sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kevään korvalla 5.3.2017

"..lainatuin lausein me puhumme vapaudesta...", lauloi tai lausui joku. Mutta koska olen kevään lapsi, katsoin asiakseni lainata otsikon merkkimiehen plokista. Suuri suomalainen uutinen tänään. Päivä jää historiaan ja antaa merkityksen Kevään korvalle; nenän mallia, kuten Timo Soini sanoo. Joskus joku tekee väitöskirjan Soinismien vaikutuksesta suomenkielen rikastuttajana. Tänään on mukava huomata, että toimittajat kirjoittavat kilvan Timosta; jopa myönteisessä mielessä. Siitä hatunnosto ao. toimittajille. Tänään lumikenkäilin mökillä. Kuvina muutamia otoksia Pohjois-Karjalaisesta keväänkorvasta. Ai että minä pidän kevättalvesta ja keväästä.

Joku ehkä löytää Pärnävaaran ja Hoprinkallion
Mökin takana on korkeahko vaara. Kuva on lounaaseen, minne Kutseitti teki edessäolevan aukon, missä on ollut Vatasia liikenteessä. Vähän matkaa eteenpäin on jontka, mikä oli metsäisenä tavallaan jännittävä paikka.

Jontka vaaran kupeessa

Huomasin vähän myöhään tuon velipuolikuun. Vähältä piti, etten saanut samaan kuvaan ylilentokoneen ja sen viirun, puolikuun ja kelon.

Ykisnäinen kelo keskellä aukkoa
Veli puolikuu oli aikanaan mainio ohjelmasarja. Tänään ikuistin sen upeansiniselle taivaalle. Joku ehkä löytää sen myös ylläolevasta kuvasta.

Kasvava kuu; vasemmalta vaurastuu

Jontka ruokkii alapuolella olevaa kalliota. Taustalla Marita Taavitsainen laulaa kauniisti Andresta eli suomalaisittain Anterosta. Hiekkateihin on vielä matkaa. Toistaiseksi tallustellaan hangessa. Tuosta tulikin mieleen, niisk, Tallustaa, makkustaa... toisteli esikoinen lasten lorua; olikohan se muumijuttuja? Noin parikymmentä vuotta sitten sylissä tuossa seinän takana. Soittelin juuri äsken ja juttelin tulevaisuudesta.

Jontkan ura johtaa jäille

Jonkin verran luonto on kaunista lähikuvassa. Kuvassa froteeta, livenä kimaltelevia tähtiä.

Froteeta
Yksi suosikkipaikoista penskojen kanssa pääsiäisen tietämissä. Korkeuserot ovat suuret.

Jäämassiivi
Juupa juu, minä näin jäärouvan. -Pikku Myy-

Vähän alempana
Mikäpä siinä. Reitti palaa omalle manttaalille jäätä pitkin

Oma ranta, oma maa
Maailma on mahdollisuuksia täynnä.
Tein myös tänään drinkin, ainekset olivatkin jo valmiiksi hankitut. Napue, kansainvälisesti parhaaksi valittu drinkki.
Napue Gin, original Indian Tonic Water, jäitä, karpaloa, rosmariininoksa.

Tyylikäs asetelma
Ja valmis juoma. Mielelläni olisin laittanut omin voimin poimittuja karpaloita, mutta siellä Paskalammella ei nyt viime syksynä käyty. Taustalla soi Yölinnun: Mä putoan. Mutta ei, minä en putoa.

Napue Gin tonic by Antti
Laitan tähän, jos onnistun, aasinsillan kautta. Vuodelta 1757.

Cora Munro, kaunis katse

Cora / Madeleine Stowe
The last of the mohicans
"Siellä ovat jo kaikki muut paitsi minä, Chingahgook, viimeinen mohikaani."

Palaan vielä otsikkoon. Timo sai kahdeksan päivän levon ja hyvän olon. 13.03.2017 klo 13.00 Suomen Uutisten sivut kaatuivat. Sieltä ei tullut mitään pikku läpsettä. Sieltä tuli oikein olantakaa. Kas kun kukaan pilapiirtäjä ei asiaa hoksannut. Olisi saanut hyvän kuvan runsaasti hikoilevasta ja solmiota oikovasta Timosta. Jussilla oli asiaa; toimittajat ja media putosivat persiilleen. Ja siellä hämillisinä haukkoivat henkeään. Maailma muuttuu.