Tänään, 28.2.2015, on Kalevalan päivä. Sinivalkoinen suomalaisen kulttuurin päivä. Se on myös kolmannen nimipäivä. Inspiraatio kirjoitteluun on ollut kadoksissa. Tänään se kuitenkin löytyi, kun nostin lipun salkoon.
 |
| Sinivalkoinen lauanatai |
Yksi syy lienee asioiden eteneminen. Maalasin hilajakkoin kaksi Jopoa siniseksi. Kaikki tarvittavat osat alkavat olla jo väreissä. Tekniikan kasaaminen alkaa.
 |
| Jopo 1965 ja IsoJopo 1975 |
Yksi vaikuttavimmista kirjoista, minkä olen lukenut, on Väinämöisen vyö. Kannessa lukee Kalevala, sisällä on Kirjokansi. Tapahtumat sijoittuvat osin tänne Joensuuhun. Se on hienoa. Kirja on esikoiskirjalijan, Mikko Karpin, tietynlainen raakile. Mitähän se olisikaan, jos se olisi jo mones kirja? Hui! Uskaltaisikonhan sitä edes lukea? Sateenvarjo oli jo niin hullu teos.
 |
| Suomalaiset sisarukset kesä- ja elokuulta 1965 |
Työn alla on siis kaksi huippuharvinaista Jopoa vuodelta 1965, ajalta kun kyseinen suomalainen tuote lanseeratttiin markkinoille. Nimikilpailun, syksy 1964, perusteella pyörälle tuli nimi Jopo. Jokaisen polkupyörä. Tänä vuonna 2015, Jopon juhlavuonna, Helkama lanseeraa markkinoille RetroJopon. Siinä jäljitellään tätä levyrunkoista Jopoa. Teknisesti mielenkiintoista on, että rungon valmistustekniikka on lähempänä tätä ensimmäistä palkkirunkoista Jopoa vuosilta 1965 ja 1966.
Runko ei ole siis prässätty levyrunko kuten kulttipyöräksi muodostunut Jopo vuosilta 1966-1979.
Ymmärrän sen hyvin. Jos olisin itse ollut päättämässä tekniikasta, niin toteutus olisi ollut jotakin samanlaista. Tosin olisin hitsauksessa käyttänyt robottia. Hatunnosto kuitenkin tietynlaiselle intuitiolle.
 |
| Retro Jopo 2015, lupaa kuvan käyttämiselle en ole kysynyt |
En avaa tekniikkaa tässä; avatkoon Helkama jos haluaa. >En käytä luvattomasti toisten kuvia, mutta menköön tämä nyt. Omia otoksiani on käytetty vaikka kuinka paljon ilman lupaa. Ihmisillä ei liene tietoa tekijänoikeuksista.< Mielenkiintoinen joka tapauksessa. Varjoprojektin koivunlehden vihreä on tainnut sattua just kohdalleen.
Sain kulttuuripläjäyksen kuluvalla viikolla, kun kävin Lyseon lukiolla kuuntelemassa jännityskirjailija Tuomas Liuksen esityksen. Se oli mainio. Jännittävää, ettei mikään tule sattumalta. Siihen on aina joku jatkumo. Lius, lyseon kasvatti, on nyt merkittävä tekijä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tapasin käytävällä myös Pepin, jota Pipsaksi muistelin. Mukavimmaksi arvostamani oppilaan Pielisjoen koulusta. Sain myös hetikohta tilaisuuden korjata nimen kirjaston portaissa.
Vapaan kielivalinnan puolesta; opin myös tänään mitä on punainen ja sininen venäjän kielellä. Tuli mieleen myös toinen oppilas: Sini, joka on edelleen samalla luokalla pojan kanssa.
 |
| Teen tästä itselleni IsoJopon |
Tämä sininen on tosi hieno, pari Jopoa tällä värillä on tullut tehtyä. Sininen ei ole kuitenkaan minun värini. Ei ole oranssikaan. Siitäkin huolimatta, jos pyöriin voi rakastua, viimekesäinen Jopo Tour oli jotakin sellaista. Aivan mielettömän hyvä 3-vaihteinen, millä kiersin Helsinkiä ympäriinsä. Sydän verta itkien möin sen. Tästä sinisestä tulee jotakin sellaista. Käytettävissä on käyttämätön Torpedon kolmevaihteinen takakiekko. Eteen voisi heittää levyjarrullisen etukiekon. Alle luonnollisesti kotimaiset SL-35:t, kuten alapuolen kuvassa.
 |
| Miten se meni: James Bond - Rakastettuni |
Tuon sinisen IsoJopon ostin muistaakseni Juuasta. -65:t tulevat Varsinais-Suomesta ja Kymeenlaaksosta. Ensimmäisen hattuprofiilin vannekehät ovat aivan hapantuneet. Joltinenkin sattuma oli, että alapuolen kuvan ProjektiJopon mukana tulivat juuri oikeanlaiset kiekot. Takanapa Sturmey Archerin tekniikalla.
 |
| Jopo-aihio Lappeenrannasta, vuosimalli 1975 |
Elämä on sattumia täynnä. Kävin tänään Jopoilemassa Joensuun torilla Kettusen Penan hernerokkaa maistamassa, ja kirjastossa. Niillä eväillä saattoi käydä uimassa session.
 |
| Propagandaosaston lippukuva Suomalaisen kulttuurin päivänä |
Yläpuolen kuvan julkaisemiseen en lupia kysele. Vaihtakoon yle sen vaikka punalipuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti