Jopo Rodeo

Toistakymmentä hiekkapuhallettua Jopoa on saanut nyt värin pintaan. Kaksi Jopo Rodeoiksi tulevaa aihiota jäivät viimeisiksi. Työläitähän ne ovat, mutta onpahan tullut harjoiteltua korjausmenetelmiä viime aikoina. Alkuperäisiä Rodeoita on huomattavan vähän ja niilläkin joskus poskettomat hinnat. Upea oman aikakautensa erikoisuushan Jopo Rodeo on. Varsinaista bulkkituotetta siitä ei koskaan tullut. Tuosta taas seuraa, että erillaisia malleja ja versioita on enemmän kuin muissa Jopoissa. Nimiäkin kertyi seitsenässä vuodessa Jopo Rodeo, Jopo Cross ja pelkkä Jopo(punainen alla). Nyt duunataan hiukan Rodeoita vähän pidemmässä juoksussa. Niistä kertomus tässä blogissa. Vuoden viimeinen tunti alkaa.

Tyyliä on menneiltä vuosilta

Kaksi viimeistä puhallettua odottavat edelleen aikaansa. Suunnittelu on kuitenkin jo käynnistynyt. Näissä kahdessa on munenlaista vikaa ja tuhoa tehty. Tyypillisesti rikotaan satulaputken runko, kun taito ei riitä ottamaan irti umpiruostunutta satulaputkea. Alla on toholla lämmitetty ja aukirevitty runko. Tavarateline oli viallinen. Tämän saa tehtyä lähes alkuperäisen malliseksi Rodeoksi.

1972 Jopo Rodeo aihio

Täystuhottu -71 metallinsininen runko. On yritetty tehdä jonkinlainen chopper. Satulaputki jumissa ja runko katkaistu. Takalokarin kaksi takimmaista kiinnikettä tuhottu. Tämän runko jatkuu edestä ja haarukkaputket takaa. Tulossa Jopo Rodeo 24" JoyRide-tuuning.

1971 Jopo Rodeo aihio

Jopo Mobil, projekti

Jopo Mobil on aikakautensa monikäyttöisin polkupyörä. Se lanseerattiin markkinoille vuonna 1967. Voidaan sanoa, että vuosi 1968 oli Mobilin kultakausi. Myöhemmin sitä on tehty tasaisen varmasti. Mobil-malli on muuttunut vain kaksi kertaa. Saranaosista on kysymys. Ensimmäinen versio kesti kaksi vuotta, toinen siitä eteenpäin. Ensimmäisiä on ehjänä edelleen. Toisia on hitsattu kiinni mittava määrä, ja siinä on ongelma, mihin tässä plokissa paneudutaan.

Hupsista, poikki on

Lähdemme liikkeelle omatekoisesta Jopo Mobilista. Kömpelö viritelmä. Aihio on mitä parhain, Jopo 1970, pinnatarakalla, valmistusnumero AH2567, alkuperäinen väri metallinpunainen. Kuvassa saranaosa on leikattu irti. Se lyhentää rungon pituutta noin 15mm. Tarvitaan siis pieni pätkä runkoprofiilia ja kuvassa näkyvät pellistä taivutetut profiilipalat juuritueksi.

Jopo Mobilista leikattu rungonprofiilipätkä juurituella

Pellistä taivutetut levyt on hitsattu kiinni toisiinsa. Näiden funktio on osaltaan toimia osana jäykistävää runkoa juurituen lisäksi. Millin pelti taipui kivuttomasti kolmeen paikkaan.

6mm reiät rungossa ja 20mm natsa välissä

Juurituki hitsataan kiinni runkoon tehdyistä reistä ja varsinaisista liitoskohdista. Asennukselle ulottuvuuksia on viisi: ylös, alas, sivuille ja kierto. Joka hemmetin suuntaan ja vielä kahdella saumalla. Vaatii huomattavaa huolellisuutta. Sitä eivät sarannan kiinnihitsaajatursasatelijat tunne.

Luokattoman hitsarin työnäyte

Siinähän se syntyi. Hitsaustyön tulos. Kiinni on ja pysyy. Runko piteni noin 5mm.

Hitsaustyötä on vielä jäljellä, takalokarin osalta

Kuvut on nyt poistettu. Seuraavaksi tulee rungon hivellys tasaisemmaksi ja hitsauskohdan pakkelointi ja hionta. Sitä ennen täytyy purkaa pois nuo puhalluksessa mukana olleet poljinkeskiön osat ja pätkäisty takalokari.

Karkean hionnan jälkeen

Runkohan on malliltansa tällainen.

-70 ja -71 rinnakkain

Aikaisemmat -70 projektit

Welcome to the Hotel California

Vielä Helsingissä

Baanan kupeella

Vuoden 1970 Jopot ovat harvinaisia. Loppukesälle niitä on valmistettu pinnatarakalla ja siitä eteenpäin lattaraudoilla. Sininen meni Tammisaareen ja valkoinen Jenkkeihin.

Tämä metallinpunainen on lähellä alkuperäistä väriä.

Pakkeloin harvoin

Vuorossa jälkien peittely. Katkaistu takalokari sai pätkän lisää toisesta samanlaisesta ja vähän pakkelia pintaan.
Tuossapa se liitoskohta on, takatissin ja valkoisen viivan välissä.

Poljinkampi on uudempaa mallia

Runko, haarukka ja lokarit ovat jo saaneet pohjamaalin ja pintavalkoisen väliväriksi. Sen himmennys ja pinta seuraavaksi.

Väri ja lakka pinnassa

Maalaukseen voi olla jokseenkin tyytyväinen. Lakassa ei ole ainuttakaan valumaa, se on hyvä suoritus. Kirjasta tavaraa kun vetää käytännössä sokkona.

I have SISU, in my mind. I don't have a dream

Suomalaisella on Sisua. Sitä ei ole muilla. Muilla on ehkä unlema, mutta suomalaisella on Sisu. Tämä on nyt itsenäisyyspäivän 06.12.2015 päivitys. Halusin kirjoittaa jotakin, kun katsoin linnan juhlia.

Vientimalli, yhdistetty

Minulla on yksi tuollainen Jopo, unelma. Se on siis tuollainen vientimallin Jopo, tai Sisu, Mobil. Alkuperäinen väri on siis yläpuolen kuvan metallinpunainen RST-lokareilla, kissansilmällä ja Mobil-rungolla. Runko on onnellisesti poikki saranan etupuolelta. Joku päivä se on ehjä, ja joku väri on pinnassa, ja se jää, Mobiilina, Maticina.

On minulla muutakin, projekteja. Kuvaa ei ole, mutta tällainen kultainen 1968 puhallettu runko minulla on. Harmi kyllä, kolaroitu ja vino runko. Haastetta on siis oikaista se. Jos se onnistuu, siitä tulee kuten alempana näkyy, Sytytä Päältä-Jopo tai Retro Ride!-Jopo.

Kultainen Jopo Matic 1970

Oikein perähornasta hankittu Jopo Mobil, mutta täysin toimiva.

Jopo Mobil 1968

Kuopiosta hankittu aihio. Mistäs muualta sitä nyt sytyttäisi, kun päältä.

Sytytä Päältä- Jopo Mobil

Ekotop Jopo on uniikki. Retro Ride!

Retro Ride! oli jotain erityistä

Ettei elämä olisi pelkästään mustavalkoista

Sitten varsinaisiin Mobileihin. Irtonaista osaa on. Noin 25mm:n kapula tulee väliin tuossa vinomuodostelmassa. Juurituen teko on hiukan arpapeliä; ensimmäinen puolisko ei oikein onnistunut.

Melkoinen hässäkkä

Vino suikale välissä

Ennen hitsausta

Pakkelia pintaan

Kaksi entistä 1972 Jopo Mobilia

Valkoinen välimaali pinnassa on hyvä jäädä odottamaan aikaa parempaa

Ja maali pinnassa

Otin irti osia tuolla ylempänä olevasta Mobilista. Tuli taas vastaan tämä Mobilin kummallisuus. Rungon varsinainen numero on IC1617 eli maaliskuu -68.

Rungon numero IC1617

Saranan otsapinnassa on taas valmistusnumero IB2802 elikkä helmikuulta -68.

Valmistusnumero saranassa IB2802

Minulle ei aukene tämän logiikka. Runko on hitsattu ensin, ja varmaankin numeroitu. Sitten on pistetty runko poikki ja hitsattu saranaosat. Luulisin, että merkit on leimattu penkissä ennen hitsausta.

Tämä on pulska Mobil. Paisunut reilusti jään vaikutuksesta.

Metallinsininenhän sieltä pilkistää

Palataanpa aasinsillan kautta asiaan; näin ystävänpäivänä. Sain nyt korjattua ja toistamiseen mustaksi maalattua tuon Mobilin. Nyt olen siihen tyytyväinen ja projekti jatkuu, kunhan löydän siihen mieleisen etuhaarukan. Pulska Poika saattaa myös palata maanteille; aikanaan. Mukava metallinsininenhän sieltä pilkottaa...

-68 veljekset rinnakkain

Tässä nyt valmiina Jopo, millä aloitin tämän plokin. Hra 47 oli kovasti musta/punainen tyyliltänsä; tästä halusin kepoisamman ja raikkaamman. Ystävänpäivän leuto, lumisateinen keli ei anna kovin paljon oikeutta kauneudelle, mutta jotakin kuvasta välittyy. Ja kevyt on kyyti; uutta osaakin on tekniikassa reilusti.

Vuoden 1970 harvinaisuus

Tässä se nyt on kuvattuna aikaisemmin mainittu unelma. Ruosteinen ja sarana etupuolelta irti, valmistusnumero AJ5846 eli lokakuu 1970.

Varsinainen Mobil

Tietty virstanpylväs, kun väri on pinnassa.

Ilta-auringon pitkissä säteissä

Nyt nämä Jopo Mobil ovat jäykkärunkoisia.

Jäykkikset

Sitten tämä omaan käyttöön suunniteltu Sisu Mobil näyttää tältä ilman tarroja. Runkohan oli jo kelvottomaksi tuomittu. Rajun vääntelyrupeaman jälkeen renkaat kulkevat samaa uraa ja satulaputki ja ohjaustangon pylväs ovat samassa linjassa. Sarana on pulttikiinnitteinen eli työkaluilla avattavissa.
Takanapa on uusi Torpedo Duomatic, vanhempi malli. Välitykset 44/19. Herkkäkulkuinen peli.

Niin siitä tuli Jopo Mobil, kuitenkin

Tässä on nyt tuo sama Perähornasta ostettu Jopo Mobil. Ajattelin tehdä sen nyt itselleni tämän Sisu Mobilin tilalleni näinpä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Väri on oma miksi ja vaaleampi kuin suomenlipussa
.

Etualalla tuleva Suomi Mobil 100

Huomaa, kuinka jään pullistamalle rungolle on käynyt.

Jopo 1966 projekti

Sixtysix. Ensimmäisen tuotantosarjan Jopoja on tehty vuosina 1964-1966. Ensimmäisellä ei ollut vielä ristiäisiä pidetty, ennenkuin nimikilpailu heitti -65 nimen Jopo, jokaisen polkupyörä. Enimmäinen Jopohan on palkkirunkoinen ja tuotantoteknisesti jo tuohon aikaan kömpelö. Vuonna 1966 tehtiin jo ensimmäiset levyrunkoiset Jopot, siis prässätystä levyistä rullapistehitsatut.

Aito palkkirunkoinen vuoden 1966 Jopo

Vuosimallien 1965 ja 1966 välillä ei ole isojakaan eroja. Muutama pieni yksityiskohta kuitenkin. Jemmassa on pari sixtysix-Jopoa; toinen on tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Hankin sen jo vuosia sitten muistaaksen Espoosta. Toinen on jo tuttu -65 projektista, ainakin kuvana. Nämä tehdään ensi vuodeksi valmiiksi.

Sieltäpähän se alkuperäinen väri, punainen, paljastuu kahden kerroksen alta

Tämä aihio on sikälikin miellyttävä, että kaikki osat löytyy ja vielä kaikki käyttökelpoisina, melkein. Työ on käynnissä, hiomakone on laulanut, muttei lakannut.

Kohtuullisen hiomatyön tulos

Puolikaariketjusuoja, etu- ja takalokari aisoineen. Uskomattoman hyväkuntoisia 50-vuotiaiksi. Takalokari on tosin -68-Joposta, ja vaikka malli on sama, reiät ovat aavistuksen eri kohdissa. Teräketjuviila auttoi siinä asiassa.

Osat ennen hointaa

Kuten monesti, työkohde saa seuraa. Mukana on alkuperäisiltä väreiltään metallinsininen vuoden 1968 Jopo ja metallinpunainen vuoden 1971 Jopo, puolikaariketjusuojalla. Näissä molemmissa on ongelmana se, että ne ovat ostettu ilman etuhaarukkaa. Tarkkaan ottaen, se on suurin ongelma Jopoissa.

Ikäjärjestyksessä edestäpäin: -66, -68 ja -71

Tässä pääsi vertaamaan hyvin palkkirunkoista 1966 Jopoa ja prässättyrunkoista 1968 Jopoa. Viimeksimainittu on ns. 67 look eli takalokarin kiinnikkeet ovaat vanhaa mallia. Muuten mitat ovat täsmälleen samat, vaikka valmistustekniikka poikkeaa. -66 pystyrunkoputki on jo tehty samalla tavalla jouksupistehitsaamalla kuin myöhemmät mallit.
Kaikki ovat nyt pohjamaalissa. Seuraavaksi tulee väliväri.

Jopo-kilpi 1966

Väliväri tuli noihin prässättyihin Jopoihin. Tallinvintiltä kaivoin kehiin tämän jo kauan sitten siniseksi maalatun -66:n. Nyt on aika ottaa sekin työn alle.

Väriäkin on saatu ja poikakaveri rinnalle

Panaisen värin veto onnistui kerralla. Alkuperäinen värihän on karpalonpunainen; tämä väri on hiukan raikkaampi ja siis vaaleampi. En lähteynyt sitä miksaamaan mustalla. Seuraavaksi tulevat työn alle kiekot, missä hommaa riittääkin. -68:n etuhaarukan ydinputki tuli korjattua, muutoin projekti jää nyt huilaamaan hiukan.

Jonkin lipun värit

Mielenkiintoinen, mutta työläs projekti on saada kiekot kuntoon. Hattuprofiilin vannekehät ovat jo aika harvinaisia ja monesti ruosteen riivaamia. Alapuolella vannekehät ovat hiottu ja hiekkapuhallettu pohjamaalausta varten.

Roston näköistä

Pohja- ja pintamaali on nyt vedetty. Saavat tekeytyä nyt kotvasen tornisterissa. Muutama pinna paikalleen ja napojenhuoltohommiin. Rungoissakin alkaa nyt tekniikan kasaus. Toki kromatut ym. osat täytyy käsitellä ennen.

Kooste

Yläpuolella samaiset takakiekot nyt maalipinnassa. Oheisprojektienkin rungot saivat värin pintaan. Metallimaalissa oli lievää haastetta, kun maali kiehui muutamista paikosita. Tätähän nyt ei ole sattunut vuosiin. Tiedä syytä, mutta pinta pohjaa myöten auki ja uutta pohjaa ja pintaa. Noin sitten kävi kuin kuvassa näkyy. -71 oli tarkoitus vetää aluperäiseen metallinpunaiseen kuosiin, mutta toisin kävi. Epäilin välimaalin onnistumista ja Deltronnin päälle vetämistä. Neonvihreällä Delfleetillä mentiin ongelmitta. Tästä on hyvä jatkaa.

Kiekkojen navatkin on nyt huollettu. Toinen takanapa sai uuden jarrukengän ja kaiki kuulalaakerit. Toinen sai sitten melkein kaikki uudet osat. Akseli, kytkin ja jarrukenkä jäivät. Jarrukartionkin laitoin uuden Torpedo Schwainfurthin. Navathan ovat FuS Torpedo. Etuset olivat ok.

Ekotop Retro SL-35 XC päälirenkaat

-66:n kiekot ovat nyt rengastettu kotimaisilla päälikumeilla.

-66 ohjaustanko on hiukan korkeampi ja kahvat käännetymmät

Siitä se pikkuhiljaa alkaa kasautua. Ohjauspylvääseen uudet laakerit ja ylempi kooli. Kromiosat ovat kohtuullisessa kunnossa. Poljinkampi täytyy uusia, ja siihen löytyikin hyvä osa.

Lokareita, kummasti etusia on tuplaten. Noita varten on pitänyt ostaa 6-9 vanhaa Jopoa.

Keskimmäiset tulevat -66:een

Poljinkeskiö on nyt paikoillaan. Tarkkaanottaen enää puuttuvat kissansilmän kuori, mikä sai tänään uuden maalin pintaan, ja tarrat. Hiukan pidemmällä on samanaikaisesti tehty pinkki/valkoinen vuoden 2010 Jopo, Ekotop-duuning Mark V. Siitä ei puutu enää kuin tarrat.

Näinhän se lopultakin valmistui. Mukava polkea, ensiajo 25 C pakkasessakin.

Kissansilmä on jo toista Jopon mallia. Yleinen ja hyvin kestävä metallikuorinen, ja näistä sitä suurinta tai syvintä mallia kolmella sivu "valolla". Nyt sekin häikäisy jäi maalin alle.

Satula on alkuperäistä mallia, mutta uudempi. Kädensijat ovat myös uudempaa, mutta retromallia ja valkoisina aika harvinaiset.

Kaikenkaikkiaan, nämä ensimmäiset alkavat olla jo tosi harvinaisia. Myyntimäärät olivat aluksi pienempiä. Vasta vuonna 1968 myynti lähti vetämään ja määrät kasvoivat. -68 Jopoja on eniten liikkeellä edelleen siltä vuosikymmeneltä. Sama tilanne oli uustuotannon Jopojen myynnin kanssa. 2003/2004 leveätarakkaisen Jopon myötä luvut kääntyivät huimaan nousuun. Näin tekijän kannalta, nämä harvinaisemmat mallit ovat aika mukavia prjojekteja.

Onnea 50v!

Vielä on yksi 1966 projekti-Jopo jäljellä. Se on maalattu jo aikaa sitten tumman siniseksi. Ajattelin ensin kasata sen näin, mutta sitten jätin sen tekeytymään. Saataa olla, että joku haluaa sen 50-vuotislahjaksi. Värin voi vielä tarvittaessa muuttaa.

1966 Jopo odottaa vielä aikaansa

Noin, väri muuttui hiukan, sinne Suomenlipun suuntaan.

Valmis viiskymppinen

11.3.2017 mukavaa, että tämä päätyi kapiaiselle, Kainuun prikaatin luutnantille; mukava mies.