Ekotop: Sisu Mobil

Sisu oli Jopon vientimalli, lähinnä Ruotsiin. Luonnollisesti siinä oli parhaat varusteet siihen aikaan. Ruostumaton teräs maksoi mustaa rautaa selvästi enemmän, ja rst-lokarit olivat vielä harvinaisia. Ruotsiin sitä kyllä laitettiin, eikä takalokarin päätä tarvinnut maalata valkoiseksi. Kissansilmäkin oli rst-runkoinen ns. mopomallinen. Vannekehät kromatut ja etujarrukin löytyi.

Sisu Mobil Ekotop-duuning

Tein itselleni Sisu Mobilin. Aihio on suomalainen kullanvärinen Luxus-malli. Sisuja on viety Ruotsiin ainakin metallinsinisenä ja -punaisena. Tarramalleja on ainakin kaksi. Tuo yläpuolella näkyvä ja Jopo-kirjassa on kuva tyylitellymmästä fontista.

Hiekkarannalla

Tuokiokuvia matkan varrelta. Ostin tämän aihion Tuusulasta ja se jäi odottamaan aikaansa useaksi vuodeksi. Kunnes sai raepuhalluksen pintaansa ja edelleen odottamaan.

Lukon profiili

Karpaasit halki vuosikymmenten ovat rutistelleet alahaarukkaputkia jalasta kiristäessään. Haarukkaputket ovat molemmista päistään umpinaiset ja vuodeaikojen vaihtelusta aiheutuva kondenssivesi syö putkia sisältä.

Tyypillinen Jopo jalaksen kiinnityskohdasta

Reikien paikkaaminen hitsaamalla on aika turhauttavaa hommaa, eikä millään tavalla järkevää, jos reikiä on hajallaan ja paljon. Helpompi on laittaa syöpynyt putki poikki ja uusi tilalle.

Pätkä pois...

... ja uusi tilalle

Runko oli siis kolaroitu tai romuna kasan alle jääneenä. Heijasteet mallipinnassa kertovat muodonmuutoksista. Vastavoimaa ja sitkeyttä tilalle, ja niin vain runko oikeni niin, että renkaat kulkevat samaa uraa ja ohjain- ja satulapylväs ovat samassa linjassa tarkasti.

Heijasteita riittää kovia kärsineessä rungossa

En ollut tyytyväinen tuohon ensimmäiseen pintakerrokseen, joten karhunkieltä ja uusi pinta.

Tästä sain idean kemuun

Kevät

Tuohon aikaan taivaalla pörräsi vanha kaunotar, Dakota. Siihen oltiin asentamassa nykyaikaista navigointijärjestelmää. Ylilentoja oli lukemattomia. Kaunista katseltavaa.