tästä tuli Design-malli

EkoJopo palveli pari vuotta, lähinnä talviajoa, erinomaisesti Automaticin siivittämänä. Tässä aihiossa oli sama vika kuin ensimmäisen kuvan metallinpunaisessa: Takahaarukan alempi putki oli jäätynyt ja haljennut. Tämä oli varhaisempi vuosimalli, missä ei ollut prässäyksiä haarukkaputkien sisäpinnoilla rengastilan laajentamiseksi. Punaisessa oli, mutta jää oli pullauttanut sen oikoseksi. Kylmän ja kuuman raudan seppää tarvittiin...

Etuhaarukka on PostiJoposta. 54mm leveä Lieksalainen sopii pyörimään

Mennään nykymalleja kohti. Alapuolella on varmaankin ensimmäinen uustuotannon IsoJopo. Duunasin sen Taiwanin Jopon (pelkästä) rungosta. Etuhaarukka maastopyörästä, takahaarukan kiinnikkeet lähemmäksi runkoa, ja näin muodostui tila 26" kiekoille(559mm). Tälläkin poika köryytteli koulumatkoja. Möin tämän ennenkuin IsoJopot lanseerattiin markkinoille, joten se lienee ensimmäinen markkinoille saatettu "Iso"Jopo.

Ensimmäinen IsoJopo

Toinen olikin sitten helpompi tehdä samalla kaavalla, etuhaarukaksi valitsin eteenpäin kaarevamman. Lokasuojat ovat uudet ja tavarateline 26" Helkamasta. Talvikeleissä alla Suomi Tyres W106 nastarenkaat, napadynamo ja Sachs Torpedo Duomatic Automatic. Erittäin hyvä kulkupeli.

Takana IsoJopo 26" Mark II

Yläpuolen kuvassa keskimmäisenä samanlainen Taiwanin Jopo kuin IsoJopoDuunattu. Edessä on Suomipojan versio, näissä kaikissa on alla Suomipojan päälirenkaat.

Alapuolella nykyinen kulkupeli. Schimanon PPS 3-vaihteinen takanapa, edessä runpujarru.

Nykyinen IsoJopo vm. 1976, myöskin entinen PostiJopo

Kaikenkaikkiaan, IsoJopo on mitä mainioin kulkupeli, etenkin vähän pidemmille polkijoille. Uustuotannon IsoJopoa ei ole vielä kohdalle sattunut, mutta sekin päivä tulee. Sitä odotellessa, duunaillaan.

Tuolla ylempänä on pari aihiota. Tässä ne ovat nyt valmiina.

Takana orkkis Jopo Tour

Ajelin tällä duunaamallani Jopo Tourilla paljon. Vaikka Jopoja on ollut paljon, niin näin mieleistä ei toista ole ollut. Sydän verta itkien möin sen pois; onneksi toiselle Jopomiehelle. En halunnut tehdä tästä alkuperäisen kaltaista avorataspakalla ja käsijarruilla varustettua 5v. Touria. 3-vaihteinen Torpedo tuntui sopivalta ja aivan huippu siitä tulikin. SL-35 renkailla meno oli kevyttä ja vauhtia piisasi.

Jopo Tour Ekotop duuning 3v.

Metallinhohtopunainen IsoJopo 1975

Orkkiskuntoinen IsoJopo, palveli jopoilijoita kahtena kesänä ja on siis eniten ajettu Jopo näissä geimeissä. Matka jatkuu uudella omistajalla.

RetroRide! IsoJopo 2013 ja 2014

Kevät 2015 toi kehiin uuden Isojopon vuodelta 1975.

40-vuotias IsoJopo

Rengaskaupan murros

Polkupyöräilijöitä on hellitty viime vuosina runsaalla valikoimalla erilaisia päälirenkaita. Rinkuloita on ollut myynnissä joka narikassa. Ennenhän homma oli pääasiassa pyörähuoltojen hoteissa. Noista päivistä hinnat ovat tulleet rajusti alas, samalla laatu vedettiin vessanpönttöön.

Kusetusta suoraan hyllystä, duopolin toisesta puoliskosta

Lopultakin, laajasta valikoimasta huolimatta, laatuskaala on kovin yksipuolinen. Voisi kuvitella, että myyvältä osapuolelta vaatii melkoista pokkaa pyytää kuvan jo hyllyssä pykineestä uudesta renkaasta kuusi euroa. Ja vielä enemmän pokaa nostaa hinta kymppiin. Kuluttajan näkökulmasta hintahan on halpa. Molemmat voittavat? Jos nämä sanani epäilyttävät, asian voi käydä tarkistamassa vaikka tänä päivänä duopolin ässäpäästä. Minusta epäkuntoisen tuotteen myyminen on kuluttajan pettämistä.

Rengaskauppa näyttää olevan juuri murroksen kynnyksellä. Näitä laadultaan vaatimattomia renkaita on ollut hyllyt pullollaan. Hyllyt tyhjenevät ja kapenevat. Siitä 200-300%:n katteesta kun ei ole hirveästi iloa, jos se on rahassa euro tai pari ja suuri osa renkaista tulee takaisin kauppaan.

Kiinalaisen invaasion seuraushan on ollut kotimaisen, ja kalliimman, tuotteen kysynnän väheneminen. Vaikka volyymit ovat pienetyneet, laatu ei ole kadonnut mihinkään. Suomessa osataan tehdä polkupyörän renkaita suomalaisille ja Suomen teille. Ne on niin hyviä, että eräs valmistaja on kopioinut pintakuviot lähes sellaisenaan ja valmistuttaa niitä Kiinassa; laatu jäi vain rannalle. Halparenkaitahan ne ovat, niistä vain pyydetään poskettomia hintoja suhteessa laatuun. Sama koskee monia autonrenkaista tunnettuja merkkejä. Brändillä ei Kiinalaisesta laatua puserreta.

Alapuolella monenkarvaista 24" käytettyä rengasta, kaikki Jopoista ja jopomalleista poistettuja, ja tässä ovat niistä parhaat, muut ovat jo Kuusankoskella. Eipä noitakaan viitsi enää paikoilleen laittaa. Musta Kenda, Taiwanin Jopon ensiasennusrengas, on jokseenkin kelvollinen tuote. Nuo logolliset ovat kaksi vuotta vanhoja. Keskellä on muuten 10 vuotta vanha suomalainen rengas, se on edelleen paras tästä joukosta.

Jopojen entisiä renkaita

Miksi karpaasi suoltaa tällaista tekstiä? Jos nyt joku kiinnostunut sattuu lukemaan, niin tuo renkaiden vaihtotyö ei välttämättä ole sitä kaikkein mukavinta ja halutuinta ajanvietettä. Useimmiten tarve iskee hankalaan aikaan ja ratkaisut ovat pikaistuksissa tehtyjä. Sitten saapi tehdä uudestaan. Tämä on niille, ketkä miettivät mitä kannattaa tehdä.

Tänään oli aviiseissa jeremiaadia hiekoitussepelin turmiosta talvipyöräilylle. Näin aikaisen kevään ja olemattoman talven keskellä se korostuu entisestään. Nyt kehiin tulee polkupyörän renkaan pistosuojaus. Luuletko, että kahdeksan euroa maksavan päälirenkaan pistosuojauksella on jotakin merkitystä? Eipä ole. Puncture resistance, protection jne. pistosuojausta on monenlaista, parhaissa on vain tuo teksti. Jykevin pistosuojaus lienee renkaan sisällä oleva kevlar-vanne. Se ei silti ole haarniska. Sentin levyinen neljän sentin kosketuspinnassa, ja siltikin pyöritettävää massaa tulee lisää, hikeä pukkaa. Oikeasti puhkeamattomia ilmakumirenkaita ei ole.

Suomi Tyres Pacer XC, made in Lieksa, Finland

Tässäkin asiassa Suomessa osataan. Lieksalaisessa XC-pistosuojatussa renkaassa on kuusinkertainen ristikudosverkko yli kulutuspinnan plus ekstra kumitus. Siinä on melkoisen jymäkkä verkko sepeliä vastaan. Rengasrungosta tulee jämäkkä, mutta ei massiivinen. Kevyt rullaavuus säilyy. Monien välikäsien kautta tästä renkaasta tulee kuluttajalle kallis. Tätä varten Ekotop toimii. Mahdollisimman lyhyt ketju ja hinta on kilpailukykyinen. Ja laatu sisältyy hintaan.

22" Ekotop Retro SL-35 XC

24" Ekotop JoyRide! XC

Pienhiukkastuotanto pienhiilivoimaloissa

Tanssitaanpa tulisilla hiilillä. Aiheena on suomalaisille rakas puun pienpoltto pienkiinteistöjen tulisijoissa. Joka kerta kun aiheeseen kajotaan, syntyy voimakkaita tunteita ja kielenkannat vapautuvat, kipinät sinkoilevat.

8MW:n kekoarina ja kaukolämmön tuotanto puupolttoaineella

Ensimmäisenä kielen kannoista kirpoaa ilmoille Kiinan hiilivoimalaitokset; että kun siellä tehdään niin, sillä ei ole mitään väliä, mitä suomalainen tekee. Eipä niin, kiinalaisen 500 megawatin hiilivoimalaitoksen pienhiukkaset eivät vaikuta mitään kehenkään suomalaiseen Suomen maaperällä.

Suomessa on kaikki vähän pienempää ja vähempää. Meillä ei juuri ole 500MW:n hiilivoimaloita. Mutta meillä on mielettömästi, pari miljoonaa, muutaman kymmenen kilowatin hiilivoimalaitosta hajasijoitettuna joka puolelle Suomea. Suomen hiilivoimalat ovat kätevästi sijoitettu lähes kaikkiin pienkiinteistöihin asuinalueilla, ja tietysti rannoille.

Hiilivoimalaitoksessa poltetaan hiilipölyä. Hiilenmurkuloista jauhetaan hiilipölyä, mikä puhalletaan kattilaan ja poltetaan. Savukaasupuhallin puhaltaa savukaasut ja pienhiukkaset puhdistamattomana savupiipusta ulos. Piipusta tulee hirmuinen savuvana. Näillä piipuilla tehdään se savusumu eli smog. Tämän suomalainen uskoo olevan epäterveellistä ja vaarallista.

10MW:n KPA:n piipusta pukkaa savua

Suomalaisissa pienhiilivoimaloissa käytetään erilaista hiiltä. Klapia ei jauheta pölyksi. Miksi muuten hiilivoimaloissa ei polteta nyrkinkokoisia hiilimurkuloita? Turhaa työtä jauhaa niitä pölyksi ja sittenhän siitä tulee pienhiukkasia? Kas, kun siitä murkulasta ei saada tehoja, energiaa, kuten hiilipölystä.

Suomalaisessa pienhiilivoimalassa tuotetaan hiiltä pienhiukkasmuotoon niistä murkuloista, klapeista. Miksihän suomalaisissa kotimaisen polttoaineen vaikka 50MW:n kattilaitoksissa ei polteta klapeja? Polttaavat siellä hakkeeksi silputtua puuta, tuommosia peukalonpään kokoisia lastuja. Kas, kun siitä murkulasta, klapista, ei saada tehoja, energiaa.

Kylmä piippu pukkaa parhaillaan pienhiukkasta

Noissa megawattien kattilalaitoksissa on aina palamisilmapuhaltimet ja savukaasupuhaltimet, että siitä hiilipöly- ja puuhakepolttoaineesta saadaan tehoja, hyvä hyötysuhde.

Suomalaisessa pienhiilivoimalaitoksessa käytetään pienhiukkastuotantoon soveltuvaa polttoainetta, klapia. Se murkula on niin iso, ettei siitä saada kunnolla tehoja. Pienhiillivoimalaitoksessa ei ole palamisilmapuhaltimia. Ei ole savukaasupuhallintakaan. Eikä ole mitään savukaasujen puhdistustakaan, kuten ei ole kiinalaisessakaan voimalaitoksessa. Hyvä, ollaan melkein tasoissa. Molemmat työntävät savupiipusta pienhiukkasia ulos sen minkä kerkiävät. Meitä on vähemmän, me saadaan savusumu aikaiseksi vain paikallisesti. Muutamat lähitalot tai osakorttelit, kun oikein yrittää, muutamien tuntien ajaksi. Mutta kun kaikki naapuritkin tekevät parhaansa pienhiukkastuotannon eteen, niin ei se paljon kiinalaiselle häviä.

Paikallinen savusumu eli smog

Suomessa puulämmitystä on tavattu sanoa ekologiseksi energiantuotantomuodoksi. Pienpoltossa siitä saa myös hyötyliikuntaa, sanotaan. Intressipiirejä tähän ajatteluun löytyy niistä, kenellä puuta kasvaa. Suurempi intressiryhmä on tulisijateollisuus. Jälkimmäinen ohjaa alan tutkimusta, politiikantekoa ja mielipiteitä.

Todellisuus kuitenkin on, että puun pienpoltossa polttoaine on mahdollisimman epäedullisessa muodossa, klapeina. Siinä on liikaa vettä ja se on epähomogeenistä. Kuin huono bensa. Tämä suhteessa umpiyksinkertaiseen tulisijatekniikkaan. Siellä ei näet ole kuin arina, mihin palamisilma tulee luonnonvedolla ja sekin on riippuvainen poistuvan savukaasun määrään. Tässä asiassa suomalainen pienhiilivoimala kilpailee tasaveroisesti kiinalaisen suurvoimalan kanssa.

Vähän parempaa polttoainetta, tasakokoista kuoretonta puuta

Kurkistetaan vielä suomalaisen pienhiilivoimalan pienhiukkastuotantoprosessiin. Klapihan todettiin huonoksi polttoaineeksi. Siinä tapahtuu samanaikaisesti palamisen eri prosesseja. Kaikki prosessit tarvitsevat eri määrän palamisilmaa ja –lämpötilan. Kun tätä ei ole mahdollista järjestää, paloprosessi tapahtuu miten sattuu. Vapautuvat kaasut, metaani, palaa pääasiassa hyvin. Mutta kun klapissa on sammutusvesi sisällä, niin se jäähdyttää liekkiä ja liekin sisällä syntyy pienhiukkasia. Puun kuoriosa on melkein kokonaan hiiltä; se pitäisi yrittää polttaa erittäin kovalla ilmamäärällä eli vedolla. Mutta ei suomalainen raaski, kun lämpö karkaa harakoille. Hiiltä ei siis oikeasti poltettukaan, vaan se hajotettiin ja ajettiin piipusta pihalle. Saman tempun suomalainen tekee jäännöshiilille; ei raaski polttaa, ei. Hajotetaan vaan pienhiukkasiksi ja hiilimonoksidiksi ja piipusta pihalle.

Aivan mahtavaa! Yritetään ottaa talteen tekemätöntä energiaa.

Puupolttoaineen pääasiallinen pienhiukkaslähde, tuohi

Noin siinä käy, joka kerta. Huonolla hyötysuhteella ja kovalla hinnalla, mutta kiinalaisille pärjätään, pienhiukkastuotannossa. Ei oo turha jätkä suomipoika.